Paula Hawkins: Tummiin vesiin -trilleri tuo pinnalle naisia, joita miehet vihaavat

Kesäkuisilla automatkoillani olen kuunnellut Paula Hawkinsin uutuustrilleriä Tummiin vesiin. En erityisesti ihastunut hänen aiempaan, 20 miljoonaa kappaletta myyneeseen trilleriinsä Nainen junassa, mutta koska niin moni muu piti siitä, päätin antaa Paulalle ja Tummiin vesiin -tarinalle mahdollisuuden. Etenkin, kun luin suosikkitoimittajani Annamari Sipilän jutun Hesarista hänen ja Paulan kohtaamisesta.

Britanniassa kuolee joka viikko kaksi naista nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana, Hawkins muistuttaa. Naiselle koti on paikoista vaarallisin.” (HS 19.6.2017)

Tällä perusteella odotin jo hieman, että kirja veisi Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kaltaiseen yhteiskunta-analyysiin, mutta Tummiin vesiin pysyttelee varsin kevyesti pinnalla. Kirja ilmestyi englanniksi keväällä 2017 ja Antti Autio on kääntänyt sen pikavauhtia myös sujuvaksi suomeksi.

 

Pureudutaanpa kirjaan tarkemmin Kirsin Book Clubin dekkareihin ja trillereihin sovellettavan kysymyspatteriston kautta:

1. Mikä on trillerin rikos ja kuka sitä selvittää?

Tummiin vesiin -trillerissä kuvataan pientä, fiktiivistä Beckfordin kaupunkia Englannin koillisosassa. Kaupungin läpi virtaa joki, jonne on vuosien saatossa hukkunut ja hukutettu useita naisia. Tuoreimmat tapaukset ovat teinityttö Kathy ja hänen parhaan kaverinsa Lenan äiti Nel. Hyppäsivätkö he itse kalliolta kuolemaan vai työnnettiinkö heidät? Liittyvätkö nämä ja aiemmat tapaukset jotenkin toisiinsa? Mitä tämän vyyhdin takana oikein on, miksi joki houkuttelee vahvatahtoisia naisia?

Mysteeriä yrittää ratkaista erityisesti Nelin sisko Jules, Nelin tytär Lena, lukuisat kyläläiset sekä pari poliisia.

2. Ovatko trillerin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Suurin osa kirjan henkilöistä on aivan uskottavia, joskin melko stereotypisiä. Tarinaa avataan peräti 11 henkilön näkökannan kautta, mielestäni aivan liian monen, ja sen vuoksi vain pari henkilöä tuli paremmin tutuksi. Parhaiten on mielestäni kuvattu äitinsä ja kaverinsa jokeen menettänyttä Lenaa.

3. Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Juoni on aluksi hieman sekava, etenkin kun kuuntelin Tummiin vesiin Storytelin äänikirjana. Melko pitkään oli epäselvää, mikä ylipäätänsä on selvitettävä rikos vai onko niitä useita. Koska henkilöitä, tarinoita ja aikatasoja on monta, se aiheutti hämillään oloa kirjan alkupuolella. Kun vähitellen pääjoukon henkilöt alkoi erottaa toisistaan, niin juoni muuttui vetävämmäksi.

Tummiin vesiin -trillerissä ei mielestäni ollut mitään erityistä ajankohtaisuutta. Naisia on murhattu ja tapettu kautta aikojen.  Juoni on yllätyksellinen ja koska tarinoita on niin monta, osa niistä jää myös hieman ratkaisematta. En ole ollenkaan varma, että oikeus voitti loppuratkaisussa!

4. Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?

Tätä kysymystä jäin oikein pohtimaan. En voi sanoa oppineeni tai edes saaneeni mitään oivalluksia mistään tärkeästä. Teksti nappaa ja vähitellen kiinnostuu siitä, mikä on totta kirjan kuvaamassa ongelmavyyhdissä, mutta nautin paljon enemmän kirjoista, jotka avartavat maailmankuvaani tai koskettavat minua tunnetasolla. Tummiin vesiin ei tehnyt kumpaakaan.

5. Miten paljon trillerissä kuvataan päähenkilön elämää?

Tarinassa on niin monta henkilöä, joiden arkeen ja elämään kurkistetaan, että ne pakostakin ovat melko pinnallisia kurkkauksia. Enemmän liikutaan muistoissa ja pohdinnoissa kuin arjen teoissa. Toki tarinan varrella juodaan kupponen teetä jos toinenkin, kun kerran Englannissa ollaan.

6. Onko trilleri raaka, ahdistava tai pelottava?

Trillerissä on raakuutta, ahdistavuutta ja jännittävyyttä. Joissain kohdin mennään mystisyyden rajoille ja joku saattaa kokea ne kohdat hieman pelottavia. Mutta kyllä tätä valoisina kesäöinä uskaltaa lukea!

7. Herättikö trilleri sinussa ajatuksia, koskettiko?

Kirjassa nuori Lena sanoo tarinan kantavan ajatuksen: ”En tajua sinua. En ymmärrä sinun tapaisiasi ihmisiä, jotka päätyvät aina syyttämään kaikesta naisia. Jos kaksi ihmistä tekee jotain väärää ja toinen heistä on nainen, hän on tietenkin automaattisesti syypää. Vai mitä?” Tämä ajatus kytketään raiskaukseen, pettämiseen ja murhaan, mutta Paula Hawkins ei vie ajatusta pinnan alle, syvemmälle tasolle.

Koska luin tätä juhannuksena mökillä, niin Tummiin vesiin ei kyllä yhtään lisännyt houkutusta mennä 13-asteiseen Näsijärveen kastautumaan. Etenkään kun meneillään on perinteisesti vuoden synkin viikonloppu hukkumiskuolemien suhteen.

Näkymä tummaan veteen Näsijärvellä juhannuksena 2017.

8. Suositteletko ja kenelle?

Suosittelen kaikille sujuvan trillerin ystäville, etenkin niille, jotka pitivät Paulan aiemmasta menestysromaanista Nainen junassa.

Tässä otos muita dekkari- ja trilleriarvioitamme:

Paula Hawkins: Nainen junassa
Fred Vargas: Hyisiä aikoja
Samuel Björk: Minä matkustan yksin
Geir Tangen: Maestro
Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava
Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Shari Lapena: Hyvä naapuri
Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
S.K.TremayneJääkaksoset 

  • Paula Hawkins
  • Tummiin vesiin
  • Otava, 2017
  • Into the Water, suomentanut Antti Autio, 2017
  • ISBN 9789511314394
Kommentit
  1. Tea
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Päivi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *