Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella – taidemysteeri Pariisissa

Kuvittele tilanne, jossa turkulainen bloggari eräänä päivänä katsoo viestejään ja säpsähtää, mitä ihmettä, Eppu Nuotio on kirjoittanut hänelle. Oikeastiko, se Eppu Nuotio, joka on kirjoittanyt yli 60 kirjaa? Ja hän pyytää bloggarilta apua Turkuun liittyvissä tiedoissa!

Tilanne on tosi, sillä Eppu otti yhteyttä hänelle tuntemattomaan Pirkko Soiniseen, joka kirjoittaa ja kuvaa Tuulen naapurina -blogia arjen tilanteista. Viestejä vaihdettiin ja vähitellen syntyi idea yhteisestä kirjasta. Varsinaisen sysäyksen kimppakirjoittamiselle antoi Bazarin toimitusjohtaja Markus Lähdesniemi, joka oli messuilla kysynyt Epulta, milloin olisi uuden dekkarin aika. Siihen mennessä oli jo tekstiä reilut sata sivua, joista parikymmentä lähetettiin kustantamoon ja loput meni roskiin.

Pirkko oli ehdottanut kirjeromaania, sillä Eppu asuu Berliinissä ja Pirkko Turussa ja he kommunikoivat muutoinkin toisilleen sähköpostitse. Koko kimppakirjoitusprojektin aikana he tapasivat kymmenisen kertaa, skypettivät viisi ja lähettivät toisilleen 14 tekstaria, kaikki muu tapahtui mailitse.

Nyt oli siis muoto selvillä, dekkari, jossa kirjeillä on iso merkitys. Aiemmin oli jo selvinnyt, että heillä molemmilla oli intohimona taidenäyttelyt. Eppu kertoi julkkareissa, kuinka hänen tapanaan on teoksia katsoessaan sepittää niiden taustalla oleva tarina. Sopivasti Bukowskilla oli juuri myyty Albert Edelfeltin Nainen parvekkeella tuntemattomalle ostajalle (hinta 171.248 €) ja tarina lähti kietoutumaan sen ympärille

Nainen parvekkeella -maalaus (1884) on hempeäsävyinen ja tunnelmaltaan kovin erilainen kuin Lähi-Tapiolan omistuksessa oleva Nainen parvekkeella -luonnos (1880-1884). Mikä mahtaakaan olla tarina tämän taulun takana? Luonnoksen mallina ollut Edelfeltin rakastettu Virginie oli poistunut Edelfeltin äidin Pariisin visiitin jälkeen kuvioista, eikä hänen myöhemmistä vaiheistaan tiedetä, eikä edes sitä, oliko Edelfeltillä ja Virginiellä lapsia. Varsinaisen teoksen mallina puolestaan on ammattimalli Thérèse Lainville.

Jo nämä Nainen parvekkeella -maalaukseen liittyvät kysymykset saavat kiinnostuksen heräämään. Ovatko dekkariladymme löytäneet jotain uutta tietoa 1880-luvun Pariisin tapahtumista? No, ei sentään, vaan he ovat antaneet mielikuvituksensa punoa kudelmaa, mitä olisikaan voinut tapahtua. Kukaan ei varmuudella tiedä sen ajan kaikista tapahtumista, niin voihan koko Nainen parvelleella -dekkarin juoni ollakin totta…

Edelfeltistä väitöskirjansa ja muutaman muun teoksen kirjoittanut Anna Kortelainen sai Epun ja Pirkon tekstin jo luonnosvaiheessa tarkistettavakseen ja faktojen pitäisi olla kohdallaan niiltä osin, kun ne ovat tiedossa. Esimerkiksi Nainen parvekkeella -teoksen väritys muuttui vaalemmaksi, sillä sitä oli tarkoitus kaupata amerikkalaisille ja luonnoksen oletettiin olevan liian synkkä heidän sen hetkiseen makuunsa. Missä teos on ollut noin 130 vuotta ennen kuin se putkahti Bukowskille  myyntiin, tai missä se on nyt, ei ole tiedossa. Nykyinen omistaja saa kuulemma ilmoittautua kirjailijoille!

Taidemaailma on oivallinen dekkarin aihe, sillä siihen liittyy kolmanneksi eniten rikoksia heti huume- ja asekaupan jälkeen. Eppu ja Pirkko lupasivatkin, että lisää taidemaailmaan sijoittuvia dekkareita on heiltä tulossa.

Mennään sitten itse kirjaan. Olin juuri lukenut Hannu Väisäsen Pariisiin sijoittuvan Elohopea-kirjan, joten olin tavallaan jo valmiiksi Rue Saint-Jacquesilla, joka mainitaan molemmissa romaaneissa. Myös naisia parvekkeilla oli juuri ollut Jojo Moyesin uusimmassa Jos olisit tässä -kirjassa ja äänikirjana kuuntelemassani Robert Galbraithin Käen kutsussa.

Nainen parvekkeella -dekkarissa Berliinissä asuva, nuori suomalaisnainen, Salome, on saanut kuuluisalta tuottajalta toimeksiannon tehdä dokumenttielokuvan Nainen parvekkeella -maalaukseen liittyvistä luonnoksista, jotka ovat tulleet erään taiteentuntijan tietoisuuteen. Salome ryhtyy selvitystyöhön ja ottaa yhteyttä sähköpostitse A.S. Joenniemeen, joka oletettavasti on ostanut kyseisen taulun Bukowskilta.

Kirja alkaa heidän kirjeenvaihdollaan. Kirjoitusprosessissa Eppu kirjoitti aluksi Salomen tekstit ja Pirkko A.S:n, mutta enää ei voi kuulemma kertoa kumman kynänjälki on jäänyt valmiiseen teokseen. Tältä myös tuntuu, sillä nuori nainen ja 74-vuotias mies kirjoittavat kuin samasta kynästä. Minua häiritsi hieman kokeneen diplomaatin kovin tuttavallinen ja hellämielinen tyyli täysin vieraalle ihmiselle.

Kirjeenvaihdon tapahtumat siirtyvät Pariisiisiin. Viestien lomassa on taustoittavia lukuja vuoden 1883 Pariisista, Edelfeltin talon portinvartijarouvan näkökulmasta sekä nykypäivästä A.S:n miljonääripojan kannalta.

Kun pääsin lukemisen vauhtiin, en malttanut laskea kirjaa käsistäni! Sähköpostiviestien tyyli tuli uskottavammaksi, kun pääparin suhde tiivistyi ja historiapätkät olivat erittäin kiinnostavia. Miten nämä pariisilaiset portinvartijanaiset ovatkin aina niin monisyisiä ja ymmärtäväisiä ihmisiä. (Mietin vaikka ihanaa Muriel Barburyn Siilin eleganssia.) Nainen parvekkeella -teoksen portinvartija Hortense alkaa auttaa yläkerran ateljehuoneistossa asuvaa taiteilijaa ja tämän perhettä, Edelfeltiä ja Virginietä ja heidän kahta lastaan ja tarjoaa kivan kulman menneisyydestä nykyajan tarinaan. Hänestä olisin voinut lukea enemmänkin. Toisaalta nykyajan portinvartija madame Roux tai Ruissalon huvilan taloutta pyörittävä rouva Suolahti ovat melkoisia tyranneja.

A.S:n poika Tuomas on melkoisen stereotypinen varakas mies, joka on myynyt pelifirmansa ja viettää lokoisia päiviä milloin Nizzassa, milloin Pariisissa. Elämä on bailaamista ja merkitystä ei oikein löydy. Mielenkiintoinen yksityiskohta juonessa on, että hän alkaa salakuvata omaa huoneistoaan salaa siellä asuvalta henkilöltä ja kirjassa todetaan, että se on sallittua. Niin myös ranskalaisen poliisin mukaan ja tapaus laitetaan vain pervomappiin.

Juonipaljastuksia en halua enempää tehdä, totean vain, että tarina kiihtyy ja loppu on taulun osalta yllätyksellinen.

Eppu Nuotio kuvasi kirjaa lukuromaaniksi ja sitä se todellakin on. Teksti on soljuvaa ja helppoa, juonen rytmitys sopivan vaihtelevaa ja itse case erittäin kiinnostava! Minä keskeytin lukemisen useita kertoja googlatakseni Edelfeltin elämänvaiheita ja kiinnostuin Anna Kortelaisen Edelfeltiin liittyvistä teoksista, etenkin Virginie!-kirjasta, jonka laitoin heti HelMetin varaukseen.

Nainen parvekkeella tarjosi oivallisen viihdykkeen miellyttävällä sivistävällä sivumausteella – yksinkertaisesti kiva kirja! Aivan varmasti luen Eppu-Pirkko-duon seuraavankin taidemaailmaan sijoittuvan kirjan.

Ja kaikille kirjailijoille tiedoksi, minuun saa ottaa yhteyttä ja tarjota kirjoituskumppanuutta!

Kiitos Bazarille hauskoista ja pariisilaisen tyylikkäistä julkkareista Lähi-Tapiolan pääkonttorilla kävelymatkan päässä kodistani. Mukana olivat myös tutut bloggarit, joiden arviot löydät Hemulin kirjahyllystä ja Tuijata-blogista. Lue myös aiemmat juttumme, JUTTU TUTUSTA Eppu Nuotiosta ja blogiarvio Epun kirjasta mutta minä rakastan sinua.