Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta – lukupiirin 12-vuotissynttäreillä keskusteltiin ukrainalaisesta romaanista

Juhlistimme lukupiirimme 12 vuotta ja Kirsin syntymäpäivää pari viikkoa ennen joulua, ja juhlan kunniaksi kokoonnuimme poikkeuksellisesti sunnuntaina. Perinteet olivat kuitenkin kunniassa: Kirsi tarjosi maittavan joulupuuron ja sen kruunuksi lorautimme tilkan Ranin-konjakkia. 143. yhdessä lukemamme kirja oli ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan romaani Kysykää Mialta.

Lukulampun valossa kirjat ja Book Club Kit -kysymyspatteristo valmiiina.

Kirsi oli saanut Milla-tyttäreltään lahjaksi Book Club Kitin (Kikkerland Book Club Kit) ja testasimme sen käyttökelpoisuutta tuoreeltaan. Pieneen pakkaukseen kuului pakka kortteja, joissa oli valmiita keskustelukysymyksiä lukupiireille. Mukana oli myös tiimalasi rajoittamaan liian pitkät vastaukset ja noppa, jolla pystyi arpomaan vastausvuorot. Meitä oli kymmenen, joten nopalla vuoron arvonta ei toiminut ja valitsimme Kirsin ojentamasta korttipakasta kortin vuoron perää. Pakkauksen taulukkokorttiin voisi listata käsitellyt kirjat ja ehkä kokonaisarvionkin, mutta totesimme sen tarkoitukseen kovin pieneksi.

Mukana oli myös vihkonen Literary Coctail Recipes, mutta sen hyödyntämisen jätimme odottamaan tulevia lukupiiritapaamisia, vaikka Kirsi ehdottikin Ukraina-hengessä vodkaryyppyä. Pysyttelimme turvallisemmassa valinnassa eli Bernard-Massardin kuohuvassa.

Maljan 12-vuotiaalle Kirsin Book Clubille nostavat Marja Castrèn, Eija Rintala, Eija Tynkkynen ja Raila Luhtala.

Viimeinen kesä

Jevhenina Kuznjetsova on paitsi kirjailija, myös kääntäjä ja tutkija. Hän on julkaissut kaksi romaania, esikoiskirjan Cook in Sorrow vuonna 2020 ja tänä vuonna suomeksi ilmestyneen Kysykää Mialta (Спитайте Мієчку) vuonna 2021. Kirja palkittiin kunniamaininnalla EU:n vuoden 2022 kirjallisuuspalkintoja jaettaessa.

Kysykää Mialta on tarina suvusta ja naisen elämästä. Se on kuvaus kesästä, jota aikuiset sisarukset Mia ja Lilia ovat saapuneet viettämään isoäitinsa ränsistyneeseen taloon jonnekin Ukrainan maaseudulle. Isoäiti on jo lähellä kuolemaa, ja hänen talonsa on aina ollut sisaruksille turvapaikka.

Pensaikon peittämään luusereiden turvapaikkaan he tulivat aina, kun muukaan ei auttanut. Siihen ei tarvittu murhenäytelmiä – joskus vain tuntui, että kaikki on sumussa eikä tietä näy. Silloin koitti suojan aika. Turvapaikka oli rakennus, jossa oli valtavat epäsuhtaiset ikkunat, kulunut lattia ja laho terassi, ja se oli kokonaan pensaiden, vadelmien, karhunvatukan, humalan, korkeiden poppeleiden, koivujen, villiluumujen ja omena- ja päärynäpuiden peitossa. Tuossa tiheikössä he olivat kasvaneet, hävinneet taistelun ryteikköä vastaan, ja täältä he olivat myös lähteneet.

Sisarukset tulevat isoäidin luo miettimään parisuhteitaan ja elämäänsä. Taloon saapuu Intiasta myös heidän serkkunsa Marta, joka on tähän asti tehnyt uraa ja on nyt kovin raskaana.

Book Club Kit kysyi ja me vastasimme

Kirsi ojentaa kortteja ja Marjan käsi poimii ensimmäisen kysymyksen.

Tässä illan aikana Book Club Kitistä vastattaviksi osuneet kysymykset ja niihin vastaukset, joista osa muuttui pidemmäksi keskusteluksi. Muutin järjestystä tätä juttua varten jonkin verran saadakseni kirjan esittelystä loogisemman kokonaisuuden. Keskustelua sattumanvarainen järjestys ei haitannut, olimmehan kaikki lukeneet kirjan. Emme myöskään käyttäneet tiimalasia alun kokeilun jälkeen, ja jatkoimme keskustelua aina, kun se kysymyksen jälkeen oli luontevaa.

Miten uskottava kirjan narratiivi oli?

Tarina olisi voinut tapahtua missä vain, vaikka Punkaharjulla, kuten Eija T. totesi. Päivi aisti tarinasta menneen maailman ja syrjäkylien elämän tuntua. Siitä tulivat mieleen myös maat, joista on lähdetty töihin muualle. Nyky-Suomeen verrattuna perhekeskeisyys oli paljon vahvempaa.

Onko kirja juoni- vai henkilövetoinen?

Henkilöt ja heidän muutoksensa ovat tarinassa juonta tärkeämpiä. Kerronta etenee pitkälti dialogin varassa ja muutokset tulevat näkyviin ulkoisten tapahtumien kautta, eivät henkilöiden omissa mietteissä.

Mitä ajattelet kirjan päähenkilöistä?

Kirjan päähenkilöt ovat Mia, jota välillä kutsutaan myös Solomiaksi, ja hänen siskonsa Lilia. He ovat kolmekymppisiä, Mia vielä vähän alle. Lilia on on ollut useamman kerran naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa. Mia on juuri kihlautunut, mutta haluaa isoäidin suojassa miettiä ratkaisuaan. Sisarukset kuvataan ulkoisesti hyvin erilaisiksi, mutta kun he puhuvat, he muuttuvat ”jotenkin toistensa näköisiksi”. Airi miettikin, olisiko heissä kuvattu naisen kahta puolta, toinen elää enemmän hetkessä, toinen harkitsee.

Kehittyvätkö henkilöt tarinan aikana?

Erityisesti Mia kehittyy isoäidin luona vietetyn kesän aikana. Hän uskaltaa sitoutua, ja hän on myös valmis ottamaan roolin suvun naisten jatkumossa isoäidin jälkeen. Isoäiti on ollut heidän turvakallionsa.

Nyt oli hauska vastaus tai kysymys! Selin vasemmalla Kirsi Ranin ja oikealla Marja Castrèn, Airi Vilhunen, Maija-Riitta Mustonen ja Raila Luhtala.

Mitkä ovat kirjan pääteemat?

Kirjan pääteemana voi pitää naiseuden eri puolia: sitoutumista tai sitoutumattomuutta parisuhteeseen ja äitiyttä sen eri muodoissa. Kysykää Mialta on tarina naisten kesästä ja naisen elämänkaaresta. Isoäidin talossa vallitsee vahva matriarkaatti, niin että kissaksikin kelpuutettiin vain naaras, vaikka se olikin karvaton oudokki. Naisen elämänkaari vertautuu luonnon kiertokulkuun, omenapuihin, joiden kaatamista liian vanhoina harkitaan tai kurpitsojen kasvattamiseen.

Kuvaile merkittäviä juonenkäänteitä?

Mian ja Ustymin kohtaamista voi pitää yhtenä tarinan ja Mian ratkaisujen kannalta tärkeänä käänteenä. Satunnainen tapaaminen ystävien luona ja kun Mia pyytää apua, Ustym tulee ja korjaa isoäidin talon vuotavan katon Johannes Kastajan päivänä. Muut miehet eivät juhannuksena halua tulla avuksi, kuka uskonnon, kuka juhlimisen takia.

Joku oli satuttanut Miaa, ja hänkin oli saanut kärsiä. Henki oli salpautunut, ja häntä halutti kääntää elämänsä ylösalaisin. Järjen jäänteet olivat auttaneet häntä pitämään taukoa, mutta sitten katto oli alkanut vuotaa.
– Minä tulen, vastasi mies.

Tärkeä juonenkäänne on myös pienen Ljusja-tytön tulo isoäidin taloon. Lilian entinen mies Ivan tuo tyttärensä taloon ja pyytää, että tämä saisi jäädä sinne pariksi viikoksi. Oleskelusta tulee pidempi ja tytöstä naisille tärkeä.

Kuka oli suosikkihenkilösi?

”Mia oli suhteellisen järkevä tyyppi”, kysymyskortin poiminut Raila vastasi. Myös isoäidistä Raila piti, niin kuin me muutkin. ”Ympyrä sulkeutui hänen kohdallaan.”

Etenikö tarina liian hitaasti tai hyppelehtien?

Varsinkin alussa tarina eteni hitaasti, ja Kirsi aisti siinä kesäpäivän raukeutta. Myöhemmin vauhti kiihtyi, ja tarinaan ja taloon tuli lisää henkilöitä, vaikkapa Martan odottamien kaksosten japanilainen isä Fumitaka tai Lilian espanjalainen anoppi Nati.

Mistä kirjan osiosta pidit vähiten?

Monet meistä totesivat, että kirjaan oli alussa vaikea päästä sisään. Alkua pidettiin myös ankeana, ja osansa oli myös sillä, että kerronta eteni koko kirjan ajan paljolti dialogin varassa. Kuunneltuna kirja oli napannut mukaansa helpommin.

Miten selität kirjan nimen?

Isoäiti oli ollut suvussa se, jolta tultiin kysymään neuvoa tai elämänohjetta. Kun hän ei enää ollut vastaamassa, Mia peri hänen roolinsa. ”Kysykää Mialta”, oli kirjan lopussa vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Hauskaa oli tälläkin puolella pöytää: Päivi Jääsaari, Liisa Honkavaara, Eija Rintala ja Minna Väisälä.

Lukisitko kirjan jatko-osan?

Kysymyksen poiminut Maija-Riitta vastasi kysymykseen myönteisesti, vaikka joutuikin miettimään, lukisiko vai eikö lukisi. Moni oli kuitenkin innokas tietämään, miten tarina jatkuisi.

Voisitko suositella tätä kirjaa muille?

Tämä kysymys kirvoitti vastakkaisia vastauksia. Kysymyksen saanut Liisa ei ollut varma, suosittelisiko. Hän epäili, että meitä lukupiiriläisiä nuorempien mielestä kirja voi olla tylsä. Dialogin sijaan hän jäi kaipaamaan enemmän henkilöiden ajatuksia.

Kirsi taas suosittelisi kirjaa, joka hänestä oli kaikin puolin kiinnostava ja kiva. Kirjassa oli tuokiokuvia ja katkelmia kesästä, mutta myös selkeä tarina. Alussa kerronta oli aukkoista, mutta loppua kohti kertonta täydentyi.

Marja kuvaili kirjaa indie-elokuvamaiseksi, ja Maija-Riitta korosti, miten tarinassa nuorempi sukupolvi nosti esiin aikaisempien sukupolvien puhumattomuuden.

Kysymysten avulla vai vapaasti?

Me olemme kokoontuneet jo niin pitkään, kokonaiset 12 vuotta, että keskustelu kirjasta kuin kirjasta ei tuota ongelmia eikä hiljaisia hetkiä synny. Jonkun alkusysäyksen keskustelu kuitenkin vaatii, sekä välillä rönsyilyn palauttamista itse asiaan. On myös hauska kokeilla uusia tapoja keskustella ja siihen Book Club Kit nyt johdatti. Hyviä kysymysehdotuksia on myös Kirsin LUKUPIIRI-kirjassa.

Ilman kysymyksiä olisimme ehkä keskustelleet enemmän henkilöistä ja heidän valinnoistaan. Nyt kysymykset johdattivat miettimään enemmän kirjan rakennetta ja käännekohtia, tärkeitä nekin.

Kohti 13. lukupiirivuotta tällä upealla joukolla + heillä, jotka nyt eivät päässeet mukaan.

Mitä opimme Ukrainasta?

Olimme halunneet lukea nimenomaan ukrainalaisen romaanin, ja lopuksi keskustelimme siitä, mitä kirja välitti ukrainalaisesta yhteiskunnasta tai elämästä. Kirja on ilmestynyt Ukrainassa 2021, joten nykyinen sota siinä ei näy, mutta pieniä viittauksia on esim. Venäjän diktatuuriin. Kirjan yhteiskunnallinen sanoma keskittyy enemmän luonnon merkitykseen ja suojelemiseen. Ehkä tärkeä oivallus oli sekin, että ukrainalaiset henkilöhahmot tuntuivat aivan tutuilta, eivätkä kulttuurilliset eroavaisuudet korostuneet.

Tutustuin itse viime keväänä ukrainalaiseen pakolaisperheeseen, joka asui luonamme muutaman viikon. Tähänkin nelihenkiseen perheeseen kuului vain naisia noin viisikymppisestä alle vuoden ikäiseen vauvaan. Tunnistin kirjasta saman kuin ystäväksi muodostuneesta perheestä eli isoäidin merkityksen. Hän oli jäänyt Kiovaan, mutta kaikesta selvisi, miten iso rooli isoäidillä on ollut ja on perheen elämässä.

Alku oli tuottanut monelle vaikeuksia päästä tarinan mukaan, mutta lopussa osa oli valmis lukemaan kirjan uudelleen. Kokonaisuudessaan Kysykää Mialta -kirjasta jäi hyvä mieli! Peukutuksessa viiden peukalo nousi ylös ja viiden jäi semiin.

Rating: 3.5 out of 5.
  • Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta
  • Aula & Co 2022
  • Ukrainankielinen alkuteos Спитайте Мієчку, 2021
  • Suomentanut Eero Balk
  • Kansi Laura Noponen
  • 217 s./6 t 54 min.
  • Äänikirjan lukee Mimosa Willamo
Ei vastauksia

Kommentoi