Tiina Raevaara: Kaupunki jonka keskellä on metsä – kauhua, jännitystä ja yhteiskuntakritiikkiä

Kirja-arvio

Viime syksynä selvisi, että kirjailija Tiina Raevaara on läheistä verisukua miehelleni. Päätin silloin, että ilman muuta luen seuraavan Tiinan kirjan. Tartuin uuteen Kaupunki jonka keskellä on metsä -romaaniin kuitenkin hieman varoen. Kirjan takakannessa nimittäin kerrotaan, että Tuonijoki-sarja yhdistää psykologisen jännityksen ja hiipivän kauhun saumattoman vetävästi. Ajattelin, että jännitys vielä menettelee, mutta kauhukirjallisuus ei ole yhtään minun lajini. 

Tapahtumapaikkana 1980-luvun Tuonijoki

Tuonijoki on kuvitteellinen kaupunki, joka kuitenkin muistuttaa läheisesti Keravaa tai muita radanvarren pikkukaupunkeja. ”Tällaisia paikkoja mahtui kolmetoista tusinaan”, todetaan kirjassa.

Kaupunki jonka keskellä on metsä paljastaa jo nimessään, missä tapahtumien ydin on. Tuonijoen keskustassa on laajahko metsäalue, jota kutsutaan Kaikkien lintujen metsäksi. Sinne suuntavat koiranulkoiluttajat, marjastajat, sienestäjät ja Tuonijoen nuoriso.

Tiina Raevaara kertoi Eevan kirjaklubissa, että hänen lapsuudessaan 1980-luvulla lasten ja aikuisten maailmat olivat kovin erillään toisistaan. Silloin ei ollut kännyköitä, ja lapset liikkuivat omin päin ilman, että vanhemmat tarkkaan tiesivät missä he olivat. Lapsille ei myöskään kerrottu kaikkea aikuisten asioista. Se aiheutti sen, että lapset kuvittelivat kuulemistaan tarinanpätkistä aivan oman totuuden.

Tuonijoen kunnallishallinto toimii kirjassa juuri niin kuin monen muunkin kaupungin päättäjät 1980-luvulla. Paikalliset hankkeet päätyivät hyvä veli -verkoston toteutettaviksi. Julkisesti puhuttiin kaupungin kehittämisestä, mutta oma etu määritti, mitä tehtiin.

Leikekirja vie menneisyyteen

Tiina kertoi haastattelussa, että häntä innosti myös tyttöjen ystävyys. Kirjassa Päivi ja Senja ovat luokkakavereita ja parhaita ystäviä. He tekivät yhdessä asioita, kulkivat kaupungilla ja metsässä. Kunnes paha tapahtui, yhdeksänvuotias Senja katosi jäljettömiin.

Kirjan nykyhetki on vuodessa 2026. Päivin äiti on kuollut palvelutalossa ja huone pitää tyhjentää vuorokaudessa. Jäämistöstä löytyy leikekirja, joka vie Päivin takaisin lapsuuteen. Miksi ihmeessä äiti on tallentanut vanhoja lehtileikkeitä, joissa kerrotaan metsästä löytyneestä kuolleesta naisesta, nuorisotoimenjohtajan katoamisesta ja Tuonijoen tulipaloista? Mukana on myös kaikista koskettavin lehtileike: ”Kadonnutta koulutyttöä ei edelleenkään ole löydetty”.

Päivi kertoo muistikuvistaan pojalleen Benjamille: ”Kun Senja katosi, mä luulin, että metsä oli jotenkin nielaissut sen. Vanginnut sisäänsä. Että metsä oli jotenkin paha. Mä oikeasti ajattelin niin vuosia.”

Muistot eivät jätä Päiviä rauhaan. Leikekirjan lisäksi jäämistöstä löytyi taskulamppu, jonka Päivi oli antanut Senjalle tämän katoamisyönä. Miten se voi olla äidin tavaroiden joukossa?

Kirjassa tuodaan esiin myös Inkerin ja Eeva-Liisan näkökulmat silloin ja nyt. Inkeri on diplomaattiperheen tytär, koulunsa kansainvälisissä kuvioissa käynyt pätevä, eteenpäinpyrkivä nuori nainen. Hän törmää uudessa nuorisotoimenjohtajan pestissään pikkukaupungin tunkkaiseen tapaan toimia, avoimuudesta ei ole tietoakaan, tytöttelyä on ilmassa. Hän haluaa selvittää Senjan katoamisen mysteerin, mutta ei saa tukea kaupungin viranomaisilta, päinvastoin. Häntä vaaditaan puuttumaan nuorison paheelliseen toimintaan, etenkin kasvavaan huumeongelmaan.

Eeva-Liisa on käsityönopettaja, joka tuntee kaupungin puut, lapset ja nuoret. Hän on valpas ja kiinnostunut, kuin tarinan Miss Marple. Hänellä on vahva rooli kummassakin kirjan aikatasossa.

Paha vaanii

Kuten jo alussa totesin, kauhu ei ole minun juttuni. Kaupunki jonka keskellä on metsä -kirjassa väreili aivan alusta asti jotain sellaista uhkaavaa, joka teki minulle epämukavan olon. En halunnut lukea kirjaa illalla, koska ajattelin Tuonijoen mahdollisen pahan siirtyvän uniini.

Päivänvalossa Kaupunki jonka keskellä on metsä ei tuntunut ihan niin pahalta. Kirja antoi paljon sytykettä omalle mielikuvitukselle, monella sivulla sai olla huolissaan ja jännittää päähenkilöiden kohtaloita. Tapahtumat eivät sinänsä ole kovin pelottavia, mutta Tiina Raevaara luo taitavasti vaaran tunteen, aivan kuin koko Tuonijoen yllä leijuisi joku mystinen usva, jonne kuka vaan, myös lukija, voi kadota. En oikein hahmota, mistä jännite syntyy, mutta se on tehokkaasti rakennettu. Lukiessasi aloin pitää ystävällistä ihmistä uhkaavana, vanhaa taloa vaarallisena ja kuntapäättäjiä suunnilleen pahan ruumillistumina. Ja se metsä, siellä voi tapahtua ihan mitä vain arvaamatonta!

Silloin ja nyt

Kirjan rakenne ruokkii varuillaan oloa. Tapahtumat etenevät vuorotellen vuodessa 1988 ja 2026, ja Päivi on keskeinen toimija molemmissa aikatasoissa. Nykyajassa löytyy muitakin ihmisiä, jotka muistavat Senjan ja leikekirjasta löytyneet tapahtumat. Langanpäät alkavat yhdistyä pikkuhiljaa ja jotkut asiat saavat täysin loogisen selityksen. Silti jokunen epäilys jää vielä mieleen. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Tuonijoki-sarja

Kaupunki jonka keskellä on metsä aloittaa Tuonijoki-sarjan, Tiina Raevaaralla on kahden seuraavan osan hahmotelmat jo olemassa. Hänen edellinen Eerika Hämeranta -trillerisarjansa rakentui keskushenkilön ympärille, Tuonijoki-sarjassa yhdistävä tekijä on kaupunki. Samoja henkilöhahmoja tulee jatko-osissa olemaan läsnä, ja aikajana saattaa liikkua myös taaksepäin.

Omat muistoni Keravasta 1980-luvun lopulta ovat kirkkaat, mutta rajoittuneet vain pieneen alueeseen. Kävin silloin usein ystävilläni kylässä, ennen kaikkea tapaamassa kummipoikaani Ollia. Muistan puisen asemarakennuksen ja lyhyehkön kävelymatkan betonielementeistä rakennettuun kerrostaloon. Kerran kävin Keravan valkosipulifestivaaleilla. Ystäväni muuttivat pois 1990-luvun alussa, enkä sen jälkeen ole kaupungissa käynyt. Kaupunki jonka keskellä on metsä -kirjan luettuani tarkkailisin varmasti ystävieni talon lähellä ollutta metsää pelokkain silmin, enkä haluaisi missään nimessä mennä katsomaan, näkyykö metsässä Täti Mustaa tai Kuningatar Vitivalkoista.

Sen verran pelottava Tuonijoki-sarjan avaus on, että minä saatan tarttua mieluummin Tiina Raevaaran tietokirjaan Minä, koira ja ihmiskunta (Like 2022) kuin seuraavaan Tuonijoki-sarjan teokseen. Lukupiirimme Minna kertoi lukeneensa Kaupunki jonka keskellä on metsä -kirjan ja hänen makuhermoihinsa kirja oli sopinut erinomaisesti!

Eli jos nautit jännittävästä, piinaavasta tunnelmasta, kauhuelementeistä ja mysteereistä, Kaupunki jonka keskellä on metsä on ehdottomasti sinun kirjasi. Suosittelen myös kaikille kunnallispolitiikan suhmuroinneista kiinnostuneille ja tietenkin kaikille keravalaisille.

Tutustu myös Tiinan Eerika Hämeranta -sarjaan, jossa on viisi osaa: Kaksoiskierre (2020), Polaaripyörre (2021), Sielujen syöveri (2022), Uinuva solu (2023) ja Peilityyni (2025). Lue Minnan juttu sarjasta ja Airin arvio Tiinan kirjasta Veri joka suonissasi virtaa (2017).

Kirjan tiedot

• Tiina Raevaara: Kaupunki jonka keskellä on metsä
• Tuonijoki-sarja, osa 1
• Like 2026
• 303 sivua / 10 h 8 min
• Äänikirjan lukija: Anniina Piiparinen
• Kansi: Timo Numminen

Kannattaa katsoa myös Tiina Raevaaran haastattelu Keravan kirjastossa. Haastattelijana Seppo Puttonen.

Lukulähettiläs-hanketta tukee Otavan Kirjasäätiö.