Fiona Barton: Lapsi – tyylikästä toimittajatyötä

Fiona Bartonin Lapsi-kirja
Lapseni käsi pitelee Fiona Bartonin Lapsi-kirjaa

Fiona Barton on tunnetuissa brittilehdissä työskennellyt, palkittu journalisti, joka on heittäytynyt dekkarikirjailijaksi. Hänen esikoiskirjansa oli nimeltään Leski ja se julkaistiin 37 maassa. Samaa sarjaa jatkaa myös seuraava kirja, sillä taas rikoksen kohteena on pieni lapsi ja kirjan nimikin on ytimekkäästi Lapsi.

Minä halusin ehdottomasti lukea Lapsi-kirjan, sillä haastattelin Fiona Bartonia viime keväänä. Fiona oli hillitty ja sympaattinen aikuinen nainen, joka kertoi, että ei halua kirjoissaan kuvata veristä väkivaltaa, vaan rikos on jo tapahtunut, kun hänen luomansa hahmot alkavat käsitellä sitä kirjassa.

Haastattelusta jäi erityisesti mieleen se, kuinka Fiona kertoi kirjoittavansa aamuisin sängyssä. Sieluni silmillä näin, kuinka hän loikoilee valoisassa makuuhuoneessaan, yläkerrassa, Ranskan maaseudulla ja hänen aviomiehensä Gary tuo hänelle tarjottimella aamupalan sänkyyn. Fiona työskentelee lounasaikaan asti ja sitten laskeutuu arjen pariin.

Sain haastatella Fiona Bartonia Bazar-kustantamon Rikollisessa illassa 21.3.2018.

Palataanpa Lapseen ja otetaan jälleen esiin Kirsin Book Clubin dekkarikysymykset:

Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Rakennustyömaalta löytyy vauvan luuranko. Kukaan ei tiedä, kuka vauva on tai miten ja milloin hän on joutunut Howard Streetin kukkapenkkiin Lontoossa.

Jo Leskessä debytoinut Daily Postin toimittaja Kate Waters kiinnostuu tapauksesta ja lähtee jäljittämään vaihtoehtoja. Työparikseen hän saa nuoren harjoittelijan, päätoimittajan suosikkipojan. Mukaan tarvitaan tietenkin myös poliisi, joten Katen kontaktina toimii vanha tuttu Bob Sparkes sekä tutkinnanjohtaja Andy Sinclair.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Toimittaja Kate Waters on todella uskottava. Jos hän ei ole Fionan oma kuva, niin todennäköisesti melko lähellä. Hän on kokenut toimittaja ja osaa luovia niin haastateltaviensa kuin toimittajakollegoidensa kanssa. Lukisin mielelläni hieman enemmän hänen sielunelämästään, vaikka Lapsessa avataan sitä jo pikkaisen syvällisemmin kuin Leskessä.

Minä en nykyään käytä meikkiä juuri ollenkaan”, Kate sanoi. ”Turhaa vaivaa, kukaan ei kuitenkaan huomaa. Kun tulee tiettyyn ikään, niin paf! Silloin muuttuu näkymättömäksi. Ihmiset katsovat suoraan läpi. Kaikki ystäväni ovat huomanneet sen.”

Lapsi, sivu 302

Lapsessa on myös kolme muuta kertojanaista. On Angela, jonka vastasyntynyt vauva on kadonnut aikoinaan synnytyssairaalasta. Hänen toivonsa herää, josko luuranko olisi hänen lapsensa ja epätietoisuus viimein päättyisi. On Emma ja hänen äitinsä Jude, jotka ovat asuneet aikoinaan Howard Streetillä. Emma on kantanut suurta salaisuutta sisällään lähes kolmekymmentä vuotta, ja hänen käsityksensä tapahtumista eroaa selkeästi hänen äitinsä totuudesta.

Angela on lähes 70-vuotias ja Emma yli 40-vuotias, mutta silti he menivät minulta aluksi hieman sekaisin. Molemmat olivat itkuherkkiä, eikä lukijana oikein tiennyt, voiko heidän muistikuviinsa luottaa. Kumpainenkaan ei herättänyt minussa oikein mitään tunteita.

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Juoni oli alussa erittäin kiinnostava, mutta sitten jäätiin junnaamaan hieman paikoilleen. Pienen hetken jopa harmitti, että lähdin lukemaan koko kirjaa. Mutta olisi pitänyt vain luottaa Fionaan, sillä tyvenen jälkeen tulee käänteitä, jolloin kirjaa ei malta laskea kädestään. Lapsen loppuneljännes olikin ihan pakko lukea yhteen putkeen.

Lapsi sijoittuu Lontooseen vuoteen 2012 juuri ennen olympialaisia kuten myös Robert Galbraithin Valkoinen kuolema (Cormoran Strike -sarja). Molemmissa kirjoissa olympialaiset mainitaan, mutta niitä ei mitenkään nivota juoneen, mitä ihmettelen!

Loppuratkaisu ei tullut aivan puskista, sillä olin alkanut jo epäillä sitä, mutta varma en ollut. Eli lopussa on yllätyksellisiä käänteitä.

Miten paljon Lapsi-dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Kuka on päähenkilö? Mielestäni Lapsi on toinen Kate Waters -sarjan dekkari, mutta Fiona ei ehkä ole aivan samaa mieltä, sillä hän kuvaa tapahtumia objektiivisesti monelta kantilta. Minusta Kate kannattaisi nostaa selkeäksi päähenkilöksi, sillä rikosten tarkastelu toimittajan roolin kautta on kiinnostavaa. Kuvittelen, että Katessa olisi ainesta uudeksi Annika Bengtzoniksi kunhan pääsisimme syvemmälle hänen omaan elämäänsä. Kate on viisikymppinen nainen, naimisissa syöpälääkärin kanssa ja heillä on kaksi poikaa. Kirjassa sivutaan sitä, että toinen pojista jättää yliopisto-opinnot ja lähtee etsimään itseään Thaimaahan. Seuraavan Fionan kirjan nimi onkin The Son eli poika, joten ehkäpä Katen tarina kehittyy toivomaani suuntaan.

Onko dekkari ahdistava, raaka tai pelottava?

Ei ole. Lapsessa kuvataan ahdistavia tapahtumia, mutta ne eivät tule pahasti iholle. En usko, että tämä tulee painajaisuniin.

Herättikö Lapsi ajatuksia, koskettiko?

Kyllähän Lapsen teemoihin pystyy kytkemään vaikka mitä: pedofiilit, seksiringit, huumeet, lapsi-vanhempi-suhteet. Fiona kirjoittaa totuudesta käsin, hän on nähnyt samankaltaisia rikoksia työssään. On tietenkin masentavaa ajatella, että tarinan niljakkeiden kaltaisia tyyppejä liikkuu kaikkialla.

Fiona on itse äiti ja Katen käyttäytyminen äiti-roolissa oli ajatuksia herättävää. Sitä vain olisi saanut olla lisää.

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Suosittelen väkivallattomien dekkarien ystäville. Suosittelen brittikulttuurin ystäville, sillä pubissa käydään ja teekupponen tulee aina haastatellessa eteen. Tietenkin suosittelen myös kaikille, jotka ovat Lesken lukeneet ja pitäneet – Lapsi on samaa sukua!

Tähtiä annan 3,5 tyylikkäästä kerronnasta ja vahvasta naisnäkökulmasta.

⭐️⭐️⭐️🌜


  • Fiona Barton: Lapsi (2019)
  • Kustantaja Bazar
  • Suomentaja Pirkko Biström
  • Ilmestymisvuosi suomeksi 2019
  • Alkuperäisteos: The Child (2017)
  • Genre: Rikos ja jännitys
  • ISBN 9789522795007
  • Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn

Lue myös juttumme näistä arvoituksellisista brittikirjoista:

Fiona Barton: Leski
Robert Galbraith: Valkoinen kuolema
Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Kommentit
  1. Tea

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.