Donna Leon: Pimeillä vesillä – ihmissuhteita, markkinavoimia ja jännitystä modernissa Venetsiassa

Guido Brunetti on yhdysvaltalaissyntyisen Donna Leonin luoma komisario, joka ratkoo rikoksia iki-ihanassa Venetsiassa. Uusin romaani Pimeillä vesillä on jo 29. osa maailmanmaineeseen yltäneessä ja Suomessakin satoja tuhansia kirjoja myyneessä Guido Brunetti -sarjassa. Donna Leon on asunut vuosia Venetsiassa, hän siis tuntee kaupungin hyvin ja kuvaa sitä tarkasti. Tällä kertaa Venetsia kuitenkin näyttää synkemmän puolensa.

Pimeillä vesillä alkaa kuvauksella vähemmän pittoreskista Venetsiasta: kanaalien puhdistus on työtä, josta turistit on viisainta pitää kaukana. Venetsia tapahtumien näyttämönä kuulostaa idylliseltä, mutta kaupungin nykytodellisuus on kaukana laulavien gondolierien romanttisista maisemista. Donna Leon on minulle uusi tuttavuus, katsotaan perinteisten dekkarikysymysten kautta, miltä hänen Venetsiansa näyttää.

Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Venetsialaisessa saattohoitokodissa 38-vuotias rouva Benedetta Toso haluaa papin sijaan tavata poliisin, mielellään naispoliisin. Niinpä matkaan lähtee napolilaissyntyinen komissario Claudia Griffoni mukanaan venetsialainen Guido Brunetti, tällä kertaa Griffonin alaiseksi esiteltynä. Tämä parivaljakko työskentee yhdessä, kun käy ilmi että rouva Toson kertoma antaa aihetta tutkia hänen miehensä kuolemaa hieman tarkemmin. Oliko kyse kuitenkaan liikenneonnettomuudesta?

Donna Leon kuvaa myös sympaattisesti poliisissa tärkeää konttorityötä tekevän signorina Elettran, joka tekee merkittäviä taustaselvityksiä arkistojen kätköissä ja ratkoo tehokkaasti hänelle annetut tehtävät.

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Juonen lisäksi Leonin kerronnassa vetää Italian ja italialaisuuden kuvaus. Tämän tapauksen rikostyyppi on valitettavan ajankohtainen, samoin rahan valta ja voima laittomuuksien peittelyssä. Juoni on kiinnostava, vaikka sen rytmitys ehkä hieman epätasainen minun makuuni onkin. Loppupuolella tapahtumien ja sattumusten vauhti kiihtyy niin, etten edes ehdi loppua arvuuttelemaan. Vetävää kerrontaa siis siltä osin.

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?

Pimeillä vesillä käyttää ja korostaa ennakkokäsityksiäni italialaisen yhteiskunnan ominaispiirteistä ja rakenteista. Myös ruokakulttuuria käsitellään melko perinteisesti, joten mitään merkittävästi uutta siitä ei minulle tästä jännäristä jäänyt. Italia on kuitenkin – kuten Suomikin – pitkä maa, ja alueelliset erot ovat merkittäviä.

Mielenkiintoisen näkökulman lukijalle antaa vesihuollon yksityistäminen ja siitä järjestetty kansanäänestys.

Kansanäänestyksen tulos oli ollut selkeä – äänestäjien suuri enemmistä oli vastustanut vesihuollon yksityistämistä – joten kuinka Spattuto Acqua oli voinut saada sopimuksensa ja oikeuden myydä vettä?”

Miten paljon Pimeillä vesillä kuvaa päähenkilön elämää?

Kirjan alkupuolella pääsemme seuraamaan Brunettin perheen ateriahetkeä, jossa ovat mukana myös Guidon vaimo Paola ja heidän tyttärensä Chiara. Italialainen elämänmeno ja sen tärkeimmät elementit kuvataan hartaudella.

Koska oliiviöljyn pyyhkimiseen tarvittiin leipää, Paola oli lähettänyt Chiaran jo edellisenä päivänä Santa Marian tuottajatorille hakemaan tomaatteja ja ison pyöreän leivän, sillä Paolan käsityksen mukaan Venetsiassa sai syömäkelpoista leipää ja tomaatilta maistuvia tomaatteja vain suoraan tuottajilta.”

Brunetti poimi lautaselleen tomaatinsiivuje ja ripotteli niille basilikanlehtiä: sitten hän keihästi haarukallaan basilikanlehden, palan mozzarellaa ja tomaattisiivun.”

Guidon vaipuessa ajatuksiinsa saamme tutustua myös hänen pohdintaansa suvun köyhästä taustasta. Mitään kovin omaperäistä Guidon yksityiselämästä ei kuitenkaan paljastu, vaan häntä kuvataan pääosin työnsä kautta.

Onko Pimeillä vesillä raaka, ahdistava tai pelottava?

Varsinaiset rikostapahtumat eivät ole erityisen raakoja dekkariin, eikä niitä ole kuvattukaan kovin yksityiskohtaisesti. Teoksen ahdistavuus kumpuaa romaanin ytimessä olevasta tapauksesta, koska tuon lajin rikollisuuden seuraukset ovat globaaleja. Luonto sekä sen suojelu ja toisaalta saastuttaminen ja näiden suhde rahaan herättävät ajatuksia.

Herättikö Pimeillä vesillä sinussa ajatuksia, koskettiko?

Romaanin keskeisen rikoksen ja sen motiivien lisäksi ajatuksia herätti Venetsia, sen asukkaat ja kaupungin nykytila. Venetsian ennen niin hohdokas nimi tuo mieleen surullisia kuvia tulvista ja niiden tuhoista kaupungissa ja ennen muuta kitkeriä sivumakuja turistien valtaamasta kaupungista.

Brunetti päätti olla häpeämättä sanojaan ja jatkoi Pascalicchion sanoista piittaamatta: ”Lahotkoon minun puolestani, jos se pelastaa sen muuttumasta hotelliksi.”
”Pilailetko?”
”Sinä olet kuullut syyn jo tuhat kertaa”, Brunetti sanoi. ”En aio toistaa sitä.”
”Turistitko?”
Brunetti kohautti olkapäitään ja sanoi: ”Niin aina.”
Pascalicchio kumartui häntä kohti. ”Olen utelias. En ymmärrä teitä pohjoisen ihmisiä.”
Brunetti nauroi ääneen: ”Me sanomme samaa teistä: emme ymmärrä teitä etelän ihmisiä.”

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Tämän kirjan perusteella suosittelen Donna Leonia pehmojännäreiden sekä Italian ja erityisesti Venetsian ystäville. Leonilla on vankka ja uskollinen lukijakunta, ja useiden arvioiden perusteella tämä on taattua Leonia. Romaani on taidokas paketti, ei kuitenkaan ihan minun makuuni, joten tähdet jäävät subjektiivisen kuuntelukokemukseni perusteella kolmeen. Ja puolikas päälle hyvälle lukijalle!

• Donna Leon: Pimeillä vesillä
• Guido Brunetti -sarjan 29. kirja
• Otava 2022
• Alkuteos: Trace Elements
• Suomentajat: Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä
• 331 s / 8 t 35 min
• Äänikirjan lukija: Jarkko Pajunen

Lue myös muut dekkariviikon juttumme:

• Anne Cleeves: Kulovalkea