Siri Hustvedt: Haamutarinoita – ”Halusin kirjoittaa Paulin eloon.”

Kirja-arvio

”I am alive. My husband, Paul Auster, is dead.” / ”Olen elossa. Mieheni Paul Auster on kuollut.” 

Näin alkaa Siri Hustvedtin uusin teos nimeltään Haamutarinoita. Hän alkoi kirjoittaa sitä kaksi viikkoa miehensä kuoleman jälkeen, sillä hän halusi herättää Paulin eloon. Haamutarinoita on pakahduttava ja poikkeuksellisen intiimi teos kahden kirjailijan rakkaudesta, 43 vuoden yhteiselämästä ja siitä, mitä kuolema tekee jälkeen jäävälle.

Ei vain Paul Austerin vaimo

Ihastuin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaaniin, jonka suomennoksen sain tuliaisena Bangkokiin heti sen ilmestyttyä suomeksi vuonna 2007. Kun perustin Kirsin Book Clubin, halusin jakaa minut lumonneen Kaikki mitä rakastin -romaanin lukupiirin kanssa.

Muistan saaneeni silloin käsityksen, että Siri Hustvedt oli norjalainen huippumalli, joka oli ryhtynyt kirjailijaksi. Paul Austeriin en osannut häntä yhdistää. Kerroin tämän Sirille, joka nauroi kuvaukselleni ja totesi, että hän ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta olematon mallinura ei nousisi hänen kohdallaan esiin.

Ei ollut mitään mallinuraa! Valokuvaaja bongasi minut New Yorkin kadulta ja näytti kuvat Fordin mallitoimistolle. He ottivat minut listoilleen, mutta tarjosivat ainoastaan catwalk-pestiä Pariisiin ja se jäi siihen. Olin jo 23-vuotias, maisteriopiskelija Columbian yliopistossa, eikä minulla ollut mahdollisuutta tai kiinnostusta lähteä mihinkään. Suostuin koekuvauksiinkin vain lisätienestien toivossa. 

Silti malliura nousee edelleen esiin, esimerkiksi New York Timesin arviossa Haamutarinoita-kirjasta (4.5.2026) mainitaan ”When Hustvedt met Auster in 1981, she was a young writer who’d had a poem accepted by the Paris Review and an aspiring model.”

NYT:in jutussa jäi mainitsematta se, mikä Hustvedtin kohdalla on olennaista: hän on Charles Dickensistä väitellyt kirjailija ja ajattelija, joka on liikkunut luontevasti kirjallisuuden, filosofian, kuvataiteen ja neurotieteen alueilla.

Jutun otsikko oli myös kuvaava: ”She’d Never Published a Book Without Paul Auster Reading It First”. Toki totta, mutta ei Paulkaan julkaissut mitään ilman, että Siri oli editoinut sen. Sitä ei mainittu. 

”Ihan kuin olisin joku pikku rouva, joka on nyt Haamutarinoissa joutunut kokeilemaan omia siipiään”, Siri puuskahti Master Classin yleisölle.

Myöhemmin keskustelussamme hän totesi, että se jaksaa yhä hämmästyttää häntä, miten vahva tarve joillakin onkaan korostaa, ettei vaimoa pidetä yhtä merkittävänä kuin aviomiestä.

Mutta aina on ollut myös toinen puoli, jossa Siri Hustvedt on tunnustettu kaunokirjailija ja arvostettu tieteestä ja taiteesta kirjoittava luennoitsija. Suomeksi Sirin tuotannosta on käännetty kuusi romaania ja kolme muuta teosta. Ilmassa on kuitenkin ollut paljon tiedostamatonta seksismiä, joka ei kumpua pahantahtoisuudesta, vaan kuvaa yhteiskuntien tilaa. Siri muisteli, kuinka oli ollut puhumassa Tukholmassa, jossa häntä oli kohdeltu arvostavasti itsenäisenä ammattilaisena, ja sen jälkeen lentänyt suoraan vastaavaan tilaisuuteen Pariisiin, jossa hän oli haastattelijalle ollut ennen kaikkea Paul Austerin puoliso. Häneltä on kysytty usein: ”Mikä miehesi kirjoista on suosikkisi?” Paulille ei koskaan ole esitetty vastaavaa kysymystä Sirin tuotannosta.

Tiesin, että Paul toivoi kirjoilleni parasta kuten minäkin hänen kirjoilleen, ja koska palautteenvaihto tapahtui aina molemminpuolisen kunnioituksen maaperällä, oli helppo suhtautua kiitollisesti jopa kommentteihin, jotka olisivat saattaneet toisessa yhteydessä kalskahtaa ankarilta.”

Haamutarinoita, sivu 271

Tästä syystä Haamutarinoita ei ole vain surukirja eikä vain muotokuva Paul Austerista. Se on myös kirja Siri Hustvedtin tavasta ajatella, muistaa, epäillä ja kirjoittaa.

”Halusin kirjoittaa Paulin eloon”

Palataanpa kahden vuoden takaisiin tapahtumiin. Paul Auster kuoli kotonaan keuhkosyövän ja hoitojen heikentämänä. Siri Hustvedt ei menettänyt vain puolisoaan, vaan tiiviin yhteiselon Sirinä ja Paulina. Molemmat työskentelivät kotona. He keskustelivat työstään, päivän politiikasta, aivan kaikesta. Iltaisin Siri lämmitti varpaitaan Paulin lämpimässä ihossa.

Kun hän lakkasi olemasta, lakkasiko myös eletty aika minussa?”

Haamutarinoita, sivu 33

Hautajaisten jälkeen Siri meni hetkeksi lepäämään sängylleen. Maatessaan hän tunsi vahvasti Paulin läsnäolon. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään, ainoastaan tunsi, että Paul kävi tarkistamassa hänen vointinsa. Kun läheinen ihminen kuolee, se jättää valtaisan aukon, jota ihminen täyttää ilman aisteja. Samoin kuin näemme unia ilman ulkoisia ärsykkeitä.

Paul oli luvannut palata Sirin elämään haamuna, siitä kirjan nimi. Uusia läsnäolon kokemuksia ei kuitenkaan tullut, ainoastaan Sirin aina välillä haistama pikkusikarien tuoksu. Paul oli polttanut niitä runsaasti, mutta oli lopettanut jo yhdeksän vuotta ennen kuolemaansa, silti Sirin nenään tulee tuoksu lähes päivittäin. Näin tapahtui myös Helsingin vierailulla.

Missä sinä olet? kuulen parahtavani ääneen kulkiessani talomme rappusia ylös ja alas.”

Haamutarinoita, sivu 111

Siri Hustvedt uskoo, että kaikki hänen kokemansa on omien aivojen tuotosta. Kirjassa hän kutsuu suruajan mielentilaansa kognitiiviseksi pirstoutumiseksi. Tiedetään, että pitkittynyt stressi ja voimakas suru voivat aiheuttaa aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Siri kertoi monia esimerkkejä siitä, kuinka poissa tolaltaan hän oli. Hän meni sukat jalassa kylpyyn. Nyt hän kokee toipuneensa toiminnallisesti kutakuinkin ennalleen, mutta sama Siri hän ei enää ole.

”Minun kokemani totuus”

Siri sanoi, että hänellä ei ollut tarvetta kirjoittaa ylistystä kirjailija Paul Austerille, sillä se puoli on kunnossa. Hänen ammatillinen perintönsä on hyvin varjeltu esimerkiksi New York Public Libraryn Berg Collectionissa ja Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä sijaitsevassa The Paul Auster Research Libraryssa.

Haamutarinoita-teoksessa Sirin ja lukijan välillä on eräänlainen sopimus: Siri sitoutuu kertomaan totuuden sellaisena kuin hän sen muistaa. Kyse on subjektiivisista, eletyistä kokemuksista ja tunteista. Siri ei väitä kertovansa Totuutta isolla T:llä, vaan intiimin ja rehellisen tarinan heidän 43 vuodestaan. Kirjan kirjoittaminen oli jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta, hän kertoi.

Fragmentteja, joiden väliin pysähtyy

Kun luin Haamutarinoita, ensimmäinen tunteeni oli pakahduttava. Jokainen sana tuntui puhuttelevalta, jokainen kappale merkittävältä. Kirja koostuu Siri Hustvedtin omasta kertomuksesta, hänen sähköposteistaan heidän tuttavapiirilleen ja Paul Austerin kirjeistä tyttärenpojalleen Milesille, jonka elämää hän ennätti seurata vain neljän kuukauden ajan.

Sirin kertomus koostuu erillisistä, lyhyistä kappaleista, joita hän kuvaa sanalla block. Ne sisältävät muistoja suhteen alkuajoista ja matkan varrelta. Niissä käsitellään Paulin keuhkosyövän hoitojen vaikutuksia sekä neurotieteellisiä tutkimuksia surun olemuksesta. Niissä mukana on välähdyksiä Sirin tunteista reaaliajassa. Tämä kaikki on rakennettu uskomattoman tasapainoiseksi paketiksi.

Tämä teos on eräänlainen päiväkirja, ja kuten päiväkirjat usein tai ehkä aina, se on täynnä aukkoja – kuin kertomisen ja kertomatta jättämisen maantiedettä.”

Haamutarinoita, sivu 46

Lukiessani pakahduttava tunne helpottaa ja ihailen heidän suhdettaan. He ovat todella olleet toisilleen sielunihmisiä. Pysyneet tiiviisti yhdessä ja antaneet toisilleen tilaa hengittää. Myös Paulin sairautta edeltäneiden kauheiden asioiden (Paulin käyttämä termi) aikana.

Ei ole paratiisia ilman vaikeuksia.”

Haamutarinoita, sivu 155

Kirjan raskaimpia kohtia ovat nämä kauheat asiat eli Paulin Daniel-pojan ja tämän pienen Ruby-tyttären kuolemat, joita Siri ja Paul eivät olleet aiemmin julkisuudessa avanneet.

Kun Siri tapasi Paulin, tämä oli eronnut Danielin äidistä. Siri kuvaa, että ”Paul hössötti Danielin ympärillä ja oli jatkuvasti huolissaan tästä”. Myöhemmät vuodet osoittivat, että ihan aiheesta. Poika oli lahjakas, mutta tuesta ja terapioista huolimatta sortui varkauksiin, kavalluksiin ja lopulta huumeisiin. Kymmenkuinen Ruby-vauva kuoli isänsä hoidossa huumeiden yliannostukseen. Muutamia kuukausia myöhemmin myös Daniel kuoli yliannostukseen.

Elämä jatkuu

Nyt Paul Austerin kuolemasta on kaksi vuotta. Siri Hustvedtin Haamutarinoita on ennätetty kääntää jo useille kielille. Ennen Suomen vierailuaan hän oli puhunut kirjasta Yhdysvalloissa ja Suomesta hän jatkoi kolmen viikon Euroopan kiertueelle.

Siri levittää ympärilleen lämmintä säteilyä. Hän on 71-vuotiaana tavattoman kaunis. Helsinki Lit Master Classin jälkeisessä signeeraushetkessä häneltä riitti sananen kaikille. Läsnäoleva yhteys syntyi välittömästi.

Otavan neukkarissa, jossa tapasimme, oli automaattinen valojen himmennys. Kun huone pimeni ensimmäisen kerran, nauroimme että se johtui haamuista. Seuraavaksi keskustelimme Yhdysvaltojen presidentti #47:n vaikutuksesta maailmaan. Presidentin nimeä hän ei lausu ääneen. Hän jaksoi uskoa, että vastaliike on riittävän voimakas, että toivoa on pakko olla.

Sirin maailmaan tuo jatkuvaa iloa heidän tyttärensä Sophie, vävypoika Spencer ja ennen kaikkea pieni Miles, jolle Siri on mormor. Kysyin, onko Haamutarinoita hänen kirjeensä Milesille. ”Ehkä, mutta vasta monien vuosien päästä luettavaksi”, Siri vastasi. Paul Austerin kirjeet Milesille ovat koskettavia. Hän allekirjoittaa kirjeet: Sinun papasi.

Kirjan loppuosassa on vahva poliittinen osuus. Siri kertaa, kuinka hänen äitinsä on kertonut omasta nuoruudestaan natsien valloittamassa Norjassa. Siri käy läpi natsismin nousua edeltäneitä merkkejä ja tuo esiin samankaltaisuudet Yhdysvaltojen hallinnossa. Hän havainnoi todellisuutta pitkään politiikkaa seuranneen ihmisen tavoin ja sanoittaa näkymän havahduttavasti. Hän kaipaa aamupöydän politiikkakatsausta Paulin kanssa.

Olen aivan liian itsekäs iloitakseni siitä, ettei Paul ole täällä todistamassa näitä tapahtumia.”

Haamutarinoita, sivu 241

Haastatteluhetkemme lopuksi näytän Sirille kuvan Paul Austerin Suomen vierailulta. Hänen keskustelunsa tasavallan presidentti Niinistön kanssa on mainittu myös kirjassa. ”Oh, my beautiful Paul”, hän toteaa. Ojennan Sirille samanlaisen Kirsin Book Clubin kirjanmerkin kuin Paulilla on kuvassa. Sen lisäksi annan hänelle Kirsin Book Clubin kirjailijasukat, jotka sukkavastaavamme Raila Luhtala on kutonut. Olin kuullut, että Siri matkustaa vain käsimatkatavaroilla ja lupasin lähettää sukat Brooklyniin. Ei puhettakaan, Siri oli oikeasti ilahtunut villasukista ja sanoi kuljettavansa niitä mukanaan vaikka käsilaukussa. Spencer oli ostanut hänelle sähköllä lämmitettävät töppöset, mutta ne olivat jääneet kotiin, joten kirjailijasukat tulivat todelliseen tarpeeseen.

Paulin kosketuksen puute on menetys, jota ajankulu ei ole helpottanut.”

Haamutarinoita, sivu 279

Rakkauteen ja suruun

Olen aiemmin lukenut muutaman kuolemaan ja suruun keskittyvän kirjan. Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa (S&S 2017), Naja Marie Aidtin  Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja sekä Joan Didionin Maagisen ajattelun aika ja Iltojen sinessä. Kaikki erilaisia, kaikki vaikuttavia.

Siri Hustvedtin Haamutarinoita tuo Paul Austerin esiin yksityishenkilönä. Se on upea kirja sairaudesta ja elämästä, muistoista, surusta ja rakkaudesta. Sanon, että ennen kaikkea rakkaudesta ja miten se elää kuolemankin jälkeen. Kirjasta jää vahva tunne olla kiitollinen omista rakkaistaan ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin olemme vielä elossa.

Kuin pisteenä kirjan herättämille tunteille toimii Sophie Austerin isälleen omistama ihana kappale Blue Team.

Kirjan tiedot

• Siri Hustvedt: Haamutarinoita
• Otava 2026
• Alkuperäisteos: Ghost Stories, 2026
• Suomentaja: Cristina Sandu
• 345 sivua / 10 h 53 min
• Äänikirjan lukija: Johanna Kokko

Lukulähettiläs-hanketta tukee Otavan Kirjasäätiö