Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys – upea esikoinen

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys sai lukijansa heti pauloihinsa. On olemassa kirjoja, jotka luetuttavat itseään monta sivua ennen kuin nappaa, mutta Neljäntienristeys ei niihin kuulu. Jo ensimmäinen sivu vei mennessään ja kirja oli luettava siltä istumalta, kuvasivat lukukokemustaan Kirsin Book Clubin Kinnusen kirjan lukeneet jäsenet.

Kirjan tarina alkaa 1800-luvun lopulta Marian kätilöuran alusta pohjoisessa, missä lapsenpäästäjinä toimivat paarmuskat ja lapsia syntyy perheeseen kerran vuodessa. Kirja vie lukijaansa aina vuoteen 1996 asti ja Marian tyttären Lahjan viimeisiin aikoihin sairaalassa.

Tapahtumapaikka on kylä pohjoisessa, ehkä Kuusamossa, josta kirjailija on kotoisin. Kylässä risteää neljä tietä, siitä teoksen nimi. Kylän suurin talo on Marian rakennuttama ja useaan kertaan laajennettu. Siihen taloon Lahja perustaa valokuvaamonsa.

Kirja on tarina voimakastahtoisista, itsellisistä naisista, joiden kohtalona on selviytyä ilman puolison tukea. Marialla ei puolisoa ole, on vain apteekkari, siskojensa vaikutteille altis vanhapoika, josta ei puolisoksi ole. Lahjan mies Onni, vaikka kuinka haluaisikin olla kunnon mies ja isä, ei siinä roolissa osaa olla eikä pystykään.

Äiti ja tytär ovat hyvin samankaltaisia itsellisyydessään ja sanavalmiudessaan, mutta Maria on vahvempi. Laimeniko Lahjan veri apteekkarin vaikutuksesta?

Maria kiteyttää elämän tarkoituksen rakentamansa ja useasti laajennetun talon huoneissa: ”Marian mielestä elämä on rakennus, kuin iso talo, jossa on monta kamaria ja salia ja jokaisessa monta ovea. Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien ja etsii välikössä uudet ovet, eikä yksikään niistä ole oikea eikä väärä, sillä ne ovat vain ovia. Joskus ihminen saattaa huomata olevansa aivan eri paikassa taloa kuin minne aikoi alkujaan mennä.”

Neljäntienristeys on myös kertomus Lahjan miehestä Onnista ja hänen sopeutumisestaan kahden vahvan naisen talouteen ja oman itsensä etsimisestä ja myös hyväksymisestä aikana, jolloin useimmat asiat olivat tabuja. Onnin salaisuus, joka Lahjalle paljastuu, on yksi suurimmista tabuista.

Kirjan kerroksellinen rakenne, yhdenlainen neljäntienristeys sekin, kuljettaa lukijaa sujuvasti ja nitoo yhdeksi tarinaksi Marian, Lahjan ja Onnin, mutta myös seuraavan sukupolven, erityisesti Lahjan miniän Kaarinan elämänvaiheet.

Kaikkien kirjan lukeneiden bookclubilaisten arvio kirjasta oli ehdottoman myönteinen:

– Täydellisen nautittava lukukokemus. Kuinka syvältä kumpusikaan sukupolvissa jatkuva kipuilu ja ulkopuolisuus. Myös miehen kipuilu.

– Kirja jäi elämään mielensopukoihin, ja olen palannut uudestaan siihen löytäen taas ennen kokemattomia asiayhteyksiä.

– Harvoin olen näin innokkaasti suositellut kirjaa ja varsinkin suvun ongelmien parissa pakertaville.

– Kirja oli vaikuttava kertomus, jota ilman muuta suosittelen sekä paljon kirjallisuutta kuluttaville sekä lukijoille, jotka eivät lue paljon kirjoja tai eivät lue usein suomalaista kirjallisuutta.

Yllättävää oli kirjailijan sukupuoli ja se, että kyseessä on esikoiskirja:

– Jos pitäisi arvata kirjailijan ikä ja sukupuoli, en todellakaan veikkaisi nuorta miespuolista esikoiskirjailijaa. Arvaukseni olisi yli viisikymppinen nainen.

– Kirja sai minut pauloihinsa. Luin sen kahdella istumisella. Naisten äänet kuuluivat elävinä ja tunteista koskettavan aitoina niin, että unohdin lukuisat kerrat kirjoittajan olevan mies.

– Olisi mielenkiintoista tietää mistä kirjan tarina on ammennettu? Tommi Kinnunen on pohjoisen selkosilta kotoisin ja arvelenkin, että hän on yhdistänyt keräämänsä tarinat ja luonut upean esikoisteoksen samoin kuin Katja Kettu teki Kätilössä.

– Lukisivatkohan miehet tämän kirjan? Voisivat säikähtää elämän realiteetteja jo ensimmäisessä kappaleessa. Kiitos Tommi Kinnuselle tarinasta, saa täydet pisteet!

Lukukokemuksensa esittelivät Kirsin Book Clubin Eija, ja Liisa sekä Lilla Bokklubben i Skånen edustajana Minna