Maria Pettersson: Historian jännät naiset – MERIROSVOJA, MEEDIOITA, VARKAITA JA VAKOOJAPRINSESSOJA

Historiaa lapsesta lähtien rakastanut toimittaja ja Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson kertoo kirjansa Historian jännät naiset esipuheessa pettyneensä lapsena historiankirjoihin yhä uudelleen, koska niissä ei juurikaan kerrottu naisista. Ala-asteella hän osasi nimetä satoja suurmiehiä, mutta vain muutaman naisen, alle kymmenen. Tätä vinoumaa Maria Pettersson on korjannut nyt aikuisena elokuussa ilmestyneellä kirjallaan.

Laskin, että olin kuullut tai lukenut Petterssonin Historian jännät naiset -kirjassa esittelemistä n. 100 naisesta vain kahdeksasta. Heistäkin neljä on miehensä varjoon jääneitä säveltäjiä, jotka vasta viime vuosina ovat tulleet meille klassisen musiikin aktiivisille kuuntelijoille tutuiksi myös omilla sävellyksillään.  Kirjassa on siis paljon uusia tuttavuuksia.

Kirja osoittaa, ettei naisten historia ole niin lyhyt kuin virallisesta historiankirjoituksesta voisi tulkita. Varhaisin kirjassa esitelty nainen on n. 4300 vuotta sitten eli n. 2285 eaa. syntynyt Enheduanna, ylipapitar ja ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija.  Mitään sisäsiistiä kaunorunoutta tämä seksin ja sodan jumalattaren ylipapitar ei jumalattarensa kunniaksi kirjoittanut. Säkeissään hän uhkaa jumalattarensa tuhoavan kapinoivat maat, murskaavan päät ja kaluavan ruumiit kuin koira.

Hurja, yksisilmäinen soturikuningatar, joka syötti vastustajansa lemmikkileijonalleen (Amanirenas s. n. 60 eaa.). Lahjakas matemaatikko, joka muutti Newtonin laskukaavat ymmärrettäväksi, nautti uhkapeleistä ja lukuisista rakastajista (Emilie du Châtelet, s. 1706). Napoleonin pääaeronautti, joka lensi kuumailmapallolla ympäri Euroopan (Sophie Blanchard s. 1778).

Noidaksi epäilty seitsemänkymppinen, joka pelasti kekseliäisyydellään ainakin sata tutsia Ruandan kansanmurhassa (Zura Karuhimbi, s. n. 1925). Kolumbiassa syntynyt huumeparonitar ja häikäilemätön rikollinen sekä upporikas bisnesnainen (Griselda Blanco, s. 1943), joka hankkiutui eroon aviomiehistään murhaamalla heistä ainakin kolme.

Kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, etteivät kaikki kirjan naiset suinkaan ole ihmiskunnan hyväntekijöitä tai merkkihenkilöitä. He ovat menestyneet älyllään, rohkeudellaan, taidoillaan ja kunnianhimollaan, mutta osa on jättänyt jälkensä myös julmuudellaan ja röyhkeydellään.

En etsinyt maailmanhistorian vaikutusvaltaisimpia naisia – etsin mielenkiintoisia, hurjia, erikoisia ja jänniä naisia

Maria Pettersson kirjan esipuheessa.

Kirjan lähtökohta on twitterissä (#historianjännätnaiset), jossa Maria Pettersson alkoi julkaista keräämiään naisten minielämäkertoja. Myös Facebookiin syntyi aktiivinen Historian jännät naiset -ryhmä. Sosiaalisen median tausta selittänee myös jännä-sanan tietokirjan nimessä. Aluksi sen puhekielisyys oudoksutti minua, sen verran tiukkapipoinen olen.

Twitteriä ja Facebookia seuranneet toivoivat pienoiselämäkerroista myös kirjaa, ja sen kustantamiseksi ryhdyttiin keräämään rahaa joukkorahoituksella. Kirjalle löytyi myös kustantaja (Atena), ja kirjan suosio on ylittänyt ennakkoon tilanneiden joukkorahoittajien määrän moninkertaisesti, sillä kirjasta on otettu jo neljäs painos.  

Kirja koostuu tietosanakirjamaisesti muutaman sivun mittaisista esittelyistä, jotka on ryhmitelty seitsemään lukuun: Tiedenaiset, Hallitsijat, Taiteilijat & urheilijat, Aktivistit & toisinajattelijat, Rikolliset, Sotilaat & vakoojat ja Tutkimusmatkailijat & seikkailijattaret. Suomalaisia naisia tässä kokoelmassa ei ole, heistä Pettersson vihjaa esipuheessa ehkä tulevan kirjan myöhemmin, ei myöskään vielä eläviä.

Tässä vielä muutama esimerkki kirjan jännistä naisista:

Filippiiniläinen elintarviketieteilijä María Orosa ( 1893-1945) pelasti sotavankileirin vangit nälkäkuolemalta. Hän kehitti kaksi ruoka-ainetta, proteiinipitoisen soijajauhon ja riisileseistä valmistetun jauhon, jossa oli paljon vitamiineja ehkäisemään puutostaudit. Sotaoloissa nämä olivat ihmeruokia.

Luisa Casati (1881- 1957)oli oman aikansa kohujulkkis, markiisitar ja taidemesenaatti, futuristi, joka hätkähdytti mitä mielikuvituksellisimmilla asuillaan. Yksi hänen asuistaan, jossa hehkulamppukärkiset nuolet törröttivät hopeisen haarniskan läpi, aiheutti hänelle voimakkaan sähköiskun kesken juhlien.

Kirjan naisista ainoa, josta muistan lukeneeni jo lapsena, on Helen Keller (1880-1968), todennäköisesti siksi, että hän vieraili Suomessa 50-luvun loppupuolella.  Kuuromykän ja sokean, tohtoriksi väitelleen aktivistin ja kirjailijan elämä teki pikkutyttöön suuren vaikutuksen. Ehkä luimme hänestä myös kansakoulun lukukirjasta. Tunnetuksi Helen Kellerin teki myös hänen poikkeuksellisesta elämästään kertonut elokuva Ihmeidentekijä.

Osioiden sisällä naiset esitellään sattumanvaraisessa järjestyksessä. Jokainen esittely, pienoiselämäkerta toimii itsenäisenä kokonaisuutena, joten näihin jänniin naisiin voi hyvin tutustua itse valitsemassaan järjestyksessä.

Kirjan lopussa on luettelo kirjoista, joissa kerrotaan suomeksi kiinnostavista naisista. Historian jännät naiset ei ole tieteellinen tutkielma, mutta olisin kaivannut laajempaa lähdeluetteloa. Minusta olisi kiinnostavaa tietää, mistä Pettersson on onkinut tiedot kaikista näistä naisista tai tiedon, kenestä kannattaisi googlaten etsiä tietoa.

Mia Kankimäen kirjalla Naiset joita ajattelen öisin on paikkansa suomenkielisten kirjojen listassa. Näitä kahta kirjaa ei pidä verrata, sillä ne ovat hyvällä tavalla erityyppisiä. Kankimäen kirjassa esiteltyjen naisten, jänniä hekin, mukana lukija kulkee pidemmän matkan, ja Kankimäki tuo enemmän tulkintaa ja analyysia naisten esittelyyn.

Petterssonin kirjaa täydentää Yle Areenassa julkaistava 7-osainen Maria Pettersson ja historian naiset -podcast, joista toistaiseksi (2.10.) on kuunneltavissa kolme jaksoa. Uusi jakso julkaistaan viikoittain. Podcastin voi kuunnella tästä linkistä: (KLIK).

Kirjan sain kustantajalta.

• Maria Pettersson: Historian jännät naiset
• Atena 2020
• 502 s.
• Myös äänikirjana ja e-kirjana
• Äänikirjan lukee Satu Paavola
• 13 t 37 min

Lisää arjenkin sankareita on esitelty pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Siitä on blogissamme juttu: (KLIK)