John Williams: Augustus – keisari ja ihminen

John Williamsin viimeiseksi jäänyt mestariteos Augustus on kiehtovasti ja kiinnostavasti kuvattua antiikin historiaa, tai oikeastaan historian kautta kuvattua tätä päivää. Vallasta ja sen vaikutuksesta ihmiseen on romaanissa kysymys, ja Rooman ensimmäisen keisarin tilalle voisi nimeksi kirjoittaa jonkun tämän hetken valtion päämiehen tai poliitikon nimen, tai minkä tahansa johtajan. Lopulta on kuitenkin kysymys ihmisestä, tässä tapauksessa 2000 vuotta sitten eläneestä. Hänet kirja tuo eteemme lihana ja verenä.

Augustus hallitsi yli 40 vuotta Rooman maailmanvaltaa, joka kattoi koko Valimeren ympäristön ja ulottui Englannista Egyptiin. Jälkimaailma muistaa hänet siitä, miten hän sotiensa jälkeen pystyi takaamaan Roomalle 40 rauhan ja vaurauden vuotta, Pax Romanana tunnettua. Hän tuli valtaan isoenonsa Julius Caesarin salamurhan jälkeen (muistattehan: ”Sinäkin Brutukseni!”) ja kukisti vastustajansa, heidän joukossaan Egyptin kuningattaren Kleopatran ja Marcus Antoniuksen, jotka myös elokuvahistoria on tehnyt kuolemattomiksi. Augustus taas elää vahvimmin tässä: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava.”

Augustus on kirjeromaani, jossa kuva ajan tapahtumista ja päähenkilön luonteesta ja muuttumisesta ajan myötä rakentuu Octavius Caesarin, myöhemmin Augustuksen (kunnianarvoisa) nimen saaneen hallitsijan lähipiirin kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä ja erilaisista ”dokumenttiteksteistä”. Päähenkilö on koko ajan Augustus, vaikka hänen kirjeensä vuoro tulee vasta kirjan lopussa. Williamsin valitsema kerrontatapa on hallittu ja hieno; Augustuksen henkilön ja tapahtumarikkaan elämän lisäksi kirjeet valottavat hyvin ajan tapoja, ajattelua, kirjallisuuttakin. Alkuun kyllä jouduin jatkuvasti palauttamaan mieleen, kuka nyt kirjoitti ja kenelle, sillä henkilöitä kirjassa on hengästyttävän paljon.

Yksi monista Augustuksen patsaista.

Rooman ensimmäisen keisarin elämänvaiheet kirjassa noudattavat tiedossa olevia historiallisia faktoja, mutta fiktiotahan Williamsin romaani tietysti on. Monet kirjeistä ovat ikään kuin Augustuksen ystävien ja aikalaisten muistelua ajan historioitsijoille tai toisilleen. Kirjeiden kirjoittajina on myös keisarin ystäväpiiriin kuuluneita kirjailijoita ja runoilijoita.

Kirja luo kuvan hallitsijasta, joka uhrasi oman ja läheistensä elämän Rooman puolesta. Augustus halusi olla myös ihminen, ei vain keisari eikä ainakaan jumala, jollaiseksi hänet kohotettiin ja jollaisena kohdeltiin. Hän olisi halunnut elää tavallisen, vaatimattomankin elämän mutta joutui valitsemaan toisin, ei idealismin tai omaisuuden tai vallan takia, vaan koska kohtalo ”kouraisi” ja ”päätin olla rimpuilematta sen otteessa”.

”… jos ihmisen kohtalona on muuttaa maailmaa, hänen täytyy ensin muuttua itse. Jos hän aikoo totella kohtaloaan, hänen on löydettävä sisimmästään tai luotava sinne kova, salainen sopukka, joka suhtautuu välinpitämättömästi häneen ja muihin – ja jopa maailmaan, jonka kohtalo on määrännyt hänet laittamaan uuteen uskoon, ei vain omien halujensa mukaiseksi vaan sen luonnon mukaiseksi, jonka hän maailmaa uudistaessaan löytää.”

