Haastateltavana Pommisuojan lukupiirin kirjoittaja Annie Lyons – kirjojen rakastajasta kirjailijaksi

Yksi tämän vuoden Helsingin Kirjamessujen ulkomaisista kirjailijavieraista oli englantilainen Annie Lyons. Hänen romaaninsa Pommisuojan lukupiiri (The Air Raid Book Club) on ensimmäinen kirjailijalta suomeksi ilmestynyt teos. Niin kuin nimi kertoo, romaanin tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan ja kirjakaupan varastosta tehtyyn pommisuojaan, jossa kokoontuu myös lukupiiri. Enemmän Pommisuojan lukupiiristä voit lukea lukupiirimme Pirjon jutusta, joka oli mukana viime kesän naistenviikon juttusarjassamme.

Minulla oli mahdollisuus haastatella Annie Lyonsia Kirjamessujen aikana, ja juttua iloisen ja puheliaan kirjailijan kanssa olisi riittänyt vaikka kuinka. Ellei Annien suomalainen kustantaja olisi perustellusti hätyyttänyt kirjailijaa seuraavaan messuesiintymiseen, olisimme voineet puhua kirjoista, Annien omista ja Pommisuojan lukupiirissä mainituista loputtomiin. Kirjailija on myös kirjojen rakastaja – se ei jäänyt epäselväksi.

Annien tie kirjailijaksi onkin kulkenut intohimoisen lukemisen, kirjakaupan ja kustantamon kautta. Opiskeluvuosien jälkeen hän työskenteli pari vuotta myyjänä kirjakaupassa, joka sijaitsi Lontoon kuululla kirjakauppakadulla Charing Cross Roadilla. Kirjakauppa oli pienempi kuin kadun suurin ja tunnetuin Foyles, josta joskus 80-luvun lopussa raahasin laukkukaupalla media-alan kirjoja.

Kirjakaupasta hän siirtyi kustannustoimittajaksi tanskalaistaustaiseen Egmont-kustantamoon toimittamaan lastenkirjoja. Kun tuli aika olla pienten lasten kanssa kotona, Annie ajatteli – vaikka kotona viihtyikin – että aivot tarvitsivat muitakin virikkeitä. Hän alkoi kirjoittaa ja muutaman vuoden aherruksen jälkeen ilmestyi hänen esikoiskirjansa Not Quite Perfect vuonna 2013. Pommisuojan lukupiiri on hänen kuudes kirjansa.

Pommisuojan lukupiiriä edeltänyt romaani on julkaistu Britanniassa nimellä Eudora Honeysett is Quite Well, Thank You ja Yhdysvalloissa se sai nimekseen The Brilliant Life of Eudora Honeysett. Selitys löytyy ilmestymisvuodesta ja koronapandemiasta, jonka takia terveydentilaan viittaavaa nimeä ei haluttu amerikkalaisjulkaisuun. Suomeksi tämä Annie Lyonsin läpimurtoteos julkaistaan maaliskuussa ja suomalaiseksi nimeksi se on saanut Eudora Honeysettille kuuluu ihan hyvää.

Hyvää kuuluu Annie Lyonsin kirjailijaurallekin. Pommisuojan lukupiirin oikeudet on ostettu Suomen lisäksi mm. Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Brasiliaan. Annie kertoi rakastavansa saksan kieltä ja opiskelleensa sitä yliopistossa. Hän iloitseekin, että pystyy lukemaan kirjansa saksannoksen, mutta muuten hän ei halua kääntämiseen puuttua. Pommisuojan lukupiirin suomentajan Anna-Mari Raaskan hän tapasi tällä ensimmäisellä Suomen matkallaan.

Henkilöt tärkeimpiä

Annie Lyons myös opettaa luovaa kirjoittamista ja haluaa itsekin jokaisen uuden kirjansa olevan parempi kuin edellinen. Erityisen tärkeitä hänelle ovat romaaniensa henkilöt, sillä niiden hän kokee kantavan tarinaa. Hän opettelee tuntemaan fiktiiviset henkilönsä tarkasti, mitä he tekevät, mitä ajattelevat, mistä pitävät tai mitä vihaavat.  

Pommisuojan lukupiiriä Annie kirjoitti pandemian aikana. Hän oli jo aloittanut toisen romaanin kirjoittamisen, mutta se teki hänet hyvin onnettomaksi. Agenttinsa ehdotuksesta hän hylkäsi tämän tarinan ja mietti, mikä tekisi hänet onnelliseksi. Koska hän rakastaa kirjakauppoja, kirjan tapahtumapaikaksi valikoitui kirjakauppa Bingham Books ja sen pitäjäksi leskirouva Gertie. Ja koska Annie rakastaa historiaa, tapahtumat sijoittuivat menneeseen eli toisen maailmansodan aikaan.

Historiallinen romaani vaati paljon taustatutkimusta, jonka Annie koki itselleen mieluisaksi haasteeksi. Yksi tärkeimmistä paikoista, josta hän ammensi kirjaansa tietoa, oli Lontoon sotamuseo. Historialliseen faktaan pohjautuu myös Gertien luokse Saksasta saapuvan juutalaistyttö Hedyn tarina. Kindertransport-nimellä tunnettu liike kuljetti Britanniaan 10 000 alle 17-vuotiasta, pääosin juutalaista lasta turvaan Saksasta ja sen miehittämiltä alueilta.  Kuljetukset organisoi yksittäisistä kansalaisista sekä juutalais- ja kveekariorganisaatioista koostuva ryhmä.  

Hedyn kautta kirjailijan ja lukijan ajatukset siirtyvät myös tähän päivään, Ukrainan pakolaisten tilanteeseen ja kasvavaan äärioikeiston uhkaan.

Kaikki alkaa kirjoista

Annie Lyons tunnisti pandemia-ajan ja sota-ajan välillä yhtymäkohtia. Kirjat ja lukeminen lohduttivat ihmisiä ja niistä tuli aikaisempaa tärkeämpiä. Hän kertoi yhä liikuttuvansa muistellessaan näkemäänsä videopätkää, jossa kauppojen taas auettua pandemiasulun jälkeen pieni poika ryntää äitinsä kanssa kirjakauppaan ja huutaa: ”Mammy, the book is still here!”

Pommisuojan lukupiiristä oli mielenkiintoista poimia esimerkkejä siitä, mitä kirjoja Britanniassa luettiin sota-aikaan: Steinbeckin The Grapes of Wrath (Vihan hedelmät), Of Mice and Men (Hiiriä ja ihmisiä), Tortilla Flat (Ystävyyden talo) ja Mitchellin Gone with the Wind (Tuulen viemää). Varmasti osa näistä kirjoista oli suosittuja  myös Suomessa, vaikka käännöskirjoja ei niin paljon ollutkaan. Tuulen viemää oli julkaistu suomeksi jo vuonna 1937 ja Vihan hedelmien suomennos julkaistiin 1944.

Pommisuojan lukupiirissä Annie Lyons saa oikein herkutella eri kirjojen mainitsemisella. Jokainen luku alkaa lainauksella jonkin kirjailijan tekstistä, ja lukupiiriin luettavaksi valitut kirjat ovat vielä erikseen, samoin Bingham Booksin asiakkaiden poimimat kirjat. Kun kuulin Annien toimittaneen Egmontin kustantamossa lastenkirjoja, ymmärsin hyvin, miksi kirjakaupan varastoon kyhätyssä pommisuojassa oli oma lukupiiri myös lapsille.

Annie itse ei ole minkään lukupiirin jäsen. Hän kertoi olevansa niin hidas lukija, että hänet potkittaisiin heti ulos lukupiiristä. Mutta kirjailijana hän mielellään vastaa lukijoidensa kysymyksiin ja osallistuu lukupiireihin, joissa käsitellään hänen kirjojaan.

Annie kertoi perineensä isältään, innokas lukija hänkin, laajan kirjaston, jonka kirjoista hän kokosi Pommisuojan lukupiirissä mainitsemansa kirjat yhdeksi hyllyksi työhuoneeseensa. Jotenkin ihana ajatus, ja näin mielessäni, miten hän kirjoittaessaan aina välillä vilkaisi hyllyyn ja ehkä poimi sieltä kirjan käteensä. Varmasti Charlotte Brontёn Kotiopettajattaren romaani oli kunniapaikalla, niin usein se Pommisuojan lukupiirissä mainitaan.