Tiivistunnelmainen brittinäytelmä Cock Teatteri Jurkassa – teatterinystävän juhlaa

Miten käy, kun miesparin kipuilevan ja välillä katkollakin olevan suhteen toinen osapuoli rakastuu naiseen? Asetelma on sen verran kutkuttava, etten malttanut odottaa ensi-iltaa, vaan kävin katsomassa Teatteri Jurkan uutuusnäytelmän jo ennakossa 23.2.2024. Lontoossa vuonna 2009 kantaesitetty Mike Bartlettin kirjoittama näytelmä Cock tarjosi puheteatteria parhaimmillaan.

Näytelmässä vain John saa nimen, muut henkilöt mainitaan käsiohjelmassakin vain kirjaimella. M on Johnin avomies, N nainen, johon John tutustuu sattumalta ja rakastuu, I on isä, joka kunnon vanhemman lailla puolustaa lastaan maailman melskeissä.

Johnin ja M:n suhde on epävakaa; John lähtee ja kuitenkin palaa takaisin. Kun hän tutustuu sattumalta naiseen ja rakastuu, ollaan viiltävän kolmiodraaman äärellä. Kukaan ei ole valmis luopumaan löytämästään onnesta, ja lopulta ratkaisua haetaan yhteisellä päivällisellä, jonne myös isä on kutsuttu.

Bartlett kirjoittaa taitavaa henkilökuvaa ja intensiivistä draaman kaarta. Huomaan ottavani nopeasti kantaa persooniin, ja putoan vähän kliseisiinkin kysymyksenasetteluihin. Kunnes kaleidoskooppi pyörähtää, kuva muuttuu ja henkilökuvat täydentyvät. Karri ”Paleface” Miettisen huomaamaton – ja näin ollen erittäin taidokas – suomennos on merkittävä osa onnistumista.

Poikaystävän vanhemmat ovat aikoinaan joutuneet sulattelemaan poikansa kaapista tuloa melkoisesti. Nyt jo menehtyneen äidin viimeisten aikojen suurin ilo oli, että heidän ainokaisensa oli tullut elämässään onnelliseksi. Bartlett kirjoittaa taitavasti, kuinka isä on pudonnut jonkinlaisen homonormatiivisuuden ansaan, eikä voi käsittää seksuaalisen suuntautumisen koko kirjoa. 

Taitavan ja taidokkaasti ohjatun (Tuomas Parkkinen) näyttelijätyön lisäksi Cockin onnistumista on ollut tekemässä monipuolinen kaarti omien alojensa asiantuntijoita. Kun mietin miten kuvaisin näkemääni, ehkä lähimmäksi pääsee vertaus koruun: jalometallirunkoon upotetut helmet ja timantit säihkyvät vuoroillaan valon kiertäessä ja luodessa säihkettä ja heijastuksia. Ja tämä kaikki jalat maassa, ilman sokerikuorrutusta ja ylenmääräistä bling-blingiä. Jos vertaukseni ehkä vähän nilkuttaakin, toivon sen välittävän sitä tunnelmaa ja vaikuttavuutta, jota Cock minulle tarjosi.

Teatteri Jurkkaa vuodesta 2020 johtanut Tuomas Parkkinen on perehtynyt Mike Barlettin laajaan näytelmätuotantoon ja poimi siitä Cockin Jurkan ohjelmistoon. Tuomas ehti vaihtaa muutaman sanan kanssani esityksen jälkeen, ja hän kertoi valintansa perusteista. Kamariteatterimainen Cock sopii erinomaisesti pieneen esitystilaan, ja sen aihe on perusbrittiläistä tematiikkaa paremmin suomalaisia puhutteleva.

Teatteri Jurkan (perustettu 1953) huoneteatterissa on taikaa, miten niin pienelle näyttämölle mahtuu niin paljon! Pieni tila on myös armoton ja asettaa erityisen kovat vaatimukset näyttelijöille. Cockissa kaikki on kohdallaan, näyttelijät olivat jo kypsässä ennakkonäytöksessä uineet roolihenkilöidensä nahkoihin niin ettei epäilyksen sijaa syntynyt.

Esityksen tiedot

• Käsikirjoitus Mike Bartlett
• Suomennos Karri ”Paleface” Miettinen
• Ohjaus Tuomas Parkkinen
• Rooleissa Pyry Nikkilä – John, Anssi Niemi – M, Emma Kilpimaa – N, Juhani Laitala – I
• Skenografia Annukka Pykäläinen
• Koreografia Jukka Haapalainen
• Taiji-opettaja Mika Määttänen
• Valo- ja äänisuunnittelu Saku Kaukiainen

Cock, ensi-ilta 24.2. Näytökset Teatteri Jurkassa 25.5.2024 saakka

Jurkan huoneteatterissa on vain 50 paikkaa, pidä siis kiirettä jotta ehdit saada oman lippusi!