Kirja vieköön, kuinka kiinnostavan illan Baba järjesti!

Hetki ennen ensimmäisen Kirja vieköön! -illan alkamista 18.1.2017

Hetki ennen ensimmäisen Kirja vieköön! -illan alkamista 18.1.2017

Valot himmenevät ja täpötäysi Savoy-teatterin sali hiljenee, ilmassa on uuden kulttuuritapahtuman kihinää. Baba Lybeck astelee mustissa kiiltonahkakorkkareissaan ja oranssinpunaisessa pikkumekossaan lavan etureunaan. Odotan, että hän Kirja vieköön -tapahtuman ideoijana ja toteuttajana toivottaa meidät tervetulleeksi, mutta ei, hän alkaakin lausua otetta Anu Partasen uudesta kirjasta Pohjoinen teoria kaikesta (Tammi 2016). Ensimmäiset säkeet selvästi hieman jännittävät, mutta sitten soljuu. Isoksi kysymykseksi jää ilmaan leijumaan: ”Olemmeko vapaita?” Kuinka oivallinen aloitus kirjallisuuskeskustelulle, jonka viitekehyksenä toimii Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlat!

Baba Lybeck ja Anu Partanen

Baba Lybeck ja Anu Partanen

Baban vetämä keskustelu Anu Partasen kanssa hyppäsi heti yhteiskunnan rakenteeseen. Yhdysvalloissa asuva ja amerikkalaisen kanssa naimisissa oleva Anu kertoi, että muuttaessaan Yhdysvaltoihin hän joutui miettimään paljon asioita, jotka eivät koskaan olleet Suomessa tulleet hänen mieleensä. Hän esimerkiksi kantoi huolta, minkälaisen vakuutuksen hän ottaa terveydenhoitoaan varten. Se vaati runsaasti selvittämistä ja vaihtoehtojen vertaamista. Tämä sama koskee tietenkin myös päivähoitoa ja koulutusta, asioita, jotka me Pohjoismaissa olemme tottuneet ottamaan itsestäänselvyyksinä. Anu totesikin, että suomalaisen yhteiskunnan hyvät puolet näkee vasta, kun on saanut hieman etäisyyttä ja perspektiiviä. No, tämän vuosia maailmalla asuneena minäkin allekirjoitan, mutta kyllä ulkoapäin näkee myös ne heikkoudet. Anu kannusti pohtimaan:

Osaammeko arvostaa, että olemme vapaita? Ymmärrämmekö, että hyvinvointivaltio ja vaikkapa perustulo ovat merkittäviä innovaatioita?

Anun kirja ilmestyi ensin englanniksi nimellä The Nordic Theory of Everything (HarperCollins 2016) ja se on herättänyt keskustelua, olemmeko me itse asiassa täällä Suomessa lähempänä kuuluisaa amerikkalaista unelmaa.

Taisto Oksanen tulkitsi tarinan Petri Tammisen Suomen historiasta.

Taisto Oksanen tulkitsi tarinan Petri Tammisen Suomen historiasta.

Keskusteluun liittyi Petri Tamminen, joka on kirjoittanut Suomen historian. Hieman mahtipontisesti todettu, mutta iso on ollut hankekin. Petri järjesti ryhmähaastatteluja ympäri Suomea ja keräsi suomalaisten tarinoita itsenäisyytemme ajalta. Noin 500 ihmistä tuli paikalle. Petri itse oli jopa hieman yllättynyt, kuinka ihmiset muistavat ja kuinka innokkaasti he halusivat jakaa tarinoitaan. Suomen historia (Otava 2017) on täynnä näennäisen lyhyitä anekdootteja, joiden suuruuden äärelle voi pysähtyä miettimään, minkälaisista kohtaloista kansakunnan yhteinen muisti koostuukaan.

Minä olisin voinut kuunnella Petrin tarinoita paljon pidempäänkin. Mielenkiintoista oli, että hän nosti omaksi, koskettavaksi historian hetkekseen Lahden 2001 MM-kisat ja kertoi, kuinka oli haastatellut Mika Myllylää pari vuotta ennen doping-kohua. Petrin tunnoissa oli hyvin paljon samaa kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan hiihtokirjan kohtauksessa samoista tapahtumista. Mahtavatkohan Petri ja Tuomas jutella useastikin, kun molemmat asuvat Vääksyssä eli aivan Lahden kupeessa.

Pekka Strang puhui Jörn Donnerin suulla. Kohta hänet nähdään elokuvassa Tom of Finlandina.

Pekka Strang puhui Jörn Donnerin suulla. Kohta hänet nähdään elokuvassa Tom of Finlandina.

Neljäntenä keskusteluun liittyi Jörn Donner, joka kyllä taitaa yleisön hurmaamisen taidon. Hän köpötti paikalleen ja avasi:

Minä en ole täällä spermanluovuttajana vaan kirjailijana. Ne ajat ovat jo ohi.

Huomio oli taattu. Jörnin uusi Suomi-Finland -kirja (Förlaget/Otava 2017) on katsaus nyky-Suomeen, samoin kuin 50 vuotta sitten oli hänen Nya boken om vårt land/Uusi maammekirjansa. Vaikka Jörn valitsi lavalla hauskuttajan roolin, niin kyllä hän ehti siinä sivussa haukkua hallituksen ja todeta, että Suomi on muuttunut eniten viimeisen 10 vuoden aikana. Ennen vaikenimme kahdella kielellä, mutta nyt kaikki pölöttävät kaiken aikaa somessa. Jörkan mukaan Suomi ei ole koskaan ollut niin vapaa kuin nyt, mutta muistutti, että tämä ei koske kaikkia, sillä meillä on edelleen 400.000 työtöntä.

Baba Lybeck, Anu Partanen, Petri Tamminen ja Jörn Donner.

Baba Lybeck, Anu Partanen, Petri Tamminen ja Jörn Donner.

Väliajalla vaihdoimme tunnelmia. Meitä oli Kirsin Book Clubista paikalla Minna, Eija, Marja, Piia ja minä. Totesimme, että oli nautinnollista kuunnella fiksua keskustelua. Me ronkelit vertasimme keskustelua Helsinki Litiin ja totesimme, että Litin etu on se, että kahdenkeskiset keskustelut ovat lähes tunnin mittaisia. Nyt paneeli olisi voinut uppoutua teemoihin pidempään, jotta keskustelussa olisi oikeasti päästy syvemmälle. Baba johdatti keskustelua hyvin Suomi 100 -viitekehyksen raameissa, mutta tältä jengiltä olisi varmasti irronnut vieläkin enemmän, jos olisivat saaneet jatkaa. Me ainakin olisimme jaksaneet kuunnella!

Tauolla oli mahdollisuus tavata tuttuja ja vaihtaa mielipiteitä jo kuullusta. Vasemmalta Marja, Minna Eija, Kirsi ja Piia.

Tauolla oli mahdollisuus tavata tuttuja ja vaihtaa mielipiteitä jo kuullusta. Vasemmalta Marja, Minna Eija, Kirsi ja Piia.

Väliajalla tapasimme myös Kirsin Book Clubin joulukalenterin 2016 Joulun Tietäjän, Reijo Moilasen, joka oli saanut meiltä palkinnoksi lipun tilaisuuteen. Reijo oli saapunut Jyväskylästä Helena-vaimonsa kanssa. Oli jännittävää tavata blogin lukija, josta ei entuudestaan tiennyt muuta kuin sen, että hänellä oli 23/24 vastausta oikein joulukalenterimme arvoituksissa.

Helena ja Reijo Moilanen, Joulun Tietäjä 2016, saaputivat tilaisuuteen Jyväskylästä.

Helena ja Reijo Moilanen, Joulun Tietäjä 2016, saapuivat tilaisuuteen Jyväskylästä.

Toiselle puoliajalle oli ladattu poliittista eliittiä ja kokemusta. Tunnelmaan yleisöä viritti Laura Malmivaara tulkitsemalla pätkiä Anna Mattsonin kirjoittamasta Tellervo Koiviston uudesta elämäkerrasta.

Laura Malmivaara, joka olisi onnistunut ottamaan tähänkin juttuun minua paremmat valokuvat!

Näyttelijä Laura Malmivaara, joka olisi onnistunut ottamaan tähänkin juttuun minua paremmat valokuvat!

