Comeback – räpätessä roiskuu featuring Biiffi & Mela

Helsingin Kaupunginteatteri – Comeback – räpätessä roiskuu – Kuvassa Peter Kanerva Biiffinä ja Sauli Suonpää Melana – Kuva © Mirka Kleemola

Matkalla räppijumalan uudelleensyntymiseen eli Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmä Comebackin ensi-iltaan päässäni soi Cheekin Timantit ovat ikuisia:

Tää, ei tuu poistuu täältä koskaan.
Woo-oo-oo-oo
Timantit on ikuisiaaa-a-aa.
Ja mä lupaan pysyy aitona ja aina rokkaa koska,
Woo-oo-oo-oo
Timantit on ikuisiaaa-a-aa.

Hennosti oli mielessä myös Cheekin Lahden mäkimontun jäähyväiskonsertti, jota katselin televisiosta. Tutut hitit räpättiin ja pelin piti olla selvä – tähän päättyisi Cheekin ura esiintyvänä räppärinä.

Mutta ehkäpä takaportti on sittenkin auki, ehkäpä tulee vielä yksi stadionkeikka, sillä kaikki on jo valmiiksi speksattu ja nähtävissä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Comeback – räpätessä roiskuu – Kuvassa Peter Kanerva, Sauli Suonpää, Janna Räsänen ja MInna Koskela – Kuva © Mirka Kleemola

Arena-teatterin lavalle on nimittäin viritetty muutaman tunnin tapahtumat, joissa kuvataan kovasti Cheekin oloinen räppäri nimeltään Biiffi, joka on perumassa lopettamispäätöstään ja vielä kerran nousemassa stadionin lavalle yli 50.000 katsojan eteen. Uutta musavideota on striimattu ennätysmäärät ja fanit ovat ihastuksissaan comebackistä. Tosin joku katkera kriitikko nimittelee Biiffiä keski-ikäiseksi:

…mut mulla on Rolls-Royce ja sillä vaan Jopo!”

Idea oli minusta hulvaton, rakentaa nyt farssi rap-kulttuurin ympärille! Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Sakari Hokkanen. Alku onkin erittäin lupaava. Näyttämölle on rakennettu hotellihuone, jossa on pinkkinen sohva (piti olla minkkinen) ja tietenkin ne farssin pakolliset ovet: yksi hotellin käytävään, yksi vessaan, yksi makuuhuoneeseen ja yksi parvekkeelle. Puitteet eivät näytä VIP-sviitiltä, mutta kyllä siellä silti voi juoda Bollingeria.

Mukana on räppijumala – vai olikohan se räppijumalan poika –  Biiffi sekä alituisesti hymyilevä räppäri Mela, joka on lupautunut konserttiin Biiffin tuplaajaksi. Esikuvaa ei paljon tarvitse Melankaan kohdalla arvuutella. Parivaljakko tekee kaikenlaiset käsimerkit ja muut räprituaaleihin kuuluvat maneerit ja yleisöä naurattaa. Aikuiset miehet ovat kuin pikkupoikia, joita Biiffin manageri Taina Kovanen yrittää äitimäisesti rauhoittaa ja pitää ruodussa.

Helsingin Kaupunginteatteri – Comeback – räpätessä roiskuu – Kuvassa Peter Kanerva Biiffinä, Minna Koskela managerina ja Sauli Suonpää Melana – Kuva © Mirka Kleemola

Näytelmä lähtee vauhdikkaasti liikkelle ja nauran ääneen, kun Taina käy räppäreiden kanssa tulevan keikan juoksutuksen vielä kertaalleen läpi. Tainan taikasalkusta löytyy pienoislava ja keikka simuloidaan Barbien avulla. Hauskaa ja raikasta.

Tekstissä on tunnistettavia piikkejä Biiffin ja Melan esikuvien julkisuuskuvaan, jotka osuvat ja hymyilyttävät. Ilkeitä ei olla, vaan Biiffi on niin armottoman tosikko ja Mela niin mukautuvainen, joten kaikki vaikuttaa vitsiltä. Manageri-Taina hösää ja järjestää, suojelee pikkupoikiaan puuman tavoin.

Räppiä saadaan kuulla vähän, minun mielestäni aivan liian vähän. Räppien teksteistä ei saa paljoa selvää, mutta niinhän se on oikeiden räppärienkin kanssa. Muutamia toistoja, niin teksti lähtee selkenemään. Osansa tekstien puuroutumisesta saattoi mennä äänentoiston piikkiin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Comeback – räpätessä roiskuu – Kuvassa Sauli Suonpää, Peter Kanerva ja Minna Koskela – Kuva © Mirka Kleemola

Lupaavan alun jälkeen alkoi vähitellen tuntua, että räp-laari oli jo tyhjentynyt ja kommelluksissa täytyi mennä pieruhuumorilinjalle. Näyttämölle marssitettiin myös Biiffin isoäiti, joka mielestäni oli heppoinen juonenkäänne. Hymy alkoi pikkuhiljaa hyytyä ja jännitteeseen tuli suvantoja.

Näyttelijöistä haluaisin nostaa minulle uuden tuttavuuden, Taina-managerin roolissa olleen Minna Koskelan. Hän oli glitteri-mama, joka joutui ratkomaan mitä kummallisempia ongelmia suojattiensa puolesta, joista kumpikaan ei ollut aivan penaalin terävämpiä kyniä. Biiffiä esittänyt Peter Kanerva ja Melaa esittänyt Sauli Suonpää olivat ajoittain aivan uskottavia räppäreitä. Heidän energiansa oli hyvää ja selvästi hommaa tehtiin tosissaan.

Mun sydän on jäässä mut riimit pyörii päässä

Mä seilaan eteenpäin ku laiva myrskysäässä

Nää mimmit sanoo mulle etten osaa rakastaa

Mut osaan kyllä penkata ja kyykätä ja mavettaa

Näytelmässä olivat mukana myös Hanna-pikkoloa/tubettajaa esittänyt Janna Räsänen ja mummoa esittänyt Eija Vilpas. Hannan rooli oli kiinnostava, mutta tästä mummo-kuviosta en innostunut yhtään, vaikka Eija Vilpas vetikin näyttävät hiphop-muuvit näyttämöllä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Comeback – räpätessä roiskuu – Kuvassa Eija Vilpas Biiffin mummonaja Peter Kanerva Biiffinä– Kuva © Mirka Kleemola

Comeback – räpätessä roiskuu oli hetkittäin hauska farssi, jonka kaasu vain loppui ennen kuin näytelmä. Loppuun olisin kaivannut huipennuksena vaikka lisää räppiä.

Ensi-iltakatsomossa oli yksi Suomen eturivin rap-artisti. Ihan niin kova ei tarvitse olla, mutta uskoisin esityksen toimivan parhaiten rap-musiikista jotain tietäville katsojille.

Ensi-illan pienellä punaisella matolla 31.1.2019

Kotimatkalla tein kyllä lupauksen, että nyt saa farssit riittää. Ovienpaukuttelu on toki taiteenlaji, mutta minuun se ei vain kolahda.

Ai juu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Biiffin kotikaupungiksi oli laitettu Nakkila eikä syntymäkaupunkiani Lahtea!