Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä – mitä kaikkea isä jättikään perinnöksi?

”Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli.”

Siitä alkaa Soili Pohjalaisen romaani Käyttövehkeitä. Sen kuolemasta. Se on kirjan päähenkilön Saanan isä. Paikallinen autokauppias ja menestyvä juoppo. Saana on isän tyttö, joka on kasvanut autokaupan takahuoneessa, oppinut kaikki automerkit ja niiden myyntipuheet.

Yhden ainoan kerran Saana nousee isäänsä vastaa ja nimittää tätä alkoholistiksi.

Minulla saattaa ehkä olla jonkinasteinen alkoholiriippuvuus, mutta minä olen aina maksanut itse oman juomiseni, isä sanoo ääni vapisten. – Aina olen maksanut itse omalla rahalla oman juomiseni. Eikä täällä muiltakaan ole käsittääkseni mitään minun juomisen takia puuttunut, se korottaa vapisevaa ääntään ja lähtee koko yksi pois.”

Romaani kertoo Saanan näkökulmasta yrittäjyydestä, autokaupoista, isän juomisesta, äidin alistumisesta ja perhettä pahiten kohdanneesta strategiasta, veljen katoamisesta.

Illalla on yrittäjäjuhlat. Isä on valittu Vuoden yrittäjäksi. Sille on hommattu ensimmäinen mittatilauspuku. Isä yrittää laittaa neljään osaan taitettua aanelosta puvuntakin taskuun. Paperissa on isän puhe, jonka minä kirjoitin tilaustyönä.

– No eikö tässä ole taskuja? Näin kalliissa puvussa, isä hermoilee.

– Ne on ratkomatta. Hienoissa puvuissa on aina taskut ommeltu kiinni, äiti huikkaa vessasta.

– Mikset sä ole avannut niitä? isä kysyy, pudottaa poskipäät alas ja työntää kasvojaan eteisen peiliä kohti.

Äiti ei vastaa.”

Yrittäjä luottaa kaikessa perheen naisten tekemiin valmisteluihin.

Synkistä aiheista huolimatta Käyttövehkeitä on kiva lukea. Soili Pohjalaisen teksti on sujuvaa. Kirja on täynnä realistista kerrontaa, todentuntuista ja uskottavaa. Kirja sisältää hauskoja lausahduksia, humoristisesti kerrottuja elämän totuuksia.

”Nää on käyttövehkeitä”, isä sanoo Hiacestaan, kun se toimii niin kuin pitää.

Käyttövehkeitä tuo mieleen Yleisradion esittämät ja kirjailija Heikki Luoman kirjoittamat maalaiskomediat. Helposti samaistuttavissa komedioissa eletään maaseudulla, juonitellaan, puhutaan ronskisti ja kohdataan elämää silmästä silmään aivan kuten Käyttövehkeissä.

Kun perheen mahtimiehen aika on ohi, on etsittävä oma suunta. On myytävä Volvo.

Käyttövehkeitä kirjan tiedotustilaisuudessa menen pyytämään Soili Pohjalaiselta omistuskirjoitusta. Hän on selvästikin hämmentynyt –nyt on se hetki. Hän kirjoittaa ensimmäisen omistuskirjoituksensa ikinä, minulle.

Pyydän omistuskirjoituksen kirjoihini aina kun olen tavannut kirjailijan. Mielestäni se tekee kirjasta henkilökohtaisemman.

Vantaalainen Soili Pohjalainen (s.1980) on työskennellyt freelancertoimittajana, sanataideohjaajana ja tiedottaja. Pohjalainen on valmistunut Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmasta. Käyttövehkeitä on hänen esikoisromaaninsa.