Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja – muistin hauraudesta ja matematiikan kauneudesta

professori-ja-taloudenhoitaja-2-pien

Kirjastosta tarttui mukaani japanilaisen Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja. Takakannen luonnehdinta sai minut kiinnostumaan kirjasta:

Romaanissa ovat keskiössä muistin hauraus ja matematiikan kauneus… Omalaatuisella tavallaan professori johdattaa taloudenhoitajan ja tämän kymmenvuotiaan pojan matematiikan maailman runollisuuden ja lohdun äärelle ja opettaa heille, kuinka elää täysin hetkessä.

Kirja osoittautui hienoksi inhimilliseksi kuvaukseksi ystävyydestä, välittämisestä ja sairauden tuomasta herkkyydestä. Kirja kertoo kolmesta henkilöstä, taloudenhoitajasta, tämän pojasta ja 60-vuotiaan professorista, jonka avuksi taloudenhoitaja on palkattu. Professorin muisti rajautuu vakavan onnettomuuden seurauksena 80 minuuttiin, mutta hyvin nopeasti selviää, että kyseessä on matemaattiselta älyltään todella poikkeava yksilö. Hän pystyy vieläkin ratkaisemaan vaikeita, ratkaisemattomia ongelmia, joita alan julkaisu tarjoaa lukijoille.

Ongelman asettanut ihminen tietää sen ratkaisun. Kun ratkaisun olemassaolo on varmaa, sen hakeminen on kuin tallustaisi silmien edessä näkyvälle vuorenhuipulle, viitoitettua polkua pitkin. Matemaattinen totuus piilee tiettömien taivalten takana, paikassa jota kukaan ei tunne. Eikä mikään takaa edes sitä, että kyseessä lopulta on huippu. Se voi yhtä hyvin olla kohtisuora jyrkänne tai laaksonpohja!

Professori asuu yksin pienessä sivurakennuksessa, päärakennusta hallinnoi leskirouva, ainoa ihminen, jonka professori on tuntenut ennen onnettomuusvuotta. Professori kiinnittää takkiinsa muistilappuja, asioista, jotka hän haluaa muistaa. Surullisin kaikista on: “Minun muistini ei kestä kuin 80 minuuttia.” Joka aamu hän kysyy uudelleen samat kysymykset taloudenhoitajalta. Numerot, kuten syntymäpäivät, vuosiluvut ja oikeastaan kaikki numerot ovat erilaisia, sillä jokaisesta professori löytää jonkin merkittävyyden ja selittää lukuun sisältyvän matemaattisen lukusarjan.

Lukija hurmaantuu säännönmukaisuudesta tai epäsäännöllisyydestä, joita luvut tarjoavat. On hienoa seurata, miten taloudenhoitaja kiinnostuu itsekin luvuista.  Professori vaatii, että poika tulee koulun jälkeen heidän luokseen, koska lapsi ei saa viettää aikaa yksin. Poika saa lempinimeksi Juuri neliöjuuren mukaan. Professorilla on aina aikaa isättömälle pojalle ja hän opettaa pojalle lukujen salaisuuksia.  Heidän välilleen syntyy ainutlaatuinen koko professorin loppuelämän kestävä hienovireinen suhde.

Minä istuin vuoteenlaidalla ommellen. Kun kaksikko aloitti läksyjen teon, vein omia töitäni mahdollisuuksien mukaan työhuoneeseen, voidakseni viettää aikaa heidän kanssaan. Jos näet olin keittiössä, silloin tällöin huoneessa kuuluva nauru sai minut tuntemaan oloni yksinäiseksi. Lisäksi halusin olla lähellä, kun poikani sai hellyyttä osakseen.

Poika saa professorin kuuntelemaan kanssaan baseball-otteluita radiosta, ja peli saakin merkittävän osuuden kirjassa. Lukujen ohessa kirja keskittyy myös baseball-maailmaan, ja professorin muistot ovat entisissä pelaajissa.  Tämä kaikki on kuvattu hyvin liikuttavasti, herkästi ja suorastaan hellävaroen. Olen samaa mieltä arviosta, joka on lainattu takakanteen Paul Austerilta: “Täydellisen omaperäinen. Äärettömän hurmaava. Loputtomiin koskettava.”

Yoko Ogawa on julkaisuut ...

Yoko Ogawa on Japanissa erittäin arvostettu kirjailija. Nyt on saatu ensimmäistä kertaa myös suomeksi hänen teoksensa.

Yoko Ogawa (s. 1962) on vuodesta 1988 lähtien kirjoittanut yli 40 teosta, joista tunnetuin on Professori ja taloudenhoitaja, julkaistu Japanissa 2003. Kirja on ensimmäinen suomennettu teos hänen tuotannostaan. Se on ilmestynyt tänä syksynä Tammen kustantamana. Kirjan on kääntänyt japanista suomeksi Antti Valkama.

  • Yoko Okawa
  • Professori ja taloudenhoitaja
  • Tammi, 2016
  • Hakase no ai shita sushiki, suomentanut Antti Valkama, 2003
  • ISBN 9789513190422

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *