Maarit Turtiainen: Eilisen seitit – erään lomaromanssin anatomia

Eilisen seitit alkavat purkautua turkkilaisesta lomaromanssista.

Eilisen seitit alkavat purkautua turkkilaisesta lomaromanssista.

Eilisen seitit on ruotsinsuomalaisen Maarit Turtiaisen toinen romaani. Hänen esikoisteoksensa Punainen paasto (WSOY) julkaistiin 2012.  En ole Punaista paastoa lukenut, mutta arvioiden mukaan kirjassa suomalainen nainen lähtee Turkkiin opiskelemaan valokuvausta ja joutuu pohtimaan turkkilaista kulttuuria ja tapoja. Hän on myös tilanteessa, valitako ruotsalainen kihlattu vai turkkilainen ihastus.

Samoissa elementeissä Maarit Turtiainen liikkuu myös uudessa Eilisen seiteissä. Tarinassa on suomalainen Helena, joka on heti aikuistuttuaan muuttanut Ruotsiin, pois ahdistavista lapsuuden kuvioista. Vuosien jälkeen hän elää sopuisaa perhearkea ruotsalaisen Anders-puolisonsa ja 15-vuotiaan Sini-tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä Helena lajittelee perheen kirjoja Sinin kanssa ja matkaoppaan välistä putoaa 16 vuotta aiemmin Bodrumissa, Turkissa otettu valokuva, jossa tummatukkainen mies nojaa moottoripyörään. Helena on pakotettu kertomaan Sinille, että kuvassa oleva mies, Murat, on tyttären oikea isä.

Eilisen seitit on mielestäni tavattoman soinnukas ja kaunis kirjan nimi. Se myös kuvaa kirjan tarinaa, jossa eletään vahvasti nykyhetkessä, mutta muistot tunkevat sekä riivaavina että kiehtovina mieleen. Lapsuuden seitit ovat kietoutuneita nilkkoihin ja raahautuvat painolasteina Helenan tunne-elämään. Bodrumin lomaromanssi on ollut niin väkevä, että sen jälkeen arki ei ikinä ole tuntunut täydeltä ja siitä on päivittäisenä muistutuksena tytär, joka katsoo takaisin isänsä silmillä.

He olivat tavanneet joka päivä. Vuokranneet moottoripyörän ja ajelleet pitkiä kapeita teitä tuulen riepotellessa hiuksia, pitäneet taukoja kuläravintoloissa, poimineet auringosta lämpimiä tomaatteja pellolta ja syöttäneet niitä toisilleen. Iltaisin hän istui musiikkikahvilassa kuunnellen Muratin pehmeää ääntä.”

Sini-tytär vaatii, että Helenan on lähdettävä Turkkiin etsimään Muratia. Näin tapahtuu ja Helena elää tutussa ympäristössä muistojaan uudelleen, kun valo, tuoksut, äänet ja kadunkulmat ja kuppilat ja kaikki muistuttavat Muratista, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään.

Bodrumin iltamaisemaa, kuva: Kempinski Hotel

Bodrumin iltamaisemaa, kuva: Kempinski Hotel

Maarit on itse asunut vuosia Turkissa ja kuvaa rakastamaansa maata aidosti. Koska olen käynyt Turkissa pari kertaa ja ollut muinoin matkaoppaana naapurimaa Kreikassa, niin tarina avautui minulle selkeinä kuvina.  Totesin itsekseni, että juuri tuollaisia ne lomaromanssit ovat. Mielessä kävi, kuinka oppaina seurasimme kun samat paikalliset nuoret miehet tulivat kerta toisensa jälkeen lentokentälle saattamaan sen viikkoista heilaa ja odottamaan uuden ryhmän saapumista.

Eilisen seitit ei kuitenkaan jää turistimaisten stereotypijoiden vangiksi, vaan ihmiset piirtyvät kansalaisuuksia tärkeämmiksi. Maarit kutoo seittien sumppua niin, että minua alkoi oikeasti kiinnostaa, mitä Helena tekee tilanteessaan. Kirjan ihmiskuvaus onkin parhaimmillaan juonen ratkaisun hetkillä, kun pienetkin eleet kertovat suurista tunteista.

Eilisen seitit on sujuvalukuinen kirja, vaikka tekstissä aina välillä pudotaan menneisyyteen ja hetken saa lukijana miettiä, että miten tämä nyt menikään. Tarinoissa vilahtelee Göraneita ja Mariannoja, joihin ei ole mitään tartuntapintaa. Paikoin en myöskään pitänyt tilannekuvausta uskottavana, sillä jos olet juuri tavannut suuren rakkautesi vuosien tauon jälkeen, en usko, että siinä hetkessä on silmiä havainnoida ravintolan perustamisvuotta tai takorautakoristeita. Kirjassa on myös tuotu esiin Taksimin aukion laidalla sijaitsevan puiston suojelu ja siihen liittyvä telttaleiri, mielestäni aivan turhaan. Ihan samanlainen sivujuoni oli Philip Teirin Talvisodassa, enkä silloinkaan pitänyt sitä tarpeellisena.

Mainitsen vielä minua ilahduttaneen yksityiskohdan:

Åsa huomasi August-palkinnon voittaneen kirjan lukutuolin viereisellä pikkupöydällä. ”Tuo on hyvin erilainen rakkaustarina. Sitä voi uhrautua rakkauden tähden monella tapaa.”

Oletan, että tässä tarkoitettiin suosikkini Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä -kirjaa!

Kirjassa on kuitenkin isoja aiheita, kuten lapsen oikeus isäänsä ja yhtälailla isän oikeus lapseensa, ja niihin olisi voinut keskittyä vieläkin enemmän. Hienoa on aina, kun teos antaa ajattelemisen aihetta!

Maarit on ammatiltaan toimittaja. Hän toimii aktiivisesti ruotsinsuomalaisissa kulttuuripiireissä ja on mukana Tukholman suomalaista kirjakauppaa pyörittävässä osuuskunnassa. Me tapasimme Turun Kirjamessuilla, jonka teemamaana oli Ruotsi. Silloin Maarit totesi, että Eilisen seitit liittyy ihmisen identiteettiin, siihen kuka sinä olet.

Maarit Turtiainen ja Eilisen seitit. Kuva Riitta Huikko, SR Sisuradio

Maarit Turtiainen ja Eilisen seitit. Kuva Riitta Huikko, SR Sisuradio

 

  • Maarit Turtiainen
  • Eilisen seitit
  • Compania Comder HB, 2015
  • ISBN 9789187185427

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *