Isänpäivä: Kimmo-isän ja lasten lukeminen katkaisee arkihulinan

Kimmo lastensa Siirin, Leon ja Iiriksen kanssa.

Kimmo lastensa Siirin, Leon ja Iiriksen kanssa.

Isänpäivän 2015 kunniaksi haastattelimme sairaanhoitaja Kimmo Kuusistoa, joka on 2- ja 5-vuotiaiden tyttöjen, sekä 3-vuotiaan pojan isä.

”Perheessämme on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, joten touhua riittää. Kun itse työskentelen lisäksi epäsäännöllisessä vuorotyössä, luo se omat haasteensa kotielämän järjestelyihin.

Arki- tai pyhäpäivät ovat rutiineja pullollaan. Lukuhetki lasten kanssa katkaisee hetkeksi arkihulinan, ja suo isällekin mahdollisuuden rauhoittua hetken aikaa, lapset kainalossa. Mielikuvitusta koetellaan välillä kovalla kädellä, kun kirjojen hahmoille keksitään erilaisia rooliääniä. Sama kirja voi kuulostaa hyvin erilaiselta eri päivinä, se tuo lukijalle pientä vaihtelua. Tuttuus on kuitenkin se, mikä saa lapset palaamaan saman kirjan pariin uudestaan ja uudestaan.

Yleensä käy niin, että kun yhden lapsen kanssa aloittaa kirjaa, on siinä kohta jo toinenkin vieressä kuuntelemassa ja kohta kolmas. Lapsemme pitävät lukemisesta paljon. Lukumieltymykset ja keskittymiskyky vaihtelevat lapsesta ja päivästä riippuen. Yhteisiäkin suosikkeja onneksi löytyy, joista voi tarjota iloa kerralla kaikille. Tällaisia ovat meillä mm. Mauri Kunnaksen Yökirja ja Hui kauhistus! Pitää sitä vähän olla jännääkin! Karhuherra Paddingtonista sekä Richard Scarryn Touhula -kirjoista pidetään niin ikään laajalla rintamalla.

Pieni erikoisuus on vaimon lapsuudensuosikki Jason, joka viihdyttää uuttakin sukupolvea. Yksinhuoltajaäidin taloudellisesti tiukka ja työntäyteinen, 70-lukuinen kerrostaloelämä on yllättävän hyvin ajan saatossa säilynyttä lastenkirjallisuutta.

Toisin on monen muun lastenklassikon kohdalla. Esimerkiksi monissa Tammen Kultaisissa kirjoissa mennyt arvomaailma tuntuu hyvin vieraalta tämän päivän vinkkelistä tarkastellen. Lukijassa ne ovat lähinnä aiheuttaneet eriasteisia vaivautuneisuuden tunteita. Sarjassa on kuitenkin monia suloisia tarinoita, meillä kulutusta ovat kestäneet mm. Maalarikissat ja Nalle-Kalle.

Itse olen kirjallisuuden kuluttajana hieman hitaasti lämpenevää sorttia. Lukunopeuteni ei päätä huimaa, nautiskelen kirjan useimmiten pieninä annoksina, ja pitkään märehtien. Kirjaston laina-aikojen puitteissa en tuppaa yleensä saamaan romaanista valmista. Olen rankemman fiktion ystävä,fantasia ja sci-fi maistuvat myös. Viimeksi olen lukenut George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan viimeisimmän osan, Lohikäärmetanssin.

Olen yrittänyt lukuhetkien puitteissa sivistää itseänimyös klassikoilla, ja näistä mieleenpainuvimpia lienee Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat. Niin paljon olen Hemingwaysta pitänyt, että toivoisin voivani lukea häntä lisää. Siksipä toivon saavani isänpäivälahjaksi hänen teoksensa Vanhus ja meri.”

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *