Aris Fioretos: Mary – granaattiomenan siemenet kuin kyyneleet
Aris Fioretosin Mary sijoittuu sotilasjuntan hallitsemaan maahan, joka kaikin tavoin tuo mieleen Kreikan, vaikkei kirjailija annakaan sille kirjassa nimeä. On vuosi 1973 ja mielenosoitukset junttaa vastaan ovat voimistuneet, ja marraskuussa opiskelijat ovat miehittäneet Polyteknisen korkeakoulun. Kaupunkikin on nimetön, mutta Ateenaan kaikki viittaa. Myös Mary, viimeisen vuoden arkkitehtiopiskelija, lähtee Polytekniselle osallistuakseen mielenosoitukseen mutta erityisesti etsiäkseen poikaystävänsä Dimoksen, opiskelija-aktivistin. Maryllä on Dimokselle tärkeää kerrottavaa, sillä lääkäri on juuri varmistanut, että hän on raskaana.
Dimosta Mary ei väenpaljouden keskeltä löydä ja kun poliisi hyökkää yliopistolle ja tyhjentää katuja, Mary vangitaan. Kirja on säälimätön kuvaus Maryn vankeudesta, kylmästä, nälästä ja raakuuksista. Yksinäisyydestä.
Aiempi yksinäisyyteni oli erämaa, huumaus, takki täynnä taskuja. Mutta Taivaassa huomaan että ihminen ei saa olla rauhassa edes yksinään. Vaikka hallitsee hiljaisuus, käytävässä kuluu laahustusta ja seinissä koputusta. Pelon haju on vahvempi kuin ihmisten löyhkä. Lisäksi ajatukset jauhavat, vaikka saisikin tunnin verran nukutuksi ja heti herätessä olisi tosiaan unohtanut missä on.
Ensimmäiseksi Mary viedään pahamaineiselle Medusa-kadulle suojelupoliisin tiloihin, jossa Mary yritetään saada murtumaan. Kaksikin opiskelija-aktivistin nimeä riittäisi ja Mary pelastaisi oman nahkansa. Mary pysyy vaiti eikä paljasta edes omaa nimeään, ei vaikka kuulustelijoiden otteet kovenevat ja Mary joutuu kokemaan, mitä tarkoittavat kiertoilmaukset teekutsut ja niillä tarjottavat leivokset. Näiltä ”kutsuilta” palataan poliisikoruja kantaen.
Vaikeneva Mary joutuu pahamaiselle vankilasaarelle, ”rottasaarelle”, jossa aikaisemmin on ollut vankeja maan (Kreikan) sisällissodan jälkeen ja joka on tarkoitus ottaa uudelleen käyttöön juntan poliittisia vastustajia varten. Ensimmäisenä saarelle kuljetetaan naiset, joiden tehtävänä on kuurata ja kalkita saastainen, rottia vilisevä saari ennen kuin saarelle tuodaan lisää vankeja. Maryn lisäksi saarelle tuodaan viisi muuta naista ja yhden vangin 5-vuotias poika. Naiset ovat eri-ikäisiä ja erilaisista syistä vangittuja. Fioretos kuvaa uskottavasti ja järkyttävästi saaren oloja. Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat ja Maryn sisällä kasvaa uusi elämä, aurinko, jonka Mary muistaa silloinkin kun ympäröivä ankeus kuristaa.
Vaikka Fioretos ei nimeäkään tapahtumapaikkaa Kreikaksi, kaikki yksityiskohdat pätevät Kreikan todellisiin tapahtumiin sotilasjuntan aikana. Ratkaisu korostaa tarinan yleistettävyyttä ja ajankohtaisuuttakin. Marykin on oikealta nimeltään Maria, mutta nimeään hän ei paljasta vangitsijoilleen eikä edes vankitovereilleen.
Takaumina Maryn vankilaelämän kuvauksen kanssa kulkee tarina Maryn perheestä, isoveli Theosta, joka on lähtenyt Yhdysvaltoihin Maryn ollessa 16-vuotias, äidistä, jonka Mary on kokenut synnyttävän kotiin matalapaineen, ja isästä, joka on ukkonen, varsinkin suhteessaan Theoon. Mary tasapainoilee perheen ahdistavassa ilmapiirissä. Veli kutsuu Marya leppäkertuksi: kova kuori ja pehmeä sisus. Mary vertaa itseään granaattiomenaan: ”Yksikään ei ole tärkeämpi kuin toinen. Keskus on kaikkialla.” Granaattiomena toistuu kirjassa eri yhteyksissä vahvana metaforana. Kuin granaattiomena siemeninä, erillisinä ja kuitenkin yhtenä kokonaisuutena rakentuu myös tarina Maryn elämästä ennen vankilaa.
Granaattiomena. Kun punnitsin sitä kädessä se oli minusta kuin sydämen ja pääkallon risteytys.
Myös Mary on yhdistelmä sydäntä ja pääkalloa, tunnetta ja ajattelua. Hän on noussut konkreettisesti isäkapinaan, tönäissyt isäänsä niin, että tämä kaatuu ja loukkaantuu. Hän on nähnyt miten isä, siis vanha valta luhistuu, ja tätä seurannutta ”epätietoisuutta”, Maryn mukaan ”jokainen tulevaisuus tarvitsee”. Epätietoisuus, jossa Mary vankilasaarella joutuu elämään, useat viikon täysin yksin, on kuitenkin kallis hinta tulevaisuudesta.
Kirjan ääni on koko ajan Maryn ja silti hän jää henkilönä myös arvoitukselliseksi.
Se joka halusi ymmärtää kuka minä olin, joutui käyttämään kaikkia seitsemää aistiaan sekä jokaista kysymyssanaa joita kielellä oli tarjota. ”mitä” ei riittänyt. Sydän. Ahaa, kiintoisaa. Mutta kuka? Miksi? Milloin?
Fioretosin teksti pitää lukijaa otteessaan, melkein henkeä salpaa seurata Maryn vaiheita. Kirjailija tuntuu muistuttavan, että tätä samaa tapahtuu nytkin, maa on eri, saari on eri. Mary, niin Mary on sama, oikeutta ja oikeudenmukaisutta puolustava, vapautta haluava. Vaikka Maryn tarina on ahdistava ja surullinen, Fioretoksen tekstissä on kuitenkin kirkkautta kuin Kreikan alkukevään taivaassa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Olemme Kirsin Book Clubin blogeissa kehuneet Helsinki Litiä jo monesti, mutta sallittakoon vielä yksi kehu. On hienoa kuunnella Litin lavalla kansainvälisiä kirjailijatähtiä, kuten tänä vuonna nobelisti Orhan Pamukia. Vähintään yhtä suuri merkitys Helsinki Litillä on ollut pohjoismaisten ja erityisesti ruotsalaisten kirjailijoiden esittelijänä. Kolme Litiä on tutustuttanut minut hienoihin ruotsalaisiin nykykirjailijoihin, joita en aikaisemmin tuntenut ja Fioretos on heistä yksi.
Helsinki Litissä Aris Fioretos kertoi perheestään ja Maryn kirjoittamisesta. Fioretosin isä on paennut Kreikasta vuonna 1959 ensin Wieniin ja sitten Ruotsiin. Fioretos itse on syntynyt Ruotsissa., maassa jonka hän kuvasi olevan ”all about middleground”. Tässä ympäristössä hänen isänsä oli kuvaannollisesti kokoa XL, liian äänekäs, liian isosti elehtivä ja aina tinkimistä yrittävä. Kreikan sotilasjuntan ajan (1967-74) Fioretos koki hyvin läheisesti, isänsä kautta, sillä isä muuttui, häneen tuli toisenlaista vahvuutta ja toisenlaista heikkoutta. Marya Fioretos kirjoitti pitkään , 7-8 vuotta. Ratkaiseva sysäys kirjan valmistumiselle oli löytää päähenkilöksi nainen, ei niinkään keskiössä ollut ”sankari”. Sukulaisiltaan kyselemällä hän löysi haastateltavaksi naisia, jotka muistivat yhä tapahtuneen.
Fioretosta haastatteli Helsinki Litissä Sirpa Kähkönen. Koko haastattelun ja keskustelun yhdessä Pettina Gappahin kanssa voit katsoa Yle Areenasta tästä linkistä (klik). Kirjan lainasin kirjastosta.
- Aris Fioretos
- Mary
- Teos, 2016
- Mary, 2015
- ISBN 978-951-851-732-3
Aivan huippukirja. Minusta Mary oli viime vuoden paras käännöskirja.
Samaa ajattelin, Mai. Jos olisin lukenut kirjan jo viime vuonna, kun se ilmestyi, olisin ehdottanut sitä Blogistanian Globaliaan palkittavaksi.
Hurjalta ja koskettavalta vaikuttaa Maryn tarina. Olisipa tämä ollut luettavana muinoin, kun vedin Ateenassa kaupunkikierroksia ja viittasin myös Kreikan nykyhistoriaan. Silloin lukusuosikkini oli kepeä teos nimeltään Excuse Me Miss, Have You Seen the Acropolis?
Luin Maryn viime syksynä ja vaikutuin kirjasta kovasti, kiireessäni en vaan ehtinyt kirjoittaa siitä blogiin. Olin kuuntelemassa Fioretosta myös HelsinkiLitissä sekä viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla ja hän on kyllä todella hurmaava tapaus. Minusta on käsittämätöntä miten hän pystyy niin herkkävaistoisesti eläytymään naisen näkökulmaan. Kirjassa on muuten myös todella upea kansi!
Kyllä, kansi on hieno, niin kuin kirjakin.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta.
Ja taas alkaa harmittamaan, kun en ole ollenkaan ehtinyt Helsinki Litiin. Se osuu jotenkin aina sellaiseen väliin, kun kiireitä on ihan liikaa muutenkin. Ehkä ensi vuonna… Tuntuu ainakin, että sen pohjilta syntyy aina paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja blogipostauksia.
Toivottavasti Minna ensi vuonna pääset osallistumaan. Minulle monet Helsinki Litin ulkomaisista kirjailijavieraista eivät aikaisemmin ole olleet tuttuja, ainakaan en ole heidän kirjojaan lukenut. Lit sitten on innostanut myös lukemaan kirjat ja hienoja uusia lukukokemuksia on löytynyt.
Onneksi Helsinki Litin keskustelut löytyvät edelleen Areenasta, joten niitä voi poimia kesäpäivän ratoksi.
Minultakin jäi tänä vuonna Helsinki Lit väliin, mutta tämän kirjan olen pistänyt lukujonooni. Vaikuttaa teemaltaan ajankohtaiselta/ikuiselta.
Kuulostaa rankalta ja hienolta kirjalta. En ollut jostain syystä katsonut/kuunnellut tämän kirjailijan HelsinkiLit-haastattelua Areenasta. Nyt sen teen. Ja kirjaan tein jo varauksen kirjastoon.
Hyvä jos bloggaus innosti kuuntelemaan myös kirjailijaa.
Jo postauksen perusteella vaikutuin kirjasta. Miten kirjailija osaakaan kertoa tällaisen tarinan…? Pitääpä mennä Areenaan tsekkaamaan haastattelu.
Todella kiinnostavanoloinen kirja. Kirjan nimestä tulee mieleen joku ihmissuhderomaani mutta kyseessä onkin todella moniulotteinen ja kantaaottava teos. Tykkään! Vertaus granaattiomenaan on hieno.
Minulta on tällainen kirja mennyt ihan ohi, mutta onneksi kuulin tästä nyt. Hieno ja kiinnostava kirjoitus, jonka perusteella kirja lentää oitis lukulistalleni! Syntyi tunne, että tämä kirja on juuri minua varten.
Minäkään en ollut Marya noteerannut sen ilmestyessä 2016, mutta Helsinki Litin ohjelmasta poimin kirjailijan ja sain kirjan helposti kirjastosta.
En nyt muista, kuka tätä äänesti Blogistanian Globaliassa, mutta sieltä listoilta poimin tämän lukupinooni. Olen sittemmin uusinut lainaa maksimimäärän kertoja, kun kaikki muut lukemiset ovat kiilanneet edelle. Tämä postaus vahvisti ajatusta siitä, että Mary on kyllä nyt luettava ennen vihoviimeistä eräpäivää. Tiedän loppujen lopuksi Kreikankin lähihistoriasta melko vähän, joten tämä voi olla taas sellainen kirja, joka saa perehtymään asiaan kirjaa laajemminkin.
Minäkin googlasin kurjaa lukiessani Kreikan 70-luvun historiaa, josta muistin suunnilleen vain sen, että maata hallitsi sotilasjuntta. Löysin aika tarkaakintiwtoa mm. opiskelijoiden nielenosoituksesta, josta kirja alkaa, sekä mm. vankilasaaresta.
Vaikuttaa merkittävältä, mutta mulle liian rankalta kirjalta. Jos olen yrittänyt jotain liian tummasävyistä aloittaa viime aikoina, olen pian huomannut ettei se etene ja on parempi vaihtaa hyväntuulisempaan. Tällainen kausi nyt.
Tällaisia kausia on, eikä silloin pidä pakottaa itseään lukemaan jotakin jonka tietää jo alusta lähtien liian rankaksi.
Kuulostaa vaikuttavalta kirjalta. Valitettavasti niin monet ihmiset joutuvat rankkojen kokemusten äärelle. Tämän voisi laittaa lukulistalle.
Helsinki Lit vaikuttaa hyvältä tapahtumalta. En ole osallistunut siihen koskaan.
Suosittelen sekä kirjaa että Helsinki Litiä. Ensi keväänä taas monta mielenkiintoista kirjailijaa. Jos et pääse paikalle, seuraa suoria lähetyksiä Yle Areenasta.
Luon Fioretiosin Nelly B:n sydämen, ja heti perään siitä vaikuttuneena, Maryn. Suosittelen ,
Löysitkö myös juttuni Nelly B:n sydämestä täällä blogissa? Tässä linkki siihen https://kirsinbookclub.com/2019/04/aris-fioretos-nelly-bn-sydan-ei-vain-lihas/
Molempia suosittelen minkäkin.