Etukäteen minua hieman mietitytti, minkälainen keskustelu syntyy presidentti Tarja Halosen ja Tellervo Koiviston välille. Lavalle saapui tutunoloinen Tarja Halonen ja hyvin hennoksi mennyt Tellervo Koivisto. Heti selvisi, että nämä demarinaiset ovat kovin tuttuja keskenään. Niin tuttuja, että jossain vaiheessa Tarja Halonen on käyttänyt Tellervon vanhoja vaatteitakin. ”Mutta minua ei kukaan kehunut niissä tyylikkääksi”, Halonen totesi itseironisesti.

Tarja Halonen ja Tellervo Koivisto olivat huikea pari.

Tarja Halonen ja Tellervo Koivisto olivat huikea pari.

Tarja Halonen yllätti minut tyystin. Kuvani hänestä on sellainen etusormi ojossa ojentava päällepäsmäri eli ei niin positiivinen, mutta keskustelijana lavalla olikin aivan toisenlainen Tarja. Hän ei paasannut, vaan nokkelasti ja lämpimän kunnioittavasti vei keskustelua Tellervo Koiviston kanssa. Tellervolla puhetyyli oli entisestään hidastunut, mutta mikä nautinto hänen ajatuksiaan olikaan kuunnella, kun vain malttoi! Tarja saattoi olla hetkittäin hieman sähäkkä ja puhua Tellervonkin puolesta, mutta kyllä Tellervokin ennätti monta anekdoottia jakaa. Vihjasi, että Mauno Koivisto oli kovin innokas hoitamaan vauva-Assia ja yhtyi Tarja Halosen muistoon, että Manu sai usein syödä tiskipöydän kulmalla.

Vieruskaverini osti uuden Tellervo Koiviston elämäkerran.

Vieruskaverini osti uuden Tellervo Koiviston elämäkerran.

Keskustelun teemat liikkuivat paljon naisen roolin muutoksessa ja asioissa, joita he olivat ajaneet politiikassa. Tellervo totesi, että suuri merkitys on sillä, että myös miehet ovat muuttuneet, tulleet isiksi lapsilleen. Lausahdus ”Äitiys on tosiasia, isyys on mielipide” ei enää vallitse.

Tellervo kertoi, että kirjoittaminen pelasti hänet kriisistä. Hän oli kotiäitinä ja kaipasi omaa tekemistä. Suomen Kuvalehdessä oli aloitettu kolumnipalsta, jossa kuvitteellinen pääministerin vaimo kommentoi tapahtumia ystävättärilleen. Tellervolle palsta oli yllätys ja muutaman ilmestymiskerran jälkeen hän lähetti toimitukseen postikortin samalla tyylillä. Samantien sieltä soitettiin ja tarjottiin kolumnistin paikkaa. Tellervo ehti kirjoittaa noin 150 kolumnia, täysin salassa julkisuudelta, ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan ja kirjoittaminen täytyi jättää.

Löysin toisenlaisen minän, itsenäisen naisen, joka asui Mauno Koiviston kanssa.

Lavalla istui kuninkaallisen elegantti Tellervo, joka totesi, ettei ollut uskonut eläkkeelläoloajan olevan näin pitkä. Hänestä huokui se elämää nähneen ihmisen viisaus, jonka äärelle teki hyvää pysähtyä. Sanon kuten sanoi Tarja Halonenkin keskustelun lopuksi: ”Kiitos!”

Koulukaverit Petri Tamminen ja Piia Fredrikson.

Koulukaverit Petri Tamminen ja Piia Fredrikson.

Illan päätöksenä oli vielä yllätys. Piia kohtasi aulassa kirjailija Petri Tammisen, joka välittömästi muisti Piian. He olivat olleet koulukavereita Pallivahan ja Tuureporin kouluissa. Petri muisteli, kuinka he olivat tanssineet kansantansseja samassa joukkueessa. Sellainen osa Suomen historiaa!

Seuraavan kerran kokoonnutaan Kirja vieköön -tapahtumaan 15. helmikuuta 2017. Silloin lavalle nousevat Kati Outinen, Venla Hiidensalo, Koko Hubara, Merete Mazzarella, Mikko Rimminen, Taisto Oksanen, Laura Eklund Nhaga ja tietenkin Baba Lybeck.

Kommentit
  1. Päivi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. riitta k
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Arja
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Reijo Moilanen
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *