Enni Mustonen: Ruokarouva – Syrjästäkatsojan tarina, osa 4

Idan tarina jatkuu Enni Mustosen Syrjässäkatsojan tarinoiden neljännessä osassa, Ruokarouva. Ruotsissa Villa Vallmon Märta-rouva on järjestänyt Idalle työpaikan taloudenhoitajana professori Lundströmin huvilassa. Professori määrää testamentissaan Idalle rahaperinnön, jonka turvin hän muuttaa yhdeksänvuotiaan Kirstin kanssa Suomeen ja ostaa Albergasta huvilan täysihoitolaksi. Lähinaapurina ovat kuvanveistäjä Ville Vallgren ja tämän Sika-Pelleä punaisessa silkkinauhassa ulkoiluttava Viivi-(avo)vaimo. Akseli Gallen-Kallela rakennuttaa ateljeeta ja kotia lähellä Tarvaspäässä, jonne Idakin kutsutaan naapurina vieraaksi. Vähän häntä arveluttaa, mitä isäntäväki mahtaa ajatella Edelfeltin emännöitsijän sosiaalisesta noususta omistavaan luokkaan.

Ville Vallgren ja Viivi-vaimo sekä lemmikkipossu.

Eletään sortovuosia. Maailmansota koskettaa läheltä, kun Venäjä aloittaa linnoitusten rakentamisen Albergassa. Elias Helenius ilmestyy jälleen kuvioihin, kun tarvitsee tilapäistä majoitusta matkallaan Saksaan jääkärioppiin. Ida on ottanut hoteisiinsa Kirstin alakoulun luokkatoverin, orvoksi jääneen Allin. Ida kouluttaa molemmat tytöt täysihoitolassa asuvan Helmi-opettajan suosituksesta Lucina Hagmanin Uudessa suomalaisessa yhteiskoulussa. Samalla luokalla on Hertta Kuusinen. Sisällissodan taisteluilta ei vältytä Idan huvilassakaan, jossa ovat paossa Helsingistä täysihoitolalaiset L. Onerva ja Leevi Madetoja. Veljekset Kasimir ja Eino Leino käyvät vieraina milloin Vallgreneilla, milloin täysihoitolassa. Suomalaiset taiteilijapiirit ovat valkoisten puolella, niin on Idan kotiväkikin.

Elias Helenius selviää Viipurin vankilasta hengissä ja palaa Idan luo. Salapoliisityötä jouduimme vähän tekemään Jaana-sisaren kanssa, kun varmistimme oman sukumme huvilan sijaintia Leppävaarassa suhteessa Idan huvilaan. Kirjassa kuvattu täysihoitolan paikka vastasi aika hyvin lapsuuden muistikuvaa isoisän talosta, josta muistan erityisesti kevään kielomeren rantaa kohti laskeutuvalta rinteeltä. Kutkuttavaa oli myös, että Idan täysihoitolassa oli savusauna. Isoisä Kaarlo Olsonen (1920-luvulla vielä Olsoni) oli tunnettu ”Sauna-apostoli” alueella. Hänellä kävi ulkomaalaisiakin saunavieraita ihmettelemässä perinteistä savusaunakulttuuria. Nuoruudessaan isoisä ja isoäiti Dorothea os. Hannikainen olivat monen muun ylioppilaan tavoin tolstoilaisia. Arvid Järnefelt, Aino Sibeliusen veli oli kirjailija Leo Tolstoin ystävä ja oppilas. Järnefeltit olivat tämän pasifismia ja omaa työtä korostavan aatteen keskeisiä kannattajia Suomessa.

Isän jäämistöstä löytyi sukuhuvilan rekisterinumero ja kartta. Syrjästäkatsojan tarinoiden Facebook-sivuilta taas useampiakin karttoja ja tarkempaa selvitystä Idan täysihoitolan sijainnista Ville Vallgrenin huvilan lähituntumassa. Niinpä Gallen-Kallelantien alkupäässä asuneet isovanhempani ja isäni sisaruksineen ovat olleet Idan täysihoitolan läheisiä naapureita.

Tästä Turun kirjamessujen lukupiiristä kertovasta jutusta Varpu innostui lukemaan Syrjästäkatsojan tarinoiden kaikki ilmestyneet viisi osaa. Turussa käsittelyssä oli neljäs osa Ruokarouva. Kirsti Manninen eli Enni Mustonen lukijoiden keskellä.

Lue myös juttuni Syrjästäkatsojan tarinat -sarjan kolmesta aiemmasta osasta:

  • Enni Mustonen
  • Ruokarouva
  • Otava, 2016
  • ISBN 9789511306931

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *