Enni Mustonen: Paimentyttö – Syrjästäkatsojan tarinoita 1. osa

Kiinnostuin Enni Mustosen kirjasarjasta Syrjästäkatsojan tarinoita, kun luin Kirsin jutun Turun kirjamessujen Otavan lukupiiristä, missä keskusteltiin silloin uusimmasta osasta eli Ruokarouvasta. Kirsin vinkistä innostuin näistä historiapitoisista viihdetarinoista, joissa tutustutaan Topeliuksen, Sibeliuksen ja Edelfeltin huusholleihin palvelusväen näkökulmasta.

Ruokarouvassa päähenkilö Ida Eriksson on piian ja taloudenhoitajan pestien jälkeen saanut pienen perinnön ja hankkii täysihoitolan Albergasta (Leppävaara). Entistä enemmän innostuin tästä aivan henkilökohtaisista syistä. Isovanhempani ja heidän jälkeläisensä omistivat huvilan Akseli Gallen-Kallelan ja Ville Vallgrenin naapurissa kaksikymmentäluvulta seitsemänkymmentäluvulle. Itsekin asuin lähes pari vuosikymmentä Leppävaarasta etelään Otaniemessä ja nautin ulkoilusta Villa Elfvikin lähiseuduilla isäni lapsuudenkodin tuntumassa.

En voinut hypätä isovanhempieni ja isäni lähinaapurin tarinaan kesken matkan vaan totta kai aloitin alusta Paimentytön tarinasta. Sipoolainen, ruotsinkielinen, v. 1880 syntynyt Ida jää kaksitoistavuotiaana orvoksi äidin kuollessa tuberkuloosiin. Lähinaapurien avustuksella tyttö saa työpaikan karjapiikana Östersundomin kartanossa. Ida on opinhaluinen ja saa suojelijakseen karjakkoneiti Matilda Weckströmin. Tämän avustuksella Ida oppii lukemaan suomeakin ja toimii jopa tämän sijaisena silloin tällöin.

Östersundomin kartano

Talvikelillä Ida liukastuu pahasti, ja hänelle tulee useita luunmurtumia. Ida on aiemmin karjakkoneidin luona jo tutustunut Björkuddenin uskottuun emäntäpiikaan Irene Bergströmiin ja hänet otetaan Zachris Topeliuksen kotiin Irenen hoidettavaksi. Ennuste on huono, mutta talon iäkkään isännän henkilääkäri J W Runeberg (yksi J L Runebergin pojista) ja Irene hoitavat hänet ontumista vaille terveeksi. Heti, kun vain kykenee, Ida alkaa toimittaa talon askareita pikkupiikana. Hän saa Topeliuksilla virallisen piikapestin 15-vuotiaana ja kasvaa aikuiseksi Irenen opissa ja tukemana.

En voi kun ihailla Enni Mustosen (eli Kirsti Mannisen) tapaa kuvata ihmisiä ja tapahtumia. Äärimmäinen köyhyys maaseudulla aikana, jolloin yhteiskunnan turvaverkkoa ei ole, tulee melkein käsin kosketeltavaksi.

Äiti joi, mutta sitten maito meni väärään kurkkuun ja sitä läikkyi raanulle. Sen punaisia raitoja ei enää erottanut lian ja noen alta. Yskänpuuska ravisutti taas äidin hartioita enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kyykötin vain sängyn vieressä maitokannua pidellen. Lopulta äiti sai henkeä vedetyksi ja kääntyi selälleen.
– Juo loput, hän kuiskasi silmät kiinni, huokasi syvään ja oli siinä samassa jo vaipunut horrokseen.
En minä juonut äidin maitoa. Laitoin kannun pöydänkulmalle, keräsin päreet lattialta ja kiipesin penkin päälle pujottamaan ne takaisin särkyneen ruudun tukkeeksi. Sormeen sattui, kun väänsin väkisin naulanpään pitämään päällimmäistä pärettä tukevammin paikoillaan. Silti päreiden välistä tuuli yhä. Mökki oli hyytävän kylmä ja minua palelsi.

Idasta tulee olosuhteiden pakosta mukautuva, velvollisuudentuntoinen ja aika epäitsenäinen. Hänen on kaksitoistavuotiaana sopeuduttava karjanhoitajien piikamurjun ronskeihin tapoihin ja ainaiseen riskiin joutua renkien hyväksikäyttämäksi. Ilman sosiaaliturvaa läheisten ihmisten apu on korvaamatonta. Idakin saa uuden alun elämälleen, kun pääsee sivistyneistöön kuuluvien Topeliusten piiaksi. Mitään ökyrikkaita eivät ole hekään vaan talo myydään, kun isännästä aika jättää eikä hänen tulojaan ole enää käytettävissä.

Kirsti Manninen alias Emmi Mustonen on tuottelias kirjailija. Romaanien lisäksi hän ehtii kirjoittaa myös mm. tv-sarjoja Kuva Jouni Harala 2011.

Käy tutustumassa myös Syrjästäkatsojan tarinoihin liittyvään laajaan Facebook-sivustoon, jossa on paljon kuvia ja lisätietoa kirjan tarinoihin liittyvistä todellisista henkilöistä.

Lue juttu Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan seuraavasta osasta nimeltään Lapsenpiika, niin tiedät, miten Idan tarina jatkuu!

  • Enni Mustonen
  • Paimentyttö
  • Otava, 2013
  • ISBN 9789511280316
Kommentit
  1. Mai Laakso
  2. Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *