Sofi Oksanen: Norma – loistavasti markkinoitu

 

Ihailen Sofi Oksasta.

Puhdistus oli monella tasolla taitava ja koskettava. Kun kyyhkyset katosivat oli tarinallisesti niin haastava, että luin sen lukupiirikeskustelumme jälkeen vielä toiseen kertaan, jotta se avautui minulle riittävästi. Molemmille kirjoille antaisin arvionani täydet viisi tähteä.

Siksi tuntuukin pahalta todeta, että Normasta en pitänyt juuri ollenkaan. Sofi kertoi jossain lukuisista kirjamessuesiintymisistään, että hän oli itse epäillyt, oliko Norman hiuksiin liittyvässä tarinassa riittävästi aineksi romaaniksi, mutta kustannustoimittaja oli kannustanut jatkamaan. Minusta ei olisi pitänyt. Toisessa keskustelussa Sofi kertoi viehättyneensä Normaan hahmona niin paljon, että on ajatellut jatko-osaa.

Norma on ihmeellinen tarina Normasta, nuoresta naisesta, jolla on salaiset taikahiukset. Hiukset kasvavat metrin päivässä, niillä on oma tahto ja niitä voi pössytellä huumeena. Norman hiukset ovat sananmukaisesti pääoma, sillä ne ovat huippulaatuista hiusta, yhtä arvokasta markkinoilla kuin parhaat ukrainalaiset hiukset.

Kirjan alussa Norman äiti on hypännyt metrojunan alle ja Norma alkaa selvittää, oliko se todella itsemurha kuten kaikki olettavat. Miksi ihmeessä? Mihin äiti on sekaantunut, mitä on tapahtunut Bangkokin matkalla? Tarinassa liikutaan 1800-luvun prerafaeliiteissa, 1900-luvun alun tyttökuvissa, 1960-luvun siirtolaisuudessa ja aivan nykyajassa niin hiusten pidennyksissä kuin kohdun vuokrauksessakin. On sekavat sukulaisuussuhteet ja petolliset kumppanit, pikkumafiosot. Mutta tarina ei nouse kiinnostavaksi, pahoista tietää jo alusta asti, että he ovat pahoja. Normasta puuttuu jotain, mikä olisi saanut minut kiinnostumaan hänestä. Hänellä nyt sattuu olemaan ihmeelliset hiukset, mutta muutoin kovin vähän muuta, ihan kuin kaikki energia ja kiinnostavuus olisi imaistu kiharoihin.

Sofi on puhunut haastatteluissa paljon hiusbusineksen eettisyydestä. En ole itse koskaan harkinnut hiusten pidennyksiä, mutta ihailin töissä kollegan kampausta ja hän kertoi juuri ottaneensa hiusten pidennykset. Kysyin heti, että ovatko aidot vai keinokuitua. Hän sanoi, että tottakai aidot, ei kai kukaan laittaisi päähänsä mitään muovia. Seuraavaksi kysyin, että mistä päin maailmaa hiukset ovat kotoisin. No, sitä kollega ei tiennyt, eli kampaamossa ei oltu käyty keskustelua, oliko kyseessä aasialaiset vai ukrainalaiset hiukset. Sofin huikea kampaus on muuten keinokuitua.

Ymmärrän, että hiukset ovat Sofin sydäntä lähellä, osa identiteettiä, mutta kuten bookclubilainen Minna  Norman luettuaan totesi, hiuksia on vaikea nähdä ihmisoikeuskysymyksenä. Olimme molemmat samaa mieltä, että kohdunvuokraustehtaat ovat aivan eri mittaluokan asia, mutta niiden käsittely jää Normassa kovin ohueksi.

Mutta voin edelleen ihailla Sofi Oksasta, vaikka Norma ei odotuksiani lunastanutkaan. Sofi on markkinointikyvyssään aivan ylivoimainen. Maksullinen kirjajulkkari Aleksanterin teatterissa, laaja Norma-kiertue Suomalaisissa kirjakaupoissa ja Naisten Pankin kanssa ympäri maata, väsymätön esiintyminen lukemattomilla lavoilla ja erittäin tyylikäs some-esiintyminen. Sofi on mielestäni myös hyvin läsnä lukijakohtaamisissaan.

Sofin brändi on vahva ja sitä on helppo kannattaa, kun kirjasubstanssikin on ollut huikeaa. Hän on rohkea kannanotoissaan ja häntä kuunnellaan laajasti myös kansainvälisesti. Aivan varmasti luen Sofin seuraavan kirjan, mutta toivon, että hän ei kirjoita lisää Norma-sarjaa!

Muutkin bookclubilaiset ovat Norman lukeneet. Liisa kommentoi seuraavasti:

Normasta jäi mieleen hiusten elämän kiehtovuus yhtenä aistimaailmamme osana, mutta tarinan kerronta ja juonellisuus olivat jotenkin ontuvan ohuita.

Myös Minna kaivoi Norma-merkintänsä esiin:

Kuuntelin Norman äänikirjana ja korviin särähti, kun possessiivisuffiksi oli minun makuuni väärässä kohdassa sanaliittoa, tekstissä oli skuuppi, kun pitäisi olla lööppi, aiheuttama, kun olisi pitänyt olla aiheuttava. Piti oikein painetusta kirjasta tarkistaa, puhuttiinko todellakin Angelina Jolien vasektomiasta. Normalle ansioksi, että tässä opin uuden sanan, rintojen poisto kun onkin masektomia. Jonkun muun tekstissä olisin voinut ohittaa epätarkkuudet olankohautuksella, mutta Oksaselta on lupa odottaa parempaa. Tuli jopa mieleen, että onko tässä ollut haamukirjoittaja liikkeellä!

Lue myös Sofin keskustelusta Laila Hietamiehen kanssa Turun Kirjamessuilla tästä – Laila ylisti Normaa! Muitakin positiivisempia arvioita löytyy esimerkiksi blogeista Oksan hyllyltä ja Tuijata.

Kirjan sain Likeltä, kiitos!