Jukka Hakala: Valheet joihin uskomme – urat joita tavoittelemme

Valheet, joihin uskomme on Jukka Hakalan esikoisromaani. Hän on kirjoittanut jo aiemmin useita viestintäalan tietokirjoja.

Tarinassa kuvataan asiantuntijapalveluja myyvien yritysten maailmaa, eli siis pääomasijoitusyhtiötä sekä markkinointi- ja viestintätoimistoja. Miljöö on Hakalalle tuttu, sillä hän on toiminut liikkeenjohdon konsulttina ja markkinoinnin ammattilaisena.

Ympäristöinä pääomasijoitusyhtiö ja Alepa

Kirja seuraa kahden päähenkilön tarinaa. Aki on pääomasijoitusyhtiön viestintä- ja markkinointivastaava. Laura taas työskentelee Alepassa kauppatieteen opintojensa ohella. 

Kirjoittaja on tehnyt researchinsa hyvin, vaikka konsultti- ja viestintätoimistot ovat hänelle toki työnsä puolesta tuttuja. Alepan kassana työskentelevän Lauran ajatusmaailma on yllättävä ja mielenkiintoinen. En tullut arvanneeksi, miten tarkkanäköisesti kaupan kassa pystyy arvioimaan asiakkaitaan näiden kaupassakäyntien ja ostosten perusteella.

Kirja pysyy jollain vaikeasti määriteltävällä tavalla mielenkiintoisena. Imu ei perustu toimitaan tai juonenkäänteisiin, sillä niitä ei juurikaan ole. Ensimmäisten kahdensadan sivun aikana toimitusjohtajuudesta haaveileva päähenkilö saa kasaan puolet hallitukselle tarkoitetusta kalvoesityksestään. Omasta yrityksestä unelmoiva Alepan kassa puolestaan saa käytyä yhdessä (!) lainaneuvottelussa. 

Sujuvaa ja mukaansatempaavaa

Kirjan viehätys perustuu sen sijaan päähenkilöiden havaintojen ja ajatusten kuvaukseen sekä toisaalta liikkeenjohdon palveluja tuottavien yritysten miljöön kuvaukseen. Teksti on esikoisromaaniksi todella sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Tyhjäkäyntiä ei ole.

Laura oli iltavuorossa, ympärillä Kruununhaka oli kääriytynyt porvarilliseen rauhaan. Alepan ovi kävi tiuhaan, kun eläkeläiset ja opiskelijat tulivat hakemaan punaisen alennuslapun saaneita ja muutaman kellonkierron päästä myyntikelvottomiksi muuttuvia tuotteita. Vanhukset ostivat vanhaksi käyvää pakon edessä, nuoret pelastaakseen maailman hävikiltä. Ovelimmat papat kävivät jo etukäteen piilottamassa päivän nakkeja iäisyyksiä säilyvien metvurstien taakse. 

Laura tietää myös, mikä asiakkaiden kanssa toimii:

…Keski-ikäinen nainen osti juustonaksuja, pienen omenasiiderin ja 80-luvulla suosiossa olleen suklaapatukan. Makeisvalmistaja oli tuonut sen takaisin markkinoille täsmäiskuna lapsuuttaan haikailevien nelikymppisten nostalgiannälkään. Naisen tummien hiusten kehystämiltä kasvoilta paistoi tarkemmin määrittelemätön alakulo. Laura päätti piristää hänen päiväänsä ja kysyi henkkareita. »No jopas», nainen naurahti, pudisteli hymyillen päätään ja kaivoi ajokortin lompakostaan. Kikka toimi aina, välillä joku paperinsa näyttänyt pysähtyi jo kaupan eteiseen kirjoittamaan ilahtunutta somepäivitystä. Laura oli keksinyt ikuisen nuoruuden lähteen ja oli riittävän fiksu ammentaakseen siitä harkiten.

Hapan sivumaku

Hiukan outo sivumaku jää kirjoittajan todella kyynisestä asenteesta omaan alaansa. Osansa saavat niin viestintäkonsultit ja seminaariesiintyjät kuin kilpailevat valmentajatkin ja ylipäätään kaikki ei-maksettua julkisuutta työssään tavoittelevat. Tässä pari näytettä:

Nuotiopiiriä veti vuosituhannen vaihteessa huipulle noussut ja sittemmin liian lähelle aurinkoa lentänyt yritysvalmentaja, joka teki uutta tulemistaan pitkän parran kasvattaneena ja mustaan kaapuun pukeutuneena shamaanina. Shamaani heräsi joka aamu viideltä, juoksi kaksikymmentä kilometriä ja jakoi Instagramissa kuvan lenkkimaisemastaan sekä juoksun aikana syntyneen ajatuksen. 

Ja sitten toinen:

Huonompikin idea kelpaa, kun sen vain esittää horjumattomalla itsevarmuudella. Populistipuolueet, kokit, jotka tunnettiin tatuoinneistaan enemmän kuin keittotaidoistaan, kaikki ne sadat somepersoonat, jotka esittelivät lavastettua elämäänsä. Maailma oli täynnä hyvinvoivia todisteita siitä, että feikkaamallakin voi päästä pitkälle.

Kun kirjoittaja on kansilehden mukaan itsekin ollut kilpailemassa asiakkaista samoilla markkinoilla, tulee lukijalle hiukan mieleen toteamus ketusta ja happamista pihlajanmarjoista.

Anyway, kokonaisuutena kirja on kyllä erittäin hyvin kirjoitettu ja viihdyttävää luettavaa.

Kirjan tiedot

• Jukka Hakala: Valheet joihin uskomme
• WSOY 2022
• Kansi: Tuomo Parikka
• 400 sivua / 10 t 41 min
• Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen