Helena Liikanen-Renger: Mon amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä

Pariskunta on planeetta, jota lapset kiertävät kuin kuut

Yhtenä päivänä Etelä-Ranskassa asuva suomalainen Helena havahtuu samaan kuin monet ruuhkavuosista selvinneet: lapset ovat kasvaneet, aikaa on enemmän. Hän näkee itsensä ja puolisonsa uusin, virkistynein silmin. Yhteistä, onnellista elämää on vuosia takana ja moninkertaisesti edessä. Vaan kuinka pitää huolta siitä, ettei kipinä sammu?

Helena Liikanen-Renger on haastatellut kirjaa varten asiantuntijoita, pariskuntia ja eronneita, keskustellut ystäviensä kanssa ja tehnyt omia havaintoja. Mon amour tutustuttaa lukijan ranskalaisiin pariskuntiin ja kertoo hauskasti suomalaisten ja ranskalaisten suhteiden eroista ja yhtäläisyyksistä. Ranskalaiset sijoittavat parisuhteeseen aikaa ja rahaa, mutta toisaalta he uskovat muita vähemmän elinikäiseen uskollisuuteen. Mitä on arjen romantiikka Ranskassa? Kuinka pitkien työpäivien maassa sovitetaan yhteen työ, perhe ja parisuhde? Onko kaikilla ranskalaisilla rakastajia ja rakastajattaria? Tyyli ja kukat tuntuvat olevan ranskalaisen suhteen kulmakiviä.

Lomaromanssi

Helena Liikanen-Renger kertoo uusimmassa kirjassaan Mon amour kuinka hän vastentahtoisesti päättyi miehensä ehdotuksesta laskettelulomalle 3- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa.

Kokonaisena parisuhdepäivänä me miehen kanssa laskettelimme urakalla puuterilumessa, pyllähtelimme penkkoihin, nauroimme ääneen, söimme herkkulounaan rinneravintolassa ja ehdimme vielä iltapäivällä läheisen pikkukylpylän porealtaaseen pitelemään toisiamme kädestä. Eivätkä lapset kärsineet, päinvastoin. Kun myöhemmin hotellin perheillassa katsoimme kerhopäivänä kuvatun videon, tunnistimme kuvissa iloisesti kiljuvat lapset omaksi jälkikasvuksemme.”

Edellisenä vuonna he olivat matkanneet hänen itsensä ideoimalle perhelomalle Sisiliaan. Matka Taormiinaan, sen amfiteateriin ja Syrakusan historiallisille kujille oli haaveiden täyttymys. Yhteiset aperót taisi jäädä vähiin, sillä todellisuus perillä kohteessa näyttäytyi kuitenkin tältä.

– Odottakaa! Älkää juosko sinne. Autot voivat ajaa päälle.

– Haluatteko sen jäätelön? Jos haluatte, niin sitten kävellään tähän suuntaan. TÄHÄN SUUNTAAN. Haluatteko sen jätskin vai ei?

– Varo kulta, kohta se jätski on paidalla. No niin…

– Ai kuka on tuo alttaritaulun vauva? Se on Jeesus. Ai kuka on Jeesus? Kysy papalta.

– Mitä löysit? Muurahaisia? Kulta, mennään nyt tuonne museoon. Tule nyt, anna murkkujen olla.

– Jos haluatte mennä iltapäivällä uima-altaalle, niin nyt pitää olla ihan hiljaa.

Sisilian matkalla käytössä oli kaikki keinot. Kiristys. Lahjonta. Uhkailu. Ei tainnut tuntua myöskään komisario Montalbanon läsnäolo, sen joka seikkailee Liikanen-Rengerin kodin olohuoneessa.

Kauneuden kultainen keskitie

Parhaimmillaan alusvaatteet sanelevat päivän tunnelman. Olo voi tuntua itsevarmemmalta ja ryhdikkäämmältä kun kerrosten alta löytyvät suloiset, yhteensopivat herkut. Ne saattavat olla myös yksi syy ranskalaisen naisen eleettömään itsevarmuuteen ja ryhdikkyyteen.”

Armellea haastatellessaan Liikanen-Renger katselee häntä ihastellen ja ihmettelee omaa aamullista asuvalintaansa –hänellä on harmaa villapaita ja tukka letillä!

Armelle ei koskaan pukeudu päiväänsä niin, ettei voisi illalla mennä ex tempore –cocktailtilaisuuteen. Saman voisi ajatella koskevan myös alusasuja: eihän sitä koskaan tiedä miten päivä päättyy –hempeissä alusvaatteissa todennäköisesti käy paremmin kuin virttyneissä villahousuissa. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan naiset, joilla esiintyy usein orgasmeja, olivat hyvin tyytyväisiä oman parisuhteeseensa ja myös muun muassa pukeutuivat seksikkäisiin alusvaatteisiin.”

Mon amourin tärkeä viesti on, että parisuhde ei pysy hengissä vain asumalla saman katon alla. Perheen kivijalkaa on huollettava, jotta talo pysyisi pystyssä. Ehkä ranskalaisen rakkauden salaisuus löytyy Jean-Pierren sanoista vaimolleen parin 50-vuotishääpäivänä: ”Minä elin vain niitä hetkiä varten, että näkisin sinut uudestaan.”

Luin Mon amour -kirjan keväisessä Milanossa hotellialueeni kauniissa puistossa. Lämmintä oli reilut kaksikymmentä astetta. Uskon ympäristön vaikuttavan suuresti myönteiseen lukukokemukseeni. Kotoisten likaisten keväisten lumikinosten ympäröimä kotipuistoni ei olisi inspiroinut minua niin kuin magnolia- ja kirsikkapuiden kukinta. Lukupaikkani oli kuitenkin niin paljon lähempänä Mon amour -kirjassa kuvattuja ranskalaisia paikkoja. Harmittavasti kirjailijan Suomen vierailu osui juuri samalle viikolle, enkä päässyt häntä tapaamaan.

