Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija – kepeästi viihdyttävä Lontoo-kirja

Maukasta ennakkomarkkinointia!

Ensin saapui kirjekuoressa kaunis pieni paketti. Kääre kermanvaaleaa ja tyyliteltyjä ruusuja, perhonen ja medaljonki. Sisällä omena-kanelivalkosuklaata, joka oli hieman liian makeaa minun makuuni. Kääreessä kerrottiin tulevasta herkullisesta kirjalähetyksestä.

Seuraavaksi posti toikin Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartijan ennakkokappaleen. Kirja on englantilaisen Ruth Hoganin esikoisteos vuodelta 2017 ja se on kivunnut eri myyntilistojen kärkisijoille. Ruth luki lapsena paljon ja hän mainitsee haastatteluissa, että yksi hänen suosikeistaan oli Muumit.

Hän opiskeli englantia ja teatteritieteitä, mutta ajautui HR-tehtäviin. Kirjoittaminen sai sysäyksen, kun hän joutui autokolariin ja totesi, että elämässä on tehtävä niitä asioita, joihin tuntee intohimoa.

Ruth Hoganin esikoiskirja ilmestyi suomeksi tammikuussa 2020.

Kadonneiden tavaroiden vartijan päähenkilöistä Anthony Peardrew tuntee intohimoa esineisiin, joita hän löytää kadulta tai junasta tai mistä tahansa arkipäiväisestä ympäristöstä. Herra Peardrew’n hahmon esikuvana on ollut Ruth Hoganin entinen naapuri, joka muuttui kihlattunsa kuoltua tavaroita hamstraavaksi erakoksi.

Herra Perdrew on kirjailija, joka tarvitsee taloudenhoitajan / assistentin / puhtaaksikirjoittajan. Tähän tehtävään ilmoittautuu juuri eronnut Laura, joka jää herra Perdrew’n talon lumoihin. Talossa nimeltään Padua eletään kuin eri aikakaudella, kaikkia englantilaisia perinteitä vaalien.

Herra Perdrewn työhuone on suljettu ja sinne Laura ei koskaan mene. Hyllyt notkuvat kadotettuja tavaroita, joihin kaikkiin on tarkasti liitetty tiedot löytöpaikasta ja -hetkestä. Tarinaan tietenkin kuuluu, että tutustumme joidenkin tavaroiden alkuperäisiin omistajiin ja niihin tilanteisiin, joissa tavarat ovat joutuneet kateisiin. Kirjan ihan ensimmäisellä sivulla esimerkiksi junasta löytyy erään vainajan tuhkat.

Tarinaa viedään eteenpäin etenkin Lauran kannalta Padua-talossa. Siellä on myös löytökoira, naapurin Down-nuori ja pihan ruusutarhaa hoitava komea puutarhuri, jonka roolin voi jo etukäteen arvata!

Rinnalla kulkee toinen kertomus kustannusmaailmasta Lontoossa 1970-luvulla. Siinä tutustutaan Euniceen ja Pommikoneeseen. Kyllä, kirjan henkilöhahmojen nimet on käännetty, mistä en pitänyt ollenkaan. Englannissa Bomber on yleisesti käytetty lempinimi, mutta oletko koskaan kuullut Suomessa ketään kutsuttavan Pommikoneeksi? Sama koski naapurin nuorta, joka alkuperäistekstissä on Sunshine ja käännöksessä Päivänpaiste.

Eunicen ja Bomberin tarina oli viehättävä. Siinä oli nokkelaa sanailua ja kiehtovia juonenkäänteitä! Pidin siitä enemmän kuin Padua-taloon ja löytötavaroihin liittyvästä päätarinasta, johon vielä ympättiin mystisiä juonenkäänteitä. Minulle Padua-tarina oli jotenkin naivia ja liian makeaa.

Kirjan positiivisiin puoliin kuuluu se, että sen peribrittiläiset puitteet jokapäiväisine teehetkineen ja jäykkine ihmissuhdekoukeroineen tarjosivat tutunoloista viihdettä. Vaikka juoni ei minua kaikilta osiltaan napannutkaan, niin silti oli kiva pistäytyä lukiessaan sekä 1970-luvun että nykypäivän Englannissa. Lisäbonusta annan kirjan elokuvaviittauksista, erittäin sympaattisista koirahahmoista ja viehättävästä kannesta!

Kirjailija Ruth Hogan (Kuva Simon Weller)
  • Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
  • Kustantaja Bazar, 2020
  • Alkuperäisteos: The Keeper of Lost Things (2017)
  • Suomentanut: Susanna Tuomi-Giddings
  • ISBN: 9789522797544
  • ⭐️⭐️++

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *