Alex Schulman: Polta nämä kirjeet – kipeää sukuhistoriaa

Voiko tämän vuoden parhaan käännöskirjan nimetä jo nyt? Ennen kuin vuosi loppuu ehtii ilmestyä monta erinomaista suomennosta, mutta silti olen valmis valitsemaan parhaaksi Alex Schulmanin kirjan Polta nämä kirjeet. Niin vaikuttava ja jäljen jättävä lukukokemus se oli.

Kirsin Book Clubin Marja Castrén kuunteli Bränn alla mina brev -kirjan jo heti sen ilmestyttyä Ruotsissa ja lähetti viestin, että tämä kirja kannattaa lukea/kuunnella. Tallensinkin kirjan äänikirjahyllyyni, mutta luin vasta nyt sen ilmestyttyä suomeksi. Tämä kirjoitus on Marjan ja minun yhteinen, ja omat kommenttinsa ovat lisänneet lukupiirimme Päivi ja Minna.

Alex Schulman on aikaisemmin kirjoittanut perheestään rakkauden täyteisen mutta surumielisen kirjan isästään tv-tuottaja ja toimittaja Allan Schulmanista (Skynda att älska, 2009) ja raastavan rehellisen kirjan suhteestaan äitiinsä Lisette Schulmaniin  (Glöm mig, 2016, suomeksi Unohda minut, 2017). Nyt vuorossa on edellinen sukupolvi, Alexin äidin vanhempien traaginen tarina.

Polta nämä kirjeet on kirja Alexista itsestään ja suvun traumoista, rakkaudesta, pettämisestä, vihasta ja henkisestä julmuudesta, joka tuhoaa ihmissuhteita useammassa sukupolvessa.

Katselen taistelutannerta, sotkuisten suhteiden kerää(n), missä näkyy kaikkialla jälkiä riidoista, eroista ja sanaharkoista. Niiltä ei säästynyt kukaan.

Tällaisen kuvan Alex Schulman on piirtänyt äitinsä suvusta, kun hän on päätynyt terapiaan ymmärtääkseen paremmin, mistä hänen omat vihan purkauksensa johtuvat, ja terapeutti on pyytänyt häntä piirtämään perhekartan ja merkitsemään siihen perheenjäsenten yhteydet toisiinsa.

Vihan piikkilangat, kuten Schulman kuvaa riitaa osoittavaa siksakviivaa sukulaisten välillä, johtavat yhteen henkilöön, äidinisään, Sven Stolpeen, tunnettuun kirjailijaan, toimittajaan, kääntäjään ja kirjallisuudentutkijaan. Hän oli vihan läpisyövyttämä armoton mies, joka ei antanut anteeksi mitään kenellekään, varsinkaan vaimolleen.

Alex päättää ottaa selvää, mikä on koko perheeseen syöpyneen vihan takana. Tästä syntyy jännitysromaanin omainen sukutarina rakkaudesta, kolmiodraamasta ja sen seurauksista. Tarina joka pitää otteessaan alusta loppuun.

Kirjan taiturimaisesti hallittu rakenne etenee kolmessa, keskenään limittyvässä aikatasossa. Nykyhetkessä Alex Schulman etsii vastausta suvun arvoitukseen tutkimalla arkistoja ja lukemalla päiväkirjoja ja kirjeitä. Vuonna 1988 noin 10-vuotias Alex vierailee usein Filipstadissa lempeän mummin ja kiivaan vaarin luona. Kun vaari on lähistöllä, muut ovat varuillaan, ja mummi on vaarin edessä alistuvainen ja tämän kiivastuessa pelokas. Kolmannen aikatason tapahtumapaikka on Sigtuna-säätiön linnamainen rakennus, jossa säätiö tarjosi ruotsalaisille kirjailijoille majoituksen, ruuan ja rauhallisen paikan kirjoittaa. Vuonna 1932, juhannuksen alusviikolla säätiön tiloihin ovat majoittuneet nuori aviopari Karin Stolpe ja Sven Stolpe sekä Karinia muutaman vuoden nuorempi Olof Lagercrantz. Tämän tapaamisen seurauksia kaikki kolme kantoivat elämänsä loppuun asti.

Nainen oli kahden miehen keskellä, jotka taistelivat hänestä koko ikänsä ja pitivät taistosta ääntä lehtien palstoilla ja olivat aina sitä mieltä, että heillä oli yksinoikeus puhua asiasta, kuvailla millainen nainen oli ja mitä hän oli tehnyt. Toinen vertasi häntä koko ikänsä kukkivaan ruusuun, joka oli kaikkia muita kauniimpi, ”jolla oli Luojan hänelle lahjoittamia ominaisuuksia” ja toinen kuvaili häntä yhä uudelleen kevytmieliseksi, epäreiluksi, petolliseksi ja häpeälliseksi.
            Huora ja madonna, lehdissä, kirjoissa, esseissä, vuodesta toiseen.

Sven Stolpe oli lievästi ilmaisten tuottelias, hän kirjoitti yli sata kirjaa, sekä kaunokirjallisia teoksia ja historiaa ja uskontoa käsitelleitä. Naisen petos oli myös hänen kirjojensa pysyvä aihe eikä anteeksiantoa niissäkään ollut. Hän hyökkäsi armotta myös kritiikeissään ja kirjoituksissaan lähes kaikkia vastaan. Vainoharhaisesti hän näki vastustajan kaikkialla, mutta erityisen tunnettuja olivat hänen ja Olof Lagercrantzin keskinäiset kiistat. Lagercrantz oli runoilija ja kirjallisuustieteilijä, myöhemmin myös Dagens Nyheterin päätoimittaja. Ilmeisesti miesten ristiriitojen taustalla ollut kolmiodraama ei ollut julkisesti tiedossa, sillä Schulmanin kirjan mukaan suvulle asia selvisi vasta Alexin asiaa tutkiessa. Myös romaaneissaan ja runoissaan nämä kaksi kirjailijaa verhosivat kirjoituksensa Karinista.

Mutta miksei Karin Stolpe, kääntäjä ja itsekin kirjailija, jättänyt tyrannimaista miestään? Sitä jään miettimään. Aika oli toinen, naisen asema toinen, ja Karin pelkäsi, eikä turhaan miestään ja tämän kostoa, mutta sittenkin, miksi? ”…hän itse pysyi vaiti vuosikymmenestä toiseen”, Schulman kirjoittaa kirjassa.

Sven ja Karin Stolpe ja Olof Lagercrantz olivat Ruotsissa hyvin tunnettuja julkisuuden henkilöitä, samoin Alex Schulman itse. Olof Lagercrantzin poika David Lagercrantz taas on kirjailija ja tunnetaan Suomessa mm. Millenium-sarjan jatko-osien kirjoittajana. Polta nämä kirjeet -kirjan arvo ja kiinnostavuus ei kuitenkaan ole yhteydessä kolmiodraaman osapuolten tunnettuuteen. Kirja koskettaa, koska sen pohjalla on riipaiseva tositarina, jonka Alex Schulman on tallentanut herkästi tuntien ja taitavasti kirjoittaen.

Luin kirjan perinteisenä kirjana, Marja ja Minna kuuntelivat kirjan ruotsiksi ja Päivi suomeksi, ja yhtä suuren vaikutuksen se teki heihinkin.

Marja: Bränn alla mina brev on erinomainen äänikirja ja pitää otteessaan alusta loppuun. Alex Schulman on itse lukijana, ja on kuin hän istuisi kertomassa olohuoneessani elämästään, perheestään ja kaikesta siitä, mitä hänelle on selvinnyt isovanhemmista ja heidän vihan varjostamasta elämästään.
Kuuntelin kirjan ensimmäisen kerran yli vuosi sitten ja palaan aina vain uudestaan kuuntelemaan Alexin tarinaa. Ehdottomasti viisi tähteä.

Päivi: Polta nämä kirjeet on sujuvasti kirjoitettu kertomus siitä, miten kannamme mukanamme edellisten sukupolvien kertomuksia vuosikymmentenkin takaa, useimmiten tiedostamattomasti. Pidin teoksesta kovasti ja se sopi mielestäni hyvin äänikirjaksi.

Minna: Kuuntelin Alex Schulmanin uusimman hänen itsensä lukemana äänikirjana Bränn alla mina brev. Se on kauniisti kerrottu perhetarina, jossa on ihmisiä, jotka fiktiossa voisivat olla jopa epäuskottavia. Taas kerran lukija saa huomata, että totuus on tarua ihmeellisempää!

Viehätyin Schulmanin tavasta kertoa ja lukea omaa tekstiään niin paljon, että paikkasin seuraavaksi aukon, joka jäi kun Unohda minut jäi minulta tuoreena lukematta. Tämänkin kuuntelin ruotsiksi (Glöm mig). Onnekseni tein vielä haun Storytelissä, ja sieltä löytyi kaksi suomentamatonta, aiempaa ja myös Schulmanin itsensä lukemaa teosta. Kirjassaan Skynda att älska (2016) Alex Schulman muistelee isäänsä, joka hänen syntyessään oli jo 56-vuotias, ja jolla oli sekä aikuisia lapsia että sotakokemusta Suomen talvisodasta. Att vara med henne är som att springa uppför en sommaräng utan att bli det minsta trött (2011) kertoo Alexin oman elämän merkittävästä vuodesta, joka alkaa erosta pitkän suhteen jälkeen ja päättyy esikoistyttären syntymään.

Nämä Alexin elämän tärkeiden henkilöiden kuvaukset ovat jokainen omalla tavallaan kiinnostavia, eikä ainakaan minua käänteinen kuuntelujärjestys vaivannut. Lämmin suositus näille kaikille!

• Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
• Nemo, 2020
• Alkuteos Bränn alla mina brev, 2018
• Suomentanut Jaana Nikula

• Äänikirjana:
  • Bränn alla mina brev
  • Lukija Alex Schulman
  • Kesto 5 t 38 min
  • Polta nämä kirjeet
  • Lukija Kuisma Eskola
  • 6 t 47 min.