Kansallisteatterin Macbeth – Knoweth Thy Shakespeare First!

Macbeth Kansallisteatterissa 14.3.2017

Onko sinulla suhde Shakespeareen, tunnetko hänen päätragedioittensa hienoudet? Tiedätkö Macbethistä muutakin kuin sen, että se on melko verinen? Hyvä, silloin Kansallisteatterin uusi Macbeth saattaa olla juuri sinulle.

Jos sinulla ei ole kirkkaana mielessä, että Macbethissä on mukana noitien kuoron mystiikka, luonnon reagoimisen fantasia ja Shakespearen luoma upea naisrooli, Lady Macbeth, niin perehdy paremmin ja valmistaudu lukemalla, ennen kuin menet katsomaan Macbethiä. Käsiohjelman materiaaliin tutustuminen auttaa ensimmäiselle askeleelle, mutta Kansallisteatterin näytelmäversion hienouksien ymmärtämiseen vaaditaan syvällisempää taustan tuntemista.

Fair is foul, and foul is fair”

Minulla sitä näkemystä ei teatteriin mennessäni ollut ja nyt jälkikäteen harmittaa todella paljon! Esitys oli osaltani aivan helmiä sioille. Se, että olen nyt lukenut käsiohjelman, tutkinut ammattilaisten arvioita ja keskustellut tyttäreni Kirren kanssa, on paljastanut raa’asti, kuinka pinnallisesti koko esityksen katsoin. Kirren hyllystä kävin poimimassa Macbethin alkukielellä ja tässä pari tuntia näytelmätekstiä tutkailtuani, olen taas aivan huumaantunut Shakespearen lumovoimaisesta tekstistä.

Ne noidat, tarinan oraakkelit!

Macbethiin kuuluu tietty sadunomaisuus, vaikka lähtökohtaisesti se pohjautuu todelliseen henkilöön Mac Bethad mac Findlaich (noin 1005-1057), joka oli Skotlannin kuningas 14 vuoden ajan. Taru on ilmeisesti totuutta ihmeellisempää tai ainakaan aikalaislähteet eivät korosta Macbethin julmuutta, vaan kuvaavat häntä rohkeaksi ja menestykselliseksi sotilasjohtajaksi. Tosin kyllä hän tappoi edeltäjänsä kuningas Duncanin, mutta taistelussa, ja Macbethin itsensäkin tappoi tuleva kuningas.

Oikeassa elämässä tuskin oli noitia, jotka aloittavat näytelmän:

1 Witch: When shall we three meet again
In thunder, lightning, or in rain?
2 Witch: When the hurlyburly’s done,
When the battle’ lost and won.
3 Witch: That will be ere the set of sun
1 Witch: Where the place?
2 Witch: Upon the heath.
3 Witch: There to meet with Macbeth.

Näin se alkoi Kansallisessakin, jossa noidat olivat muuttuneet tyttöbändiksi ”Weird Sisters”, joka toi minulle mieleen Pussy Riotin. Nyt todellakin haluaisin muistaa, mitä he lauloivat, mutta mieleen jäi vain vahva asenne, jolla he pystyivät heittämään ennustuksensa, että Macbethistä tulee kuningas ja että naisen synnyttämä ei tule häntä voittamaan

None of woman born, Shall harm Macbeth.

Käsiohjelman kannessa Macbeth ja Lady Macbeth rikinkeltaisessa mekossaan, jonka väri viittaa vallanhimon myrkyllisyyteen.

Ennen esitystä olimme olleet Bloggariklubilla, jossa Shakespeare-keskustelussa olivat mukana WSOY:ltä kustannustoimittajat Saara Pääkkönen ja Alice Martin, jotka ovat olleet tekemässä Shakespeare-sarjaa, jossa kymmenen vuoden aikana ilmestyivät kaikki Shakespearen 38 näytelmää joko uudelleen käännettyinä tai ihan ensimmäistä kertaa suomennettuina versioina. Sarjan tekeminen kesti 10 vuotta, ja se valmistui 2013.

Mukana keskustelussa oli myös näyttelijä ja ohjaaja Jussi Nikkilä, joka on ohjannut Kansallisen pienellä puolella loppuunmyydyille katsomoille menevän, Shakespearen Richard III sekä Macbethin dramaturgi Eva Buchwald.

But screw your courage to the sticking-place, And we´ll not fail.

Keskustelussa puhuttiin paljon Shakespearen kielestä ja miten se kääntyy suomeksi. Macbeth-näytelmässä ei ollut käytetty uutta, Matti Rossin WSOY:lle tekemää käännöstä, sillä ohjaaja Janne Reinikainen ja Eva Buchwald halusivat noitien repliikit Paavo Cajanderin yli 100 vuotta sitten kääntäminä säkeinä, eikä Rossi ole antanut lupaa sekoittaa omaan käännökseensä muita versioita. Niinpä Reinikainen ja Buchwald käänsivät Macbethin jälleen uudelleen tätä näyttämösovitusta varten. Käännöksessä on pyritty alkulähteille, mutta mukana on myös nykyajan ilmauksia kuten sipilöinti, suvaitsevuus ja saaste (filthy air) ja tekstin poliittinen tilannearvio on korvattu Antti Nylénin Macbethiä varten kirjoittamalla tekstillä.

Näin jälkeenpäin voin todeta, että harmi, etten pystynyt tietämättömyyttäni ymmärtämään näitä hienouksia, joita tekijät ovat tulkintaan upottaneet! Onko se sitten lohduttavaa vai valitettavaa, että muukaan seurueemme ei saanut näistä nyansseista kiinni?

Esko Salminen esitti Duncania, jonka Macbeth murhaa.

Näytelmän tähti oli 25-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Katariina Kaitue Lady Macbethinä. Hänessä oli sitä vahvuutta ja säteilyä, joka loisti katsomoonkin. Upeissa puvuissaan hän hallitsi näyttämöä. Muutoin olikin sitten aika tasapaksua. Antti Luusuaniemen ja Seppo Pääkkösen artikulaatio oli niin puuromaista, että toivoi, että olisi valinnut tekstitetyn näytöksen, kun niitäkin on. Esko Salmisen ansioksi voi mainita, että hän sentään osaa puhua selkeästi.

Nought’s had, all´s spent,
Where our desire is got without content;
´Tis safer to be that which we destroy
Than by destruction dwell in doubtful joy.

Minulla kävi mielessä, että miten näillä näyttelijöillä ei ole kytköstä tekstiin. Vaikutti, että he vain toistivat vuorosanoja, jotka eivät kummunneet oivalluksesta ja joista puuttui täysin tunne. Helsingin Sanomien arviossa todettiin, että sekin oli tehokeino, että luonto on jo tuhoutumassa ja millään ei ole enää mitään väliä, kaikki tietävät loppunsa kohta koittavan, joten he vain latelevat pakollisia. Jos tästä oli kyse, niin olipa interesting indeed, mutta tämä meni meiltä ihan ohi.

Antti Luusuaniemi Macbethinä

Otetaanpa sitten meidän seurueemme muut plussat ja miinukset:

+ Moderni versio oli niin erilainen mitä olin odottanut, että se piristi ja hämmensi mutta itse kyllä tykkäsin toteutuksesta.
+ Laulut ja saksofoni olivat mielestäni upeaa kuultavaa ja nautin niistä todella! Tykkäsin myös muusta musiikista kovasti ja mielestäni se sopi hyvin kokonaisuuteen.
+ Muusikko Jusu Bärghäll oli, kuten jo moneen kertaan mainittu, aivan loistava! Hän oli todellinen instrumenttivirtuoosi ja hän sopi hyvin luonnolliseksi osaksi näytelmää.
+ Lady Macbethin asut olivat todella näyttäviä! Samaa näyttävyyttä olisi suonut muillekin. Shakespearen aikakauden miesten asut olivat ylellisiä, värikkäitä ja ylitsepursuavia ja kuvastivat vaurautta ja valtaa.
+ Valaistus esityksessä oli myös oikein hyvä ja mielenkiintoinen.

Is this a dagger which I see before me, The handle toward my hand?

Valaistus, jonka oli kai tarkoitus korostaa ja olla dramaattinen, söi lopunkin vähän Antti Luusuaniemen kasvonilmeistä.
Haa, valaistusko sen teki, että riviltä 16 ei meinannut erottaa mitään! Minä luulin, että silmälasini olivat likaiset!
Lavastuksen ajatus oli minusta hyvä, toteutuksessa vaan ei maltettu pysyä eleettömyydessä vaan kaikkea oli liikaa.
Videoesitys aukeni vasta esityksen jälkeen käsiohjelmasta.

Joakim ”Jusu” Berghäll oli virtuoosimainen eri instrumenteilla.

Eli tee kotiläksyt, lue vaikka WSOY-sarjan Macbeth, ja käy katsomassa Macbeth, ajaton ja ajankohtainen näytelmä äärimmäisestä itsekyydestä, jossa edetään kohti päämäärää valtaa ja keinoja kaihtamatta.

Yet who would have thought the old man to have had so much blood in him?

P.S. Tytär Kirre suositteli myös Justin Kurzelin ohjaamaa elokuvaa Macbeth (2015), jossa pääosissa ovat Michael Fassbender ja Marion Cottillard.

Seurueemme vasemmalta: Marja Castrén, Piia Fredrikson, Kirsi Ranin ja Minna Väisälä.

Muita arvioita kevään teatteriohjelmistoissa olevista näytelmistä:

 

Kommentit
  1. Reijo Moilanen
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *