Kateřina Tučková: Viimeiset jumalattaret – lukupiiri valitsi tšekkiläisen menestysteoksen

Kirja-arvio

Lukupiirivuosi 2026 alkoi hienosti: keskustelimme tšekkiläisen Kateřina Tučkován Viimeiset jumalattaret -teoksesta, saimme kirjailijalta videotervehdyksen ja saimme kirjan suomentaja/kustantaja Susanna Rädyn lukupiirimme vieraaksi.

Tammikuun lukupiirikirjan valinta

Kirsin Book Club on perinteisesti valinnut tammikuun lukupiirikirjan Helsingin Kirjamessuilla. Usein olemme poimineet jonkun syksyn uutuuden vaikuttavan kirjamessukeskustelun perusteella. Kerran arvoimme lukupiiriläisten ehdokkaista, onnettarena toimi viereisessä kahvilapöydässä istunut kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä. Toisen kerran päädyimme valitsemaan amerikkalaisen kirjailija Hugh Howeyn teoksen Siilo siksi, että kirjailija oli aika söpö.

Nyt tammikuun kirja valikoitui minun virheeni tuloksena. Etsin messuilta kirjailijarintanappeja, joita valmistaa Kehvola Design. Muistin firman nimen väärin ja päädyin Kairaamon osastolle, jossa ei ollut rintanappeja, mutta oli kiinnostava kokoelma kirjoja. Jäin juttelemaan Kairaamo-kustantamon perustaneen Susanna Rädyn kanssa ja selvisi, että hän on suomentanut ja kustantanut useita kirjoja tšekin kielestä. Olimme muutama lukupiiri aiemmin lukeneet Petri Tammisen Sinua sinua -kirjan, joka oli vienyt meidät Prahaan ennen samettivallankumousta, mutta meistä kukaan ei ollut lukenut muita tšekkiläisiä kirjailijoita kuin Milan Kunderaa. Monesta Kairaamon kiinnostavasta kirjasta valitsimme Viimeiset jumalattaret: sillä oli hyvä nimi ja erittäin kaunis kansi. Valitettavasti meiltä oli mennyt täysin ohi, että Kateřina Tučková oli ollut aiemmin esiintymässä kirjamessuilla!

Viimeiset jumalattaret – keitä he olivat?

Kateřina Tučkován laaja romaani vie Tšekin ja Slovakian raja-alueelle, Valkoisten Karpaattien vuoristoon, jossa vielä 1900-luvun lopulla eli naisia, joita kutsuttiin jumalattariksi. He olivat parantajia, näkijöitä ja perinnetietouden kantajia, joiden luo matkustettiin kaukaakin hakemaan apua sairauksiin, rakkaushuoliin ja selittämättömiin onnettomuuksiin.

Viimeiset jumalattaret -romaani pohjautuu siis todelliseen historialliseen perinteeseen, mutta Kateřina Tučková on rakentanut sen ympärille vahvan ja vetävän fiktiivisen tarinan.

Kirjan päähenkilö on etnologi Dora Idesová, joka 1990-luvulla alkaa tutkia omaa sukutaustaansa ja erityisesti tätiään Surmenaa, yhtä viimeisistä jumalattarista. Dora on menettänyt vanhempansa hyvin nuorena traagisten tapahtumien seurauksena. Kasvuvuotensa hän asui vammaisen veljensä kanssa Surmena-tätinsä pienessä vuoristomökissä, jossa riitti apua tarvitsevia vierailijoita. Yllättäen Surmena lukittiin mielisairaalaan, miksi ihmeessä?

Dora on koulutettu etnologi ja lähestyy aihetta tutkimuksen kautta: arkistojen, kuulustelupöytäkirjojen ja viranomaisasiakirjojen avulla. Vähitellen käy ilmi, että jumalattarien historia on paljon synkempi kuin hän on ymmärtänytkään.

Romaani kulkee usealla aikatasolla ja näyttää, miten eri vallanpitäjät – katolinen kirkko, natsit ja myöhemmin kommunistinen hallinto – suhtautuivat jumalattariin. Tavalliset ihmiset hakivat heiltä apua ja lohtua, mutta järjestelmä piti heitä uhkana. Jumalattaria kuulusteltiin, tarkkailtiin ja vaiennettiin. Onkin todella mielenkiintoista jälleen havaita, mitä kaikkia ennakkoluuloja naisiin kohdistettiin. Kyky käyttää parantavia yrttejä yhdistettiin aina johonkin mystiseen paholaisvoimaan, parantajanaisten täytyi olla noitia!

Se, että joku on lääkäri, ei tarkoita, että hän tietää kaiken! Mitä minä lääkäreitä tunnen, niin edes paras, saati huonoin lääkäri ei tiedä kaikkein perustavanlaatuisinta asiaa – että ruumiin sairaus on myös sielun sairaus. Se oli ensimmäinen asia, jonka äitini minulle opetti, eivätkä lääkärit ole oppineet vielä edes sitä. Miten he siis voivat tietää kaiken paremmin kuin minä? Tai Irma? Tai Kateřina? Miten?”

Kirjasta Viimeiset jumalattaret

Jännäri, tutkimus vai satu?

Kaikki lukupiiriläiset olivat tyytyväisiä, että otimme Viimeiset jumalattaret lukupiiriimme.

Uppouduimme Doran tarinaan, oliko hänkin jumalatar vai pelkkä enkeli, joka toi ihmisiä Surmenan luokse. Jumalattarilla oli perittyä ja opittua tietoa, mutta myös voimia, joita ei pelkällä järjellä selitetä. Toisaalta vuorilla asuvat, kouluja käymättömät ihmiset hakivat lohtua alkoholista niin rajusti, että ei ihme, että jumalattarien lähistöllä saattoivat tuulet tyyntyä ja mielet muuttua.

Kaikki jumalattaret eivät myöskään olleet pelkästään hyvän puolella. He saattoivat langettaa kirouksia yksittäisten ihmisten ja kokonaisten perheiden ylle. Eivätkä omat taikavoimat riittäneet pelastamaan esimerkiksi surmaamiselta tai mielisairaalaan telkeämiseltä, jos joku vallanpitäjä oli päättänyt, että jumalatar on uhka hänen pyrkimyksilleen.

Susanna Räty on kääntänyt kirjan moninaiset elementit taidokkaasti. Viimeiset jumalattaret -kirjassa on mm. oikeudenkäyntipöytäkirja vuodelta 1667, jonka kääntämiseen Susanna Rädyltä meni kuukausi. Yksi Kateřina Divokán ”tunnustuksista” kuului näin:

Että on pacottanut Nuorille Neitzille Juomain, ionca piti tehdhä Miehet Hulluxi, nijn että juoxewat Neitzien perässä cuin Mielipuolet.”

Lukupiiriläisten ajatuksia

Keskustelu oli vilkasta, ja moni yllättyi kirjan sävystä ja laajuudesta.

Oletin, että kyseessä on fantasiakirja, mutta kirjan raju alku herätti nopeasti todellisuuteen.”

Moni meistä koki, että kirjan todellisuuspohja teki siitä vielä vaikuttavamman. Ja myös se fakta, että osa tapahtumista on ollut meidän elinaikanamme.

Viimeiset jumalattaret -kirjan aihepiiri oli todella mielenkiintoinen!”

Kirjan yhteiskunnallinen ulottuvuus herätti paljon keskustelua.

Koko kirja vahvistaa monesti nähtyä ilmiötä: kun naiset ovat voimakkaita ja saavat valtaa, miesten järjestelmä vainoaa heitä.”

Toinen tärkeä teema oli parantavien ja tuhoavien uskomusten voima.

Kirja kuvaa hyvin sitä, kuinka vahva on sanan mahti, jos ihminen itse uskoo siihen.”

Muutama piti, että kirjassa oli liikaa dokumentteja, joista jotkut olivat melko puuduttavia. Toisaalta juristijäsenemme kehui niitä todella aidonoloisiksi ja hänestä niitä olisi saanut olla vieläkin enemmän.

Hämmästyttävän moniulotteinen kirja – täydellinen lukupiiriin.”

Kateřina Tučkován tervehdys

Kirjailija lähetti Susanna Rädyn välityksellä lukupiirillemme lämpimän videotervehdyksen. Hän kertoi, että jumalattaret olivat merkityksellisiä paitsi paikallisille ihmisille myös hänelle itselleen. Elämän vaikeina hetkinä heidän sitkeytensä, vastarintansa ja uskollisuutensa omalle perinteelleen ovat inspiroineet ja antaneet voimaa. Hän toivoi, että myös me lukijat kokisimme saman ja löytäisimme heidän tarinastaan merkitystä.

Kateřina Tučková on saanut Tšekin kirjallisuuden valtionpalkinnon ja lukuisia muita palkintoja. Viimeiset jumalattaret oli Tšekeissä bestseller ja sen käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan, viimeisimpänä Kiinaan.

Kiitos Kairaamo!

Susanna Räty perusti Kairaamon vuonna 2022, kun suuret kustantamot eivät innostuneet hänen löytämistään, entisen itäblokin maiden kirjoista, vaikka ne olivat menestyneet kansainvälisesti. Kateřina Tučkován Viimeiset jumalattaret oli kustantamon neljäs kirja ja uusia käännöksiä on tulossa, muun muassa bulgarialaisen Booker-voittajan teos. On hienoa, että yhden ihmisen intohimo voi avata meille kokonaisen kirjallisen maailman.

Olipa onnekas sattuma, että eksyin ”väärälle” osastolle kirjamessuilla ja löysimme Kairaamon tarjonnan.

Kirjan tiedot

• Kateřina Tučková: Viimeiset jumalattaret
• Kairaamo 2025
• Alkuperäisteos: Žítkovské bohynĕ 2012
• Suomentaja: Susanna Räty
• Kansi: Risto Viitanen

Vaiti! Ihmisiä on kuollut paljon pienemmästäkin kuin uskomalla puheisiin. Jos uskot johonkin ja ihmiset ympärilläsi uskovat siihen, kuljet sitä kohti, halusit tai et.”

Kirjasta Viimeiset jumalattaret