Maja Lunde: Mehiläisten historia – korkeaveisu pikku pölyttäjille

dsc08119

Olin valinnut vetämääni yrityslukupiiriin tuoreen käännöskirjan, norjalaisen Maja Lunden Mehiläisten historia. Kuinka soveliasta, että kirjailijankin nimi on Maja, sillä kirja todellakin kertoo mehiläisistä, ennen, vuonna 2007 ja tulevaisuudessa vuonna 2098, kun mehiläisiä ei enää ole. Kolme tarinaa, joissa perhe-elämä linkittyy mehiläisten hyvinvointiin. Jokaisessa tarinassa on huojuva parisuhde, vanhempi, joka lataa odotuksia lapseensa ja hieman odottamaton lopputilanne.

Kalle Huhtala, lukupiiriläisemme, oli kokoontumisemme aikana syyslomalla Torontossa ja kirjoitti kommenttinsa Mehiläisten historiasta monipuoliseksi blogikirjoitukseksi, joka kannattaa lukea. Siinä kerrataan juoni tarkemmin ja havainnoidaan mehiläisiin liittyviä viestejä kanadalaisessa arjessa. Lue juttu tästä.

Kuvitusta Kallen blogikirjoituksesta.

Kuvitusta Kallen blogikirjoituksesta.

Minä pidin Mehiläisten historiasta. Ei se mikään mestariteos ollut, mutta mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa. Maja Lunde on aiemmin julkaissut lastenkirjoja ja se näkyy tekstissä. Mehiläisten historian voisi luokitella tyylillisesti myös nuortenkirjaksi. Suurin ansio kirjassa minulle oli se, että en enää ikinä katso mehiläistä samoilla silmillä, Raid-purkki tai kärpäslätkä ei käy mielessäkään, jos kuuluu surinaa.  Usein innostun tutkimaan kirjan aihetta muualtakin, mutta nyt en löytänyt mitään selkeitä syitä, miksi mehiläisiä kohtasi joukkotuho 2007. En edes tiedä, että onko hunajan kerääminen hyvä vai huono juttu, lisääkö se mehiläisiä vai vähentääkö? Kommentoi ihmeessä, jos tiedät paremmin. (Tuossa vieressäni on juuri teekuppi, jossa on iso lusikallinen medusia eli latvialaiselta torilta ostettua hunajaa!)

Suomessa olleet lukupiiriläiset eivät olleet aivan yhtä suopeita kirjaa kohtaan kuin minä. Aiheesta kommentoitiin, että on todella vaikeaa kirjoittaa historiallinen teos, samoin kuin tulevaisuuteen sijoittuva tarina, usein näihin genreihin erikoistutaan. Nyt Maja haukkaa yhtäaikaa sekä historiallisen kerronnan ja dystopian kuvauksen ja se on vähän liian iso pala, jotta hän pääsisi tyyleihin kunnolla sisälle.

Pidimme myös ihmiskuvausta aika ohkaisena. Kukaan ei oikein herättänyt voimakkaita tunteita, vaikka lähtökohtaisesti olivatkin mielenkiintoisia tyyppejä. Löysimme juonesta mielestämme turhia ja epäuskottavia käänteitä ja ehdottomasti olisimme toivoneet kaikkiin kolmeen tarinaan räväkämpiä loppuja.

Rakenne oli nykymuodin mukainen eli kaikkia kolmea tarinaa vietiin vuorotellen eteenpäin. Lyhyet luvut etenivät reippaasti, ja jännite pysyi kiinnostavana.

Positiivisinta oli Mehiläisten historian kantaaottavuus, siinä tuodaa tärkeä asia esiin sujuvasti, tarinan kautta. Usein Albert Einsteinin suuhun laitetaan tuomiopäivän ennustus, jos mehiläiset katoavat, niin ihmisellä on neljä vuotta elinaikaa. Googlaamalla löytyi, että lause

If the bee disappeared off the face of the earth, man would only have four years left to live.”

on belgialaisen nobelisti Maurice Maeterlinckin kirjasta The Life of the Bee vuodelta 1901. Pysäyttävä ajatus, joka pistää miettimään, mitä minä voin asialle tehdä.

Maja Lunde vieraili Helsingin Kirjamessuilla 2016

Maja Lunde vieraili Helsingin Kirjamessuilla 2016

Mainittakoon, että norjalaiset kirjakauppiaat valitsivat Mehiläisten historian vuoden parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi.

  • Maja Lunde
  • Mehiläisen historia
  • Tammi, 2016
  • Bienes historie, 2015
  • ISBN 9789513187507

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *