Helsinki Young Adult Literate Convention Hel-YA lunasti kotikutoisenakin paikkansa

Olen ajatellut, että Young Adult -kirjallisuus ei jotenkin enää ole minulle. Parikymppinen tyttäreni Kirre lukee todella paljon ja usein tarjoaa minulle joitain YA-kirjoja luettavaksi. Olenhan minä vuosien varrella lukenut Harry Potterit, Twilightit ja vaikkapa The Fault in Our Starsin, mutta en ihan viime vuosina.

Minua kuitenkin kiinnosti ensimmäistä kertaa järjestetty Helsinki Young Adult Literary Convention, halusin päästä vähän paremmin sisälle Young Adult -kirjallisuuteen. Ajomatkalla Suvilahteen kuuntelimme Kirren kanssa Ylen Kultakuume-ohjelman, jossa tapahtuman järjestäjiä edustanut Laura Andersson määritelli YA:n lajiksi, jossa ei oikeastaan ole ikärajaa, sillä sitä lukee ja ostaa paljon laajemmat yleisöt. Hän luonnehti lajin kirjoja mukaansatempaaviksi, koskettaviksi, cooleiksi ja usein kokeilevia elementtejä sisältäviksi.

Tämän sain havaita heti tapahtuman ensimmäisestä paneelista, sillä siihen osallistui Emmi Itäranta, jonka Kudottujen kujien kaupungista Kirsin Book Club keskusteli lukupiirissä. En muista, että meistä keski-ikäisistä naisista olisi kukaan kommentoinut silloin, että se oli nuorten kirja eli olimme aivan huomaamattamme lukeneet Young Adult -kirjan! Samoin oli käynyt Emmin läpimurron, Teemestarin kirjan kanssa.

Myös ensimmäinen videotervehdys tuli tutulta eli Scott Bergstromilta Amerikasta. Hänen kirjastaan The Cruelty löytyy blogijuttu tästä. Hän ajeli autolla, kahvimuki kädessä ja puheli tervehdystään. Oletti, että hänen kirjansa nimi olisi jotain muuta kuin The Cruelty suomeksi, mutta eipäs olekaan. Blogijutussa oletetaankin, että kirja on kirjoitettu nuoremmille, mutta sujuvasti se viihdytti myös Pirjoa, Kirsin Book Clubin tuoretta eläkeläistä, joka totesi, että ”sankarittaren nuori ikä ei saisi sulkea pois aikuislukijoita”.

Ravintola Lämmön iso sali Helsingin Suvilahdessa oli aivan täynnä, vapaita istumapaikkoja ei ollut. Spontaaneja aplodeita ja wuhuu-kannustushuutoja kuultiin jo ensimmäisen tunnin aikana. Ei epäilystäkään, etteikö tapahtumalla olisi ollut innokkaita osallistujia, joten uskon ja toivon, että jatkoa seuraa.

Suurin tähti oli oikeutetusti Salla Simukka, jonka Lumikki-trilogian käännösoikeudet on myyty jo 52 maahan. Wow. Meillä kotona nuorempi tytär juuri luki Sallan Jäljellä ja Toisaalla –kirjaparin lukiokurssin kesälukemisena. Olivat kuulemma olleet hyviä.

Salla puhui lavalla hienosti jokaisen yksilön arvosta ja suvaitsevuudesta. Hän totesi, fuck the term of strong female characters, hän pyrkii kirjoittamaan kokonaisia henkilöitä! Kukaan ei luonnehtisi kirjojen miehiä strong male charactereiksi, elleivät he sitten sattuisi olemaan fyysisesti tavattoman vahvoja kuten joku Hulk. Hän kertoi myös, että hänen henkilöhahmonsa eivät perustu todellisiin ihmisiin, mutta tuntuvat niin todellisilta, että välillä tekisi mieli pirauttaa vaikkapa Lumikille.

Mintie Das, Salla Simukka ja Emmi Itäranta

Kiinnostavia uusia tuttavuuksia oli paljon. Jututin Mintie Dasia, jonka viisiosaisesta Storm Sisters -kirjasarjasta on ilmestynyt jo kaksi osaa, kolmas julkaistaan kohta englanniksi, neljännen kirjoitus on meneillään. Kyseessä on viiden tytön merirosvoseikkailu 1700-luvun lopulta. Ostimme sarjan ensimmäisen kirjan, Kuohuva maailma (Tammi 2014), mukaan, joten palataan siihen tarkemmin myöhemmin. Mintie oli aiemmin kirjoittanut toisen kirjan, Brown Girl, josta oli Yhdysvalloissa todettu, että ”ihan kiinnostava, mutta se ei myy, jos päähenkilö on ruskea tyttö”. Nyt Storm Sistersin menestymisen siivellä, myös Brown Girlille on löytynyt agentti. Katso Mintien videotervehdys tästä.

Mintie Das oli kiinnostunut, mistä Kirre-nimi oli peräisin ja sanoi ehkä käyttävänsä sitä jossain tulevassa kirjassaan.

Juttelimme myös Johanna Valkaman kanssa. Hän on kirjoittanut kaksi osaa viikinkikaudelle sijoittuvaan Metsän ja meren suku -sarjaansa nimeltään Itämeren Auri (Otava 2016) ja Linnavuoren Tuuli (Otava 2017). Johanna kertoi, että hän saa palautetta kirjoistaan kaikenikäisiltä, sekä naisilta että miehiltä. Nämäkin romantiikkaa ja suomalaista sekä pohjoismaista mytologiaa sisältävät kirjat menivät Kirren lukulistalle!

Johanna Valkama oli letittänyt hiuksensa upeasti kirjojensa teeman mukaisesti.

Ensimmäinen Hel-YA oli näkemältäni osin oikein kiinnostava. Tosin peräänkuulutan jälleen, kuten aiemmin kirjamessuilla ja muissa kustantajien tilaisuuksissa, enemmän keskustelua kuin haastatteluja. Uskon, että kirjailijoiden keskinäisessä keskustelussa syntyisi enemmän energiaa kuin siinä, että jokainen vastailee vuorotellen samaan haastattelijan kysymykseen. Tämä toteutuu hienosti Helsinki Litissä ja olisi varmasti toiminut myös näiden hyvin sanavalmiiden YA-kirjailijoiden kanssa!

Tapahtumajärjestämisen vinkkelistä jäi ensi kerraksi vielä hiottavaa, kun katsoin tapahtumaa palvelumuotoilijan silmälaseilla. Mutta iso peukku rohkeudesta järjestää Hel-YA -tapahtuma ensimmäistä kertaa ja hieman kotikutoisen oloisenakin tapahtuma otti paikkansa ja toivottavasti saa ensi vuonna jatkoa!

Nide-kirjakauppa Helsingin Fredrikinkadulta oli tuonut laajan kattauksen YA-kirjoja myyntiin. Omistaja Joose Siira kertoi, että Niden kesämyynti oli mennyt hyvin.

Lue myös Ylen juttu tapahtumasta. Löydät Kirren ja minut yleisökuvan eturivistä!

Kommentit
  1. Mai Laakso

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *