Helsingin Kaupunginteatteri siirtää yleisön suosikiksi nousseen Agatha Christien Hiirenloukun suurelle näyttämölle

Agatha Christien Hiirenloukku-murhamysteeri esitettiin ensimmäistä kertaa Lontoon West Endin näyttämöllä vuonna 1952. Sitä on siitä asti esitetty tauotta, poislukien koronasulku, St Martin’s Theatressa ja nyt esityksiä on ollut jo noin 29.000. Tällä hetkellä lippuja The Mousetrap-näytelmään myydään syksylle 2024.

Mieheni Martti kertoi nähneensä Hiirenloukun Lontoossa 1980-luvulla. Joku näyttelijä oli ollut mukana vuosia, ikääntymisensä myötä vaihtaen roolia. Hän on kuulemma ollut varsin leipääntyneen oloinen ja aloittanut vuorosanansa jo ennen kuin edellinen oli lopettanut. Siellä toki Hiirenloukku on teatterin ainoa näytelmä ja sitä esitetään kuutena päivänä viikossa, parhaina päivinä kahteen kertaan. Nykyään roolitus vaihtuu kerran vuodessa.

Helsingin Kaupunginteatterin Hiirenloukku sai ensi-iltansa 7.9.2023 ja jatkoi Arena-näyttämöllä vuoden loppuun asti. Nyt näytelmä aloittaa uudelleen 6. maaliskuuta 2024 Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ja saa nähdä, millaiseen ennätystehtailuun Hiirenloukku Suomessa kykenee.

Kun katsoin Kaupunginteatterin vuoden 2023 katsojalukuja, niin Hiirenloukun oli nähnyt lähes 34.000 katsojaa, kun minun ylistämieni näytelmien katsojaluvut olivat ihan eri sarjassa: Once (5.300) Kuka tappoi bambin? (4.381), Asmodeus ja 1313 sielua (4.301) Röda rummet (3.798) ja Ape Army (2.165). Toki lukuihin vaikuttavat suuresti teatterisalin koko ja se, kuinka monta näytöstä ohjelmistokalenteriin on laitettu.

Hiirenloukku huokuu tuttua Agatha Christien maailmaa

Agatha Christie kirjoitti Hiirenloukun syntymäpäivälahjaksi kuningatar Marylle (kuningatar Elizabeth II:n isänäiti) ja se esitettiin radiossa vuonna 1947 nimellä Three Blind Mice, joka on sanoiltaan karmea lastenlaulu. Hiirenloukun taustalla on tositapaus veljeksistä, joista yksi kuoli kasvattivanhempiensa väkivaltaisissa hoteissa. Christien toiveiden mukaisesti Hiirenloukkua ei ole julkaistu novellina Iso-Britanniassa. Myös esityksissä esitetään toive, että katsojat eivät paljastaisi juonta ulkopuolisille.

Minä tietenkin noudatan Dame Agathan toivetta. Kävimme tyttäreni kanssa katsomassa Hiirenloukun 30.12.2023 Arena-näyttämöllä ja esitys oli loppuunmyyty. Ilta oli aivan täydellinen Hiirenloukulle, sillä ulkona satoi lunta ja samanoloinen myräkkä oli myös näyttämöllä: ihan kuin olisimme eläneet esityksen maailmassa!

Hiirenloukku on suljetun paikan mysteeri. Tapahtumapaikkana on nuoren parin, Mollien ja Gilesin, pyörittämä Monkswellin täysihoitola englantilaisen kylän laitamilla, suht lähellä Lontoota. On jännittävä hetki, Mollie ja Giles yrittävät saada kaiken kuntoon ennen ensimmäisiä asiakkaita. Lumimyräkkää uhmaten vieraat saapuvat majataloon, kaikki itsekseen ilman seuralaista.

Taustalla soi radio, 1950-luvun musiikki ja uutistiedotukset. Lontoossa on tapahtunut murha ja murhaaja on edelleen vapaalla jalalla. Kun vieraat alkavat olla asettautuneita, paikalle saapuu poliisi varoituksen kanssa. Murhaajan jättämän viestin mukaan, seuraava uhri tulee löytymään Monkswellin täysikoitolasta! Eikä aikaakaan kun yksi kahdeksasta on kuollut ja yhteydet ulkomaailmaan ovat poikki.

Sujuvaa, perinteistä ja yllätys!

Aloitetaan puitteista. Minusta on hieman sääli, että Hiirenloukku siirtyy isolle näyttämölle, sillä Arena-näyttämön perinteinen nuhjuisuus sopi näytelmälle erinomaisesti. Katariina Kirjavaisen lavastus ja Laura Dammertin 1950-luvun epookkipuvustus olivat erityisen onnistuneita menneen ajan tuulahduksia. Monkswellin täysihoitolan aulassa näytti juuri sellaiselta, että sinne minäkin haluaisin mennä lomalle.

Kahdeksan roolihenkilöä ovat kaikki hieman karikatyyrisiä, ja tietenkin mukana on mystisiä tuulahduksia ulkomailta, luotettavanoloinen majuri ja hilpein kaikista, arkkitehti Christopher Wren, joka ei kuitenkaan ole Sir Christopher Wren, St Paulin katedraalin suunnittelija.

Näytelmä soljuu samoin kuin katsoisi Hercule Poirotia tv-sarjassa. Vähitellen tulee tunne, että kuka vaan voisi olla seuraava uhri tai murhaaja. Lopussa kaikki paljastetaan ja ratkaisu pitää sisällään tietoa, mitä et tiennyt eli et olisi itse voinut päätellä murhaajaa, mutta huomaat kuitenkin saaneesi runsaasti vihjeitä, joita et ole tajunnut.

Näyttelijöistä oli osa minulle ennestään tuttuja, osa uusia kasvoja. Kokonaisuus toimi erinomaisesti, eikä tässä porukassa ollut näkyvissä kyllästymisen merkkejä. Ei myöskään ylilyöntejä, vaan Miika Muranen oli ohjannut esityksen hyvin tasapainoiseksi.

Sen verran aika on tehnyt tehtäväänsä, että tarinassa jotkut kohdat tuntuivat huvittavilta, vaikka Christie ei niitä ehkä sellaisiksi itse ollut tarkoittanut. Minäkin tarkistin, tuleeko poliisi oikeasti alkuperäistekstissä hiihtäen majataloon vai onko tämä suomalainen twisti juoneen. Ihan oli alkuperäistekstissä kuten varmaan aivan kaikki näytelmässä. Klassikkoa ei tarvitse aina muuttaa.

Pidin kaikista näyttelijäsuorituksista. Nostan nyt Mollya esittäneen Elina Keinosen, joka oli todella sisällä roolissaan kaikenlaista energiaa ja tulkintaa vaatineissa kohtauksissa, ja Sanna-June Hyden, joka vain on ollut melko jumalainen kaikissa näkemissäni rooleissaan. Tyttären suosikit olivat Santeri Kinnunen, koska pysyi niin tasaisesti roolissaan, ja Sauli Suonpää, jonka rooli oli räiskyä vähän joka suuntaan.

Suositus

Suosittelen Hiirenloukkua heille, jotka hakevat laadukasta ja kepeää viihdettä. Murhamysteerien, etenkin cozy crimen ystäville, Hiirenloukku on tietenkin ihan must. Hiirenloukku tarjoaa kivan illan teatterissa Agatha Christien taatussa seurassa. Väliajalla voi leivoksen äärellä miettiä, kuka onkaan syyllinen, mutta kotimatkalla ajatukset karkaavat jo muualle.