Pirkko Saisio: Passio – puoli vuosituhatta kattava tarina vangitsee lukijan ja vie syvälle

Miten mahtava kirjoittaja Pirkko Saisio onkaan, tarinankertoja vailla vertaa. Hänen Finlandia-ehdokkaana olevaa Passio-romaaniaan en olisi halunnut laskea pois käsistäni edes silloin, kun lukulamppu oli jo pakko sammuttaa. Lukunautinnon toivoin vain jatkuvan ja jatkuvan. Yli 700-sivuisen Passion lukeminen ei minulta onnistunut yhdellä eikä kahdellakaan istumalla, niinpä sain nauttia Passion lumosta pidempään.

Passio kuljettaa lukijaa läpi vuosisatojen ja Euroopan 1400-luvun viimeisistä vuosista 1950-luvulle. Ketjutarina alkaa Firenzestä, jossa dominikaanimunkki Girolamo Savonarola saarnaa aikalaistensa löyhää moraalia vastaan ja kaupungissa syttyivät turhuuksien roviot. Pian roviolla paloi myös Savonarola. Firenzestä tarina kulkee Venetsian, Wienin, Krakovan, Goluboje Selon ja Haapsalun kautta Helsinkiin, poikkeaa vielä Solovetskin rangaistusleirillä ja palaa jälkinäytöksen verran Helsinkiin.

Passio on toisenlaista Saisiota kuin hänen aikaisemmat kirjansa. Se pursuaa tarinoita, henkilöitä ja yksityiskohtia. Moninaisuudessaan ja värikkyydessään kirja tuo mieleen hänen näytelmänsä. Sivujakin on tällä kertaa vähintään tuplasti se, mihin Saisiolta on totuttu. Samalla Passio on kuitenkin taattua Saisiota. Nautittavaa tekstiä, konstailematonta ja tarkkaa kieltä. Tuttua on myös Saision huumori, vähän vino, usein kätketty.

Kulta tekee ihmiset hulluiksi

Jumala ja Girolamo Savonarola eivät ymmärtäneet, mistä kullanhimo oli peräisin.
    Tietenkin se liittyi omenoihin, naiseen ja käärmeeseen. Se liittyi puuhun, jonka asiat eivät kuuluneet ihmiselle.
    Mutta metalli. Kylmä ja himmeä, maan alta kaivettu. Se teki ihmiset hulluiksi.”

Eri vuosisadoille sijoittuvat tarinat yhdistää kultakoru, jonka firenzeläinen ruhtinatar Vasari on saanut mieheltään. Korussa on kuvattuna hyvän ja pahan tiedon puu sekä käärme, ja kultaan oli upotettu timantteja ja muita jalokiviä. Vuosisatojen varrella koru kulkeutuu maasta toiseen, sen timantit ja rubiinit irrotetaan ja kulta sulatetaan ja muovataan uusiin muotoihin.

Vaikka korua kantava ruhtinatar miettiikin, onko korulla kyky lukea hyviä ja pahoja ajatuksia ja toteuttaa ne, mikään ihmeitä tekevä taikakalu koru ei Passion tarinoissa ole. Se ei tee hyviä eikä pahoja tekoja. Ihmiset tekevät.

Yllätyksiä ja selviytymisiä

Lukijana odotin kuin parhainta yllätystä, miten koru tai se, mitä siitä missäkin vaiheessa on jäljellä, putkahtaa esiin seuraavan aikakauden tarinassa. Yhtä lailla yllätyksellisesti Saisio punoo henkilöiden tarinat toisiinsa. Miten Volgan varren ”Vaaleasinisen Kylän”, Goluboje Selon, romaanin ainoan keksityn paikan, Pyhän Jekaterina Laulajan ihmeitä tekevä ikoni yhdistää köyhän diakoni Andrein, Grigori Aleksandrovitš Potjomkinin ja venäläisten ”Äidin”, keisarinnan, jonka me tunnistamme Katariina Suureksi? Tai miten tallinnalaisen kapakoitsijan umpimielisestä pojasta kehkeytyy Haapsalussa taiteilija, jonka maalaukset myöhemmin matkaavat Suomeen?  

Kaikki Passion kahdeksan alatarinaa ovat yhtä yllätyksellisiä ja niihin sisältyy uskomaton määrä mielikuvitusta, historian tuntemusta, kulttuurisia viittauksia ja ihmismielen sopukoiden avaamista. Mitenkään alleviivaamatta jokaisessa tarinassa ovat ne, joilla on syystä tai toisesta valta toisen yli, ja ne, jotka tämän vallan alla yrittävät selvitä. Osa selviää, osa ei. Eivätkä heidän tarinansa ja kohtalonsa ole kauniita.

Pirkko Saisio kertoo Siltala-kustantamon infossa elokuussa 2021 Passiosta, joka ei vielä ollut ilmestynyt: ”Näen sen sarjana sieluuntumisia, selviytymisiä.”

Historia kulissina

Musiikkiterminä passio tarkoittaa Jeesuksen kärsimystä kuvaavia sävellyksiä: Bachin Matteuspassio tai Johannespassio kuuluvat monen klassisen musiikin kuulijan pääsiäisaikaan. Kärsimys yhdistää myös Saision Passion tarinoita. Kärsimyksen syy voi olla toteumaton rakkaus, kuolema, vankeus, katumus. Kärsimys ja selviytyminen liittyvät tarinoissa toisiinsa – selviytyminen voi merkitä kärsimystä seuraavassa vaiheessa.

Filosofiassa passiolla kuvataan voimakasta tunnetilaa, johon sisältyy innostusta ja intohimoa. Tällaisiakin hetkiä kirjassa koetaan.

Passio ei ole historiallinen romaani, vaan historia on kulissi sille, mitä tapahtuu. Jotenkin näin Pirkko Saisio on kuvannut romaaniaan. Tarinoiden kulisseihin kuuluvat myös kirkot ja luostarit ja uskonto siinä merkityksessä, mikä se kunkin aikakauden ihmiselle on ollut.

Kultakoru jalokivineen hajoaa ja sen osat katoavat eri puolille. Lopulta kullasta on jäljellä vain arvoton, kömpelösti valettu mitali, jota koristaa rangaistusleiriksi muutetun luostarin kupoli. Ihmiset ovat jäljellä, omassa ajassaan.

Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta.”

Pirkko Saision Passio antanut lukijalle monta mahdollisuutta elää toisena.

  • Pirkko Saisio: Passio
  • Siltala, 2021
  • 732 s./24 t 25 min.
  • Äänikirjan lukija Pirkko Saisio.

Rating: 5 out of 5.
Helsingin Kirjamessuilla Pirkko Saisiota haastatteli Suvi Ahola, joka nimesi Passion ”tämän kirjasyksyn kirkkaaksi, kultaiseksi kruunuksi”.

Pirkko Saisio lukee itse Passion äänikirjaversion. Tällä kertaa luin kirjan paperisena, mutta kuuntelin vähän romaanin alkua, ja se kuulosti luettuna yhtä nautittavalta kuin Saision itse lukema edellinen kirja Epäröintejä, jonka kuuntelunautinnosta kirjoitin blogijutun. Ehkäpä myöhemmin myös kuuntelen Passion.

Seuraavssa linkit juttuihin, joita olen kirjoittanut blogiimme Pirkko Saision kirjoista ja näytelmistä. Ei taida jäädä epäselväksi, kuka on yksi suosikkikirjailijoistani.

Kuuntele tästä Pirkko Saision haastattelu Ylen Kulttuuriykkösessä 18.11.2021: Pirkko Saision Passio on Finlandia-ehdokas – somekohut ovat vahvistaneet halua puhua suun puhtaaksi

Kommentit
  1. Anki Heikkinen
  2. Pertti Johannes Palo
    • Airi Vilhunen
  3. Reijo Moilanen

Kommentoi