Valta hankitaan sodilla ja avioliitoilla. Kirjassa on paljon sodan kuvausta mutta vähintään yhtä paljon myös rakkauden, monenlaisen rakkauden. Antiikin Rooma suhtautui mutkattomasti myös homorakkauteen. Avioliitot, niin Augustuksen omat kuin lähipiirinkin solmitaan poliittisesti tarkoituksenmukaisina. Tytär Julia, Augustuksen ainoa lapsi, oli poikkeuksellisen oppinut nainen ja isänsä suuresti rakastama ja arvostama. Hän oli myös isänsä vallan välikappale, jonka Augustus naitti aina seuraajakseen kaavailemansa miehen kanssa, ensimmäisen kerran jo 14-vuotiaana. Julian vaiheet vilkkaasta ja tietoa rakastavasta tytöstä naiiviksi nuoreksi naiseksi ja myöhemmin naiseutensa ja seksuaalisuutensa löytäväksi naiseksi on kirjassa kuvattu kiinnostavasti. Katkerimman ratkaisunsa keisari joutuu tekemään passittaessaan sopimattomasta elämästä ja avionrikkomisesta tuomitun tyttärensä yksinäiselle Pandatarian saarelle useaksi vuodeksi ja katkaistessaan suhteensa häneen.

Näin Julia kirjoittaa päiväkirjaansa Pandatariassa:

On outoa odottaa maailmassa, missä ei ole valtaa eikä millään ole merkitystä. Siinä maailmassa, josta tulin, kaikki oli pelkkää valtaa ja kaikella oli merkitystä. Siellä jopa lemmittiin vallan tähden; eikä lemmen päämääräksi tullut sen ilo vaan vallan monisyiset ilot.

Augustuksen hinta vallasta oli yksinäisyys, parhaimpien ystävien ja rakkaan tyttären ”uhraaminen”. Hän suree tyttären kohtaloa, sotilaidensa kohtaloa ja sodasta kärsivien kansalaisten kohtaloa. Rooma oli hänen elämänsä ”tragedia”, velvollisuus ja rakkaus. Kirja loppuu kuolemaan valmiin keisarin kirjeeseen Nikolaos Damaskoslaiselle, joka todellisuudessakin kirjoitti Augustuksen elämänkerran. Kirje on väsyneen ja yksinäisen vanhuksen viisaita ajatuksia. Harvoin hyväkään kirja saa minua kyynelehtimään, mutta Augustuksen loppua lukiessani liikutuin kyyneliin.

”Isä”, minä kysyin, onko se ollut sen sen arvoista? Sinun arvovaltasi, tämä pelastamasi Rooma, tämä rakentamasi Rooma? Onko se ollut kaiken sen arvoista mitä olet joutunut tekemään?”
Isäni katsoi minua pitkään, ja sitten hän käänsi katseensa. ”Minun täytyy uskoa, että se on ollut”, hän vastasi. ”Meidän kummankin täytyy uskoa, että se on ollut.”

John Williams kuoli muutama vuosi Augustuksen ilmestymisen jälkeen.

Olen lukenut kaikki kolme John Williamsin suomennettua teosta Stonerin, Butcher’s Crossingin ja Augustuksen, hänen merkittävimmän tuotantonsa, sillä kahta ensimmäistä kirjaansa Williams ei myöhemmin halunnut muistella. Vaikka kirjojen aihepiirit ovat kovin erilaiset, jotakin samaa kirjoista pystyy lukemaan, ikään kuin yliopiston opettaja Stoner, länttä ja vapautta etsivä nuori mies ja antiikin keisari olisivat samaa jatkumoa, velvollisuutensa tehneitä, vain hetkittäisen rakkauden tunteen kokemia, elämässään pettyneitä ja ehkä sittenkin … ihmisiä.

Augustus palkittiin National Book Awardilla vuonna 1973 Williamsin vielä eläessä.

Kirjan sain kustantajalta. Kiitos Bazar Williamsin kolmikon kustantamisesta suomeksi ja Ilkka Rekiaro hienoista suomennoksista.

  • John Williams
  • Augustus
  • Bazar, 2017
  • Augustus, suomentanut Ilkka Rekiaro, 1971
  • ISBN 978-952-279-399-7
Kommentit
  1. Sasu
  2. Päivi
  3. Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *