Kalle Lähde: Loppuluisu – alkoholistin ruumiin- ja mielenavaus

Loppuluisu, onpa erinomaisen kuvaava kirjan nimi!

Kun on lukenut Kalle Lähteen esikoiskirjan nimeltään Happotesti, jolle uutuuskirja Loppuluisu on jatkoa, tietää että tarinalla on vain kaksi mahdollista loppua. Joko kirjan päähenkilö, alkoholisti Joonatan, raitistuu tai kuolee viinan kiroihin.

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Happotesti oli karmivan havainnollinen kuvaus alkoholistin sielun ja suoliston elämästä. Lukijana tuntui, että oluttahma ja eritteet jäivät kirjasta käsiin, se ei todellakaan ollut mikään hyvän olon teos! Mutta kuinka merkittävän muistijäljen Happotesti jättikään. Kävin jopa jälkikäteen lisäämässä tähden kirjoittamaani Happotestin blogiarvioon, sillä tarina pulpahtaa aina mieleeni, kun näen jonkun humalassa tai vaikkapa luen alkoholilainsäädännön uudistamisesta.

Satuin myös samaan Otavan tilaisuuteen Kalle Lähteen kanssa. Menin kiittämään häntä Happotestistä, jonka tiesin olevan jossain määrin omakohtaista tekstiä. Kalle on raitistunut alkoholisti ja kysyinkin häneltä, mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta hän olisi raitistunut aiemmin. Hän sanoi, että ehkä jos lääkäri olisi todennut, että hoidetaanpa nyt oikeaa syytä eli alkoholismia, eikä vain määrännyt pillereitä oireisiin. Kysyin myös, kuinka Joonatanille käy. Silloin Kalle ei ollut vielä päättänyt, totesi vain, että 4/5 alkoholisteista ei raitistu, vaan viina vie hautaan.

Happotesti saa jatkoa, kertoi Kalle Lähde elokuussa 2016.

Loppuluisu alkaa siitä, mihin Happotesti jäi. Joonatan oli ollut x. kerran katkaisuhoidossa, mutta jälleen ratkennut ja vaimo sai tarpeekseen. Joonatanin mielestä häntä tosin ei ole jätetty, sillä hänen lähtiessään nauttimaan sormuksettomasta elämästä, jäi vaimo vielä siivoamaan entistä yhteistä kotia. Koti myytiin ja Joonatanillekin jäi tilille viisinumeroinen summa euroja, joten juttu luistaa, viina virtaa ja taksi kulkee.

Joonatan asuu nyt Lausteen lähiössä Turussa vuokra-asunnossa, jossa ainoana huonekaluna on kaikki nesteet nähnyt sohva. Olutlaatikoita on sekä tyhjiä että täysiä. Purkamattomia muuttolaatikoita on pinossa. Sohvan vieressä on kusipurkki, jos ei kykene nousemaan vessaan.

Omasta mielestään Joonatan ei ole alkoholisti, hänen juomisensa on vain hetkellisesti lisääntynyt ja on lääkettä avioerossa haavoitettuun sieluun. Alakerrassa sen sijaan asuu oikea alkoholisti, Joppe, jonka viimeisiä hetkiä Joonatan todistaa. Kuolema tuo synkkiä ajatuksia myös Joonatanin mieleen, mutta niitä voi helpottaa pimeästi ostetulla viinalla ja Jopelta jääneellä lääkevarastolla.

Väitän ettei pienestä juopottelusta ole haittaa kenelläkään ja sanon, että tämä on normaalia käyttäytymistä hautajaisten jälkeen. Huomenna lopettaisin, mikäli niin päättäisin.” (sivu 99)

Jälleen ei voi muuta kuin ihmetellä, miten pitkään ihminen pysyy edes jotenkin tolpillaan pelkän oluen, viinan ja rauhoittavien lääkkeiden avulla. Joonatanin cocktailiin ei kuulu ruoka missään muodossa. Luisu kiihtyy ja juopottelua ei harjoiteta enää turkulaisissa pubeissa, vaan oman kodin rauhassa. Siellä voi olla päiviä kirjaimellisesti tiedottomassa tilassa ja taas jatkaa tajunnan palattua, kun aina on olut käsivarren päässä. Ei sairaalan väki eivätkä poliisit hillitse menoa, eivät tosin yritäkään.

Lukiessani Loppuluisua minun teki mieleni huutaa Joonatanille varoituksia kuten lapset eläytyessään satuun. Valitettavasti Loppuluisu ei ole monen kohdalla satua, eikä päähenkilö korvaansa lotkauttaisi, vaikka hänelle kuinka huudettaisiin.

Jotta muutos olisi mahdollinen, tarvitaan interventio. En kerro Loppuluisun intervention laadusta enempää juonipaljastusten pelossa. Totean vain, että kirjan loppupuolen kuviot ovat erittäin mielenkiintoiset ja olisin mielelläni lukenut niistä vieläkin tarkemmasti.

Kalle Lähde on tehnyt kulttuurityön kuvaamalla alkoholismia raadollisesti ja taidokkaasti. Hienoa on se, että yhdenkään hauskuuden takaa ei tule ihainnointia juomista kohtaan. Sekä Happotesti että Loppuluisu ovat sairaskertomuksia, jotka todella havahduttavat.

Pohdin Happotestin arviossa juomiskulttuuriamme, kuinka läpi sormien katsomme juoppojen toilauksia, tuoreita esimerkkejä on eduskuntaa myöten. Sopivasti olin Loppuluisun julkaisupäivänä 1.1.2018 palaamassa uudenvuodenvietosta Rigasta. Pysähdyimme Latvian ja Eestin rajalla käydäksemme alkoholimyymälässä, jonne suomalaisetkin ajavat yli 200 km suuntaansa Tallinnasta ostamaan hieman halvempaa viinaa. Viereiseen suomalaisautoon lastattiin olutta ja kirkasta kattoon asti. Kuljettaja oli noin kolmekymppinen mies. Mielessä kävi, olisiko minun pitänyt ojentaa Loppuluisu hänelle.

Suosittelen lukemaan Happotestin ja Loppuluisun pakettina. Kirjat toimivat tietokirjoina kaikille, mutta erityisesti suosittelen heille, joiden lähipiirissä on alkoholisteja, jotta edes läheisten silmät avautuisivat ja ikuiset selitykset eivät menisi läpi. Pelkään pahoin, että alkoholisti ei itseään Joonatanin tarinassa halua nähdä.

Kalle Lähde: Happotesti (Otava, 2016)

Haluan tässä yhteydessä myös kiittää kaikkia Happotestin blogikirjoitusta kommentoineita. Käykää muutkin lukemassa, sillä siellä puhutaan alkoholismista omakohtaisesti ja oikeilla sanoilla, kuten Kalle Lähteen kirjoissakin.

Loppuluisu-kirjasta arvion ovat ehtineet kirjoittaa myös Tuijata– ja Kirsin Kirjanurkka -bloggarit.

Alkoholismia käsitellään esimerkiksi seuraavissa blogiarvioissamme:

Sain Loppuluisu-kirjan ennakkoon Otavalta, kiitos.

  • Kalle Lähde
  • Loppuluisu
  • Otava, 2018
  • ISBN 978-951-1-31818-7
Kommentit
  1. Tea
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Minna Väisälä Minna
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.