Estetiikka ennen kaikkea

Kun pukeutuu huonosti, he muistavat mekon. Kun pukeutuu erinomaisesti, he huomaavat naisen. Coco Chanel

Tunnethan toki ranskalaisen, tuon täydellisen tyylikkyyden perikuvan, joka on aina huoliteltu, hoikka ja hyväkäytöksinen mutta salaperäisellä tavalla seksikäs. Vaatteetkin sointuvat yhteen kuin vahingossa. Askel on rauhallinen eikä kiireessäkään koskaan kömpelö.”

Muita seuraamalla Liikanen-Rengerillä oli alkanut muodostua kuva siitä, mikä tekee ranskalaisesta naisesta juuri sopivasti huolettoman tyylikkään, mikä on sitä french chiciä. Maalaisjärjellä hän rakensi muistilistan, jolla pärjää arjessa. Listasta on opiksi myös meille suomalaisille:

  • Urheiluvaatteissa ja –kengissä lähdetään vain urheilemaan.
  • Terveyskengät eivät ole missään tilanteessa tyylikkäät.
  • Legginsit ovat alus- tai lastenvaatteita.
  • Paksut ja kirkasväriset sukkahousut eivät kuulu aikuisen naisen vaatekaappiin.
  • Sukille sandaaleissa saa nauraa jopa ääneen.
  • Urheilusuorituksista puhuminen tai ryppyvoiteiden vertailu on noloa, sillä itsestään tulee pitää huolta salaa.
  • Ihonhoitotuotteet kannattaa ostaa ranskalaisesta apteekista, niin paikallisetkin tekevät.
  • Suuret kirkkaat kukkaprintit saavat ihmisen näyttämään ranskalaisen silmissä pöytäliinalta.
  • Räikeiden värien sijasta kannattaa valita luonnollisia, murrettuja värejä. Tämä pätee myös hiuksiin: värin pitää olla luonnollinen, vaikka tukkaa olisi föönattu tunti tai pari.
  • Vähemmän on enemmän: paksu meikki, suuret kaula-aukot tai epämukavilta näyttävät, tyylittömät korkeat kengät eivät kuulu ranskalaiseen varustukseen.
  • Muotivirtausten sijasta luota ajattomuuteen.
Neuvonantajana

En katsonut kuuluvani Helenan edellisen Maman finlandaise –kirjan kohderyhmään. Enkä varsinaisesti kuulu Mon amour –kirjankaan, silti odotin tämän kirjan ilmestymistä suurin odotuksin. Ruuhkavuodet ovat reilusti takana, lapset omillaan, parisuhdetta eletty viidellä vuosikymmenellä ja avioliittoakin tulee kesällä täyteen 40 vuotta!

Tällä elämänkokemuksellani olen katsonut olevani oikeutettu jakamaan kirjan neuvoja nuorille rouville. Tai kuten viime viikon kokousmatkalla intouduin ottamaan kantaa reippaasti nuoremman yrittäjäkollegan alusvaateostoksiin. Hän, nuori morsian, oli ostamassa puuterin värisiä, saumattomia mummomallisia alushousuja. Kivasti napakoittavat pikkuhousut ovat varmasti järkevät, mutta eivät missään tilanteessa eikä valossa salaperäiset saati seksikkäät. Kerroin, juuri kirjan luettuani, miten ranskalainen nainen äimistyttävällä rennolla tyylikkyydellään onnistuu lumoamaan meidät tavalliset naiset ympäri maailman. Ja sitä ei tehdä mummokalsareissa eikä virttyneessä collegeasussa. No, tämä tuleva rouva siis osti ne alushousut. Kätevät, istuvat romantiikan tappajahait. Mutta sovimme, ettei hän käytä niitä romanttisilla illallisilla eikä ainakaan tulevalla häämatkalla.

Mon amour on vakavasta aiheesta huolimatta yhtä hauskasti kirjoitettu kuin kirjailijan esikoiskirja. Mon amouria voin suosittella lämpimästi kaikille!

Helena Liikanen-Renger

Helena Liikanen-Renger (s.1977) on freelance-toimittaja, kolumnisti ja bloggari, jonka edellinen kirja Maman finlandaise kertoi kiehtovasti suomalaisäidin kokemuksista Ranskassa. Helena Liikanen-Rengerin blogi: Chez Héléna.

Mikkelissä syntynyt Liikanen-Renger ruotii kirjoissaan sopeutumistaan aviomiehensä kotimaahan, Ranskaan. Helenan perheen Ranska-elämään tosin on tulossa tauko: kesäkuussa 2018 kansainvälisen perheen tie vie taas joksikin aikaa Yhdysvaltoihin, jossa Liikanen-Renger aloittaa Suomen Washingtonin-suurlähetystön lehdistövirkamiehenä. Siihen asti töiden ja perheen lisäksi Ranskan elämää värittävät lähialuematkailu, rantaelämä, jooga ja rakkaaksi muodostunut kuvanveistoharrastus.

  • Helena Liikanen-Renger
  • Mon amour
  • Atena, 2018
  • ISBN 978-952-300-398-9
Kommentit
  1. Kyllikki Massa-Kaukiainen
    • Avatar photo Kirsi Ranin
    • Avatar photo Maija-Riitta Mustonen
  2. Syksyn Lehti
    • Avatar photo Maija-Riitta Mustonen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *