Status Quo Lillanissa – ”Hyvä, että tärkeää asiaa pidetään esillä.”

Teatteriarvio, lippu saatu Lilla Teaternista.

Jakob Höglundin ohjauksissa on usein nukkeja. Tässä kiinteistövälittäjä-Mikaelin perhetilannetta havainnollistettiin nukkeavusteisesti. Helsingin Kaupunginteatteri – Status quo – Peter Kanerva, Alexander Wendelin, Vuokko Hovatta – Kuva: Kasper Dalkarl.

Menin kovin odotuksin katsomaan Lilla Teaternin uusinta produktiota. Kaksi edellistä Lillanin esitystä, Hyenans dagar ja Våldets historia, olivat huippuja, joten olin asettanut jälleen riman korkealle. Saksalais-ruotsalaisen Maja Zaden käsikirjoittama, vuonna 2019 kantaesityksensä saanut Status Quo -näytelmä lupasi havahduttaa seksuaalisesta häirinnästä kääntämällä sukupuoliroolit päinvastoin, mutta komediana mainostettu toteutus jäi ennakoitua laimeammaksi.

Nuori Mikael työelämässä

Näytelmässä on kolme tarinalinjaa: kolme nuorta miestä aloittaa uusissa työpaikoissa. Yksi aloittaa kiinteistövälittäjänä, toinen apteekkiharjoittelijana ja kolmas teatterissa näyttelijänä. Kaikkien nuorten miesten nimi on Mikael Malmberg ja kaikkia rooleja esittää sisäistetysti Alexander Wendelin.

Näytelmän lavastus koostuu mustista laatikoista rakennetuista kerroksista. Laatikot toimivat penkkeinä, pöytinä tai saunan lauteina tarpeen mukaan. Kaikki on näytelmässä ulkoisesti mustaa tai valkoista, mutta myös sukupuolen teemaa ja parisuhteita käsitellään melko mustavalkoisesti.

Alexander Wendelin liukuu yhdestä Mikael-roolihenkilöstä toiseen paitaa vaihtamalla. Näytelmän alussa olinkin hieman hämilläni, kuka nyt olikaan kuka, mikä Mikael oli vuorossa. Kohtauksia toteutettiin myös nukkien avulla, mikä on tuttua aiemmistakin Jakob Höglundin ohjaamista näytelmistä. Nukkekohtauksista tuli mieleen Barbie-leikit, mutta ne toimivat hyvin monien kohtausten toteutuksena. Kiinteistövälittäjä-Mikaelin kotona odotti Julia, jonka nukkehahmoa minä kuvittelin katsomon kuudennelta riviltä ensin mieheksi, ja teatteriseuranani ollut nuori mies Mikaelin äidiksi. Vähitellen eri kohtausten sivuhenkilöt, samoin kuin nuket, tulivat tutuiksi, joten eri Mikaelien tarinat alkoivat hahmottua.

Apteekkari tulee konkreettisesti apteekkiharjoittelija-Mikaelin iholle. Helsingin Kaupunginteatteri – Status quo – Alexander Wendelin, Pia Runnakko – Kuva: Kasper Dalkarl

Teksti ei säväyttänyt

Minusta tuntuu pahalta sanoa, että Maja Zaden teksti ei vakuuttanut. Mietin kovasti, mistä tämä johtui, miksi teksti ei puhutellut tai miksi koin, etten saanut uusia oivalluksia. Kohtaukset, joissa esimies lähentelee tai kommentoi ulkonäköä, tuntuivat niin kovin nähdyiltä ja viime vuosituhannella omakohtaisesti koetulta. Se, että roolit oli käännetty päälaelleen, ei naurattanut. Voisiko olla, että maailma on muuttunut käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen tai se, että Saksassa työelämäroolit ovat konservatiivisempia kuin meillä?

En osannut katsoa Status Quo -näytelmää sukupuoliroolien kautta. Minulle näytelmän tilanteissa oli epäasiallisia esihenkilöitä, jotka ahdistelivat alisteisessa asemassa olevia työntekijöitä, ei niinkään naisia tai miehiä. Aivan varmasti perinteinen käsitys siitä, että miespomot ahdistelevat nuoria naistyöntekijöitä, on totuudenmukaisempi kuin se, että naispomot ahdistelevat nuoria miestyöntekijöitä, mutta ei se ole poissuljettua, että niinkin tapahtuu.

Lillanin ensemble on usein vaihtanut sukupuolirooleja näyttämöllä, joten siinäkään mielessä, en leimallisesti osannut katsoa näyttelijöitä sukupuolensa edustajina. Viimeksi näin Våldets historiassa Pia Runnakon Eddien isänä ja Joachim Wigeliuksen tämän äitinä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Status quo – Alexander Wendelin – Kuva: Kasper Dalkarl

Tärkeä aihe

Keskustelimme väliajalla omista työelämäkokemuksistamme ja siitä kuinka työelämä on muuttunut. Nuoren miehen kokemukset olivat kovin erilaiset kuin minun ja Minnan. Meidän työuramme alkoivat 1980-luvulla, jolloin näytelmän kaltaiset esimerkit olivat hyvinkin arkipäivää. Nyt ollaan monin tavoin valveutuneempia. Työpaikoilla on rakenteellisia malleja, kuinka häirinnästä voi ilmoittaa ja ahdistelu tuomitaan laajasti.

Aivan varmasti seksuaalista ahdistelua tai valta-aseman väärinkäyttöä on edelleen, mutta #metoo on kuitenkin muuttanut maailmaa. Nyt täytyy vain olla kovin hereillä, ettei tilanne liuu takaisin menneeseen, kun niitäkin on, jotka sinne haikailevat. Se on tärkein syy, miksi Status Quo -näytelmällä on paikkansa.

Lopuksi

Status Quo oli teatterin taiteellisen johtajan Jakob Höglundin viimeinen ohjaus Lillaniin ennen David Sandqvistin kauden aloittamista. Olen nähnyt kaikki Höglundin ohjaukset Helsingin Kaupunginteatterissa ja Lillanissa. Erityisesti Once, Katrina ja Våldets historia ovat tehneet vahvan vaikutuksen.

Näyttelijät olivat niin nopeita kiitoksissaan, että en ennättänyt kunnon kuvaa ottaa. Vasemmalta Vuokko Hovatta, Alexandra Gustafsson, Alexander Wendelin, Pia Runnakko, Joachim Wigelius ja Peter Kanerva.

Status Quo -esityksen tiedot:

Lavalla nähdään Alexander Wendelin, Alexandra GustafssonVuokko HovattaPeter Kanerva, Pia Runnakko ja Joachim Wigelius.

Näytelmän on kääntänyt Gunilla Hemming. Ohjauksesta vastaa Jakob Höglund. Lavastus-, puku- ja nukkesuunnittelu on Heini Maarasen käsialaa, ja nukketeatteriohjaajana toimii Riina Tikkanen. Valosuunnittelun on tehnyt Ainu Palmu ja videosuunnittelun Katinka Ebbe. Sävellyksestä sekä äänisuunnittelusta vastaa Tony Sikström. Maskeeraussuunnittelun on tehnyt Jaana Nykänen ja dramaturgina toimii Henna Piirto.

Kommentteja, kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *