Skúli Sigurdsson: Mies varjoista – natsi-Saksan yllättävä varjo osuu Islantiin

Kirja-arvio

Helsinki Noir -festivaali tutustutti minut islantilaiseen kirjailijaan, josta en ollut aiemmin kuullut, mutta jonka teos sai minut etsimään tietoja natsien pakomatkoista Etelä-Amerikkaan.

Skúli Sigurdsson on julkaissut neljä romaania, joista kaksi on suomennettu. Hänen esikoisromaaninsa nimeltään Isoveli palkittiin vuoden 2022 parhaana islantilaisena dekkarina ja se oli myös Lasiavain-ehdokkaana seuraavana vuonna. Suomeksi se ilmestyi 2024 Marjakaisa Matthíassonin käännöksenä.

Tapasin Skúlin Helsinki Noirin yhteydessä ja kysyin, oliko vaikea ryhtyä kirjoittamaan toisinkoista, kun ensimmäinen oli jo tärkeimmällä islantilaisella palkinnolla palkittu. Hän totesi, että onneksi oli jo pitkällä Mies varjoista -kirjan kirjoittamisessa, ennen kuin palkinto myönnettiin, joten se ei jähmettänyt hänen kirjoittamistaan.

Skúlin isä käänsi Tuntemattoman sotilaan islanniksi

Tutustutaan ensin hieman Skúliin. Hän on syntynyt taiteilijaperheeseen. Isä on tunnettu näyttelijä ja äiti on tehnyt monta uraa kuten islantilaisilla on tapana. Sisaruksetkin ovat taiteellisilla aloilla. Presidentti Vigdís Finnbogadóttir on perhetuttu ja hän lahjoitti yksivuotiaalle Skúlille islantilaisia saagoja sisältävän kirjan omistuskirjoituksella ”islantilaiselta islantilaiselle”.

Isä Sigurður Karlsson jätti näyttelemisen vähemmälle viisikymppisenä ja päätti opetella suomen kielen. Hän on kääntänyt mm. Antti Tuomaisen ja Sofi Oksasen teoksia islanniksi ja on siinä lajissa myös palkittu. Mielenkiintoista oli, että hän on kääntänyt myös Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan! Islanniksi kirjan nimi on Óþekktur hermaður. Sotilaiden murteiden kääntämisessä hän oli käyttänyt Islannin karttaa. Hietanen puhuu länsi-islantilaista murretta ja Rokka itäistä. Skúli kertoi lukeneensa kirjan ja pitäneensä sitä hienona perehdytyksenä Suomen historiaan ja kansanluonteeseen.

Skúli ei itse antautunut taiteelle välittömästi, vaan etsi ”normaalimpaa uraa” (hänen ilmaisunsa) ja lähti opiskelemaan lakia Costa Ricaan. Naurahtaen totesin, että sekin vaikuttaa kyllä aika persoonalliselta ratkaisulta. Hän keskittyi ihmisoikeusasioihin ja seuraavaksi olikin YK:n tehtävissä Jordaniassa. Perhe oli hänen komennuksensa aikana Islannissa, joten hänellä oli töiden ohella luppoaikaa, ja hän alkoi kirjoittaa.

Mies varjoista tai mies São Paulosta

Skúlin toinen suomeksi ilmestynyt kirja on siis nimeltään Mies varjoista. Se ei ole Isoveljen jatko-osa, vaikka molemmissa esiintyy henkilöhahmona poliisi Héðinn Vernharðsson. Mies varjoista kuuluu Skúliversumiin eli kaikissa hänen kirjoissaan on yhtymäkohtia, vaikka varsinaisia Iceland Chronicles – eli suomeksi Jäämaa-sarjan osia ovat kirjat 1, 4 ja 5. Kuudes kirja on todennäköisesti jatkoa Mies varjoista -kirjalle ja se ilmestynee 2027.

Mies varjoista kertoo hyvin yllättävän tarinan, joka alkaa reykjavikiläisen taksinkuljettajan murhasta. Uhri löydetään autostaan siististi niskalaukauksella teloitettuna. Ajankohta on vuosi 1977.

Tapausta ryhtyy tutkimaan nuori poliisietsivä Héðinn Vernharðsson. Hän on innokas ja paneutuu huolella ensimmäiseen murhatutkimukseensa. Tilanne muuttuu, kun hänen pomonsa Markús Möller kertoo, että kyseessä ei olekaan mikään satunnainen taksinkuljettaja, vaan murhattu on toiminut toisen maailmansodan aikana yhteistyössä natsien kanssa ja saanut liikanimen Kööpenhaminan pyöveli.

Tutkinnan edetessä taksinkuljettajan vuokralainen, saksalainen Karl Günther Schmidt, asettuu uuteen valoon. Hän ei ole syyllinen Kööpenhaminan pyövelin murhaan, mutta Héðinn joutuu pohtimaan, mikä Karl Günther onkaan miehiään.

Kirjan alkuperäinen nimi on Maðurinn frá São Paulo eli Mies São Paulosta. Moni pakoon päässyt natsi pakeni todellisuudessa sodan jälkeen Etelä-Amerikkaan ja kirjassa Karl Günther on asunut Buenos Airesissa ja São Paulossa ennen Islantiin muuttamistaan. Hän ei ollut kuulunut kansallissosialistiseen puolueeseen, vaan haavoittunut tavallisena korpraalina rintamalla.

Héðinn joutuu tapauksen vuoksi kansainvälisten toimijoiden pyöritykseen. Ilmassa leijuu koko ajan pahuuden uhka ja sivuja on pakko kääntää, jotta saa selville, miten Héðinnille käy. Onneksi hän on jo esiintynyt henkilöhahmona, vanhentuneena poliisina, Skúlin esikoisromaanissa, joten saatoin lukiessa luottaa, että hän pysyy hengissä, vaikka välillä meno oli rajua.

Kenellä on oikeus tuomita?

Skúli on koulutukseltaan juristi. Kirjan loppupuoli tuntuukin epäviralliselta tuomioistuimelta: kyseessä ovat maailmanluokan rikokset, mutta todistusaineisto ei ole aukoton. Syyttävä puoli haluaa uskoa siihen, mitä kuvittelee nähneensä, ja tinkaa kerta toisensa jälkeen samoja asioita. Héðinn luottaa dokumentteihin ja muihin todisteisiin ja pysyy tiukasti kannassaan.

Trillerin juoneen liittyvät Adolf Eichmann ja Josef Mengele. Osa heihin liittyvistä kirjan tapahtumista on yhteneväistä tunnetun historian kanssa, mutta Skúli on ottanut vapauksia ja useimmat kirjan käänteet ovat pelkkää sepitettä. Se ei estänyt minua kiinnostumasta, mitä mainituille natseille oikeasti kävi tai mikä oli Islannin rooli toisessa maailmansodassa. Skúli kuljettaa historiallisia hahmojaan sujuvasti fiktiivisen tarinan sisällä. Tunnetuilla hirveyksillä ei mässäillä, vaan niihin viitataan luontevissa yhteyksissä.

Kysyin, mistä ihmeestä Skúli oli saanut idean kirjoittaa natseista ja Islannista 1970-luvulla, eihän hän edes ollut syntynyt silloin. Hän kertoi, että ensisysäyksen oli tarjonnut natseihin liittynyt tv-dokumentti, jonka inspiroimana hän oli lähtenyt tutkimaan ja kehittämään juonta. Hän käsittelee natseja neutraalisti: ”Kaikki tietävät, mitä kirjassa olevat natsit ovat tehneet, minun ei tarvinnut erikseen kertoa esimerkiksi Eichmannin roolia holokaustin toteuttajana.”

Mies menneisyydestä sisältää myös kidutusta. Skúli kertoi, että hän on juristina edustanut ihmisiä, joita on kidutettu. He ovat olleet pakolaisia, jotka ovat joutuneet poliisien tai rikollisjärjestöjen kiduttamiksi. Hän sanoi, että hänen teoksilleen on tyypillistä, että niillä on kytköksiä todellisiin tapahtumiin. Kirjan taksimurha on saanut piirteitä todellisista tapahtumista, jotka ovat hyvin tunnettuja islantilaisille. Kyseistä taksimurhaa ei ole vieläkään ratkaistu. Samoin on ollut olemassa Kööpenhaminan pyövelin kaltaisia gestapon vasikoita esimerkiksi Norjassa, mutta hän on siihenkin tarinalinjaan lisännyt kierroksia.

Reykjavik savuverhon takana

Iso osa kirjaa on 1970-luvun elämäntyylin kuvaaminen. Poliisityö on hitaampaa, kun ei ole kännyköitä eikä tietokoneita. Sukupuoliroolit ovat hyvin perinteisiä, vaikkakin Markús Möllerin sihteeri, neiti Magnhildur kuvataan aktiivisena, itsenäisenä ja nokkelana naisena.

Reykjavik tarkoittaa savujen lahtea. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin savu tupruaisi myös sivujen välistä. Joka paikassa poltetaan tupakkaa ja juodaan väkeviä. Tunnelma on aidontuntuisesti vanhanaikainen. Tuntuu jopa mahdolliselta, että kirja olisi oikeasti kirjoitettu 1970-luvulla kylmän sodan, vakoojien ja alituisesti leijuvan vaaran aikana. Skúli kertoi, että hänen vanhempiensa muistelot ovat auttaneet aidon 1970-lukulaisen tunnelman luomisessa.

Täytyy todeta, että Mies menneisyydessä -kirja ei erityisemmin tuntunut islantilaiselta. Tapahtumat ovat toki Reykjavikissa ja Keflavikissa, mutta luontoa ei ihastella, eikä mikään muukaan matkailuvaltti esiinny tekstissä. Islantilaisuus tulee eniten siinä esiin, että kaikki tuntuvat tuntevan toisensa, kuviot ovat pienet, vaikka olemme pääkaupungissa.

Tämä trilleri ei helposti unohdu

Mies menneisyydestä oli minulle omintakeinen kirja. En ole monia vakoilutrillereitä lukenut, joten kirja tarjosi virkistävää vaihtelua. Tarina oli koukuttavaa luettavaa ja mielenkiintoni pysyi hyvin loppuun asti yllä. Päähenkilöhahmot olivat kiinnostavia, nykylukijalle jo hieman karikatyyrimaisia hahmoja. Hèðinn oli sympaattinen nuori mies, joka sai kirjassa pikakurssin pahaan maailmaan. Onneksi hänen oikeudentuntonsa oli vankkumaton.

Minulle kirjan suurin ansio koukuttavuutensa lisäksi oli se, että vaikka tarina ei ole totta, olisi se silti voinut olla mahdollista. Kuten Skúli itse sanoi:

Fiction can be a gateway to history and then to non-fiction and to knowledge.”

Kirjan tiedot

• Skúli Sigurdsson: Mies varjoista
• Docendo 2025
• Alkuperäisteos Maðurinn frá São Paulo 2023
• Suomentanut Marjakaisa Matthíasson
• 357 sivua, 10 h 49 min
• Äänikirjan lukija: Lauri Kortelainen

Lue myös

• Jón Kalmar Stefánsson: Kaloilla ei ole jalkoja – sukutarina islantilaisesta kalastuskylästä
• Sjón: Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät – kuinka islantilaispojasta tulee fasisti

---

Seuraa Kirsin Book Clubia Instagramissa ja Facebookissa! Voit myös tilata uudet blogipostaukset suoraan sähköpostiisi. Jos luet tätä kännykällä, löydät tilauskentän jutun lopusta. Jos luet tietokoneella, tilauskenttä on oikeassa yläkulmassa.