Hanna Lantto: Bilbao – raju kuvaus seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksista jakoi lukupiirin ajatukset

Kirja-arvio

Hyvä lukupiirikirja herättää tunteita, jakaa mielipiteitä ja synnyttää vilkkaan keskustelun. Näin olemme monta kertaa todenneet, ja toukokuun lukupiirissämme, jossa kirjana oli Hanna Lanton Bilbao, kaikki nuo kolme kriteeriä toteutuivat. Paitsi että – Bilbao herätti poikkeuksellisen voimakkaita tunteita ja jakoi mielipiteetkin lähes äärilaitoihin.

Yliopistossa espanjan ja baskin kieltä opiskeleva Elina matkustaa Erasmus-vaihtoon Bilbaoon ja rakastuu kaupunkiin, jossa hän kokee saavansa olla oma värikäs ja rönsyävä itsensä. Suomessa hän tuntee olevansa aina jotakin liikaa.

Kun linja-auto syöksyy ulos vuoren lävistävästä tunnelista, näen rakkauteni ensimmäistä kertaa. [–] Pursuan intoa, odotan uusia kokemuksia. Aion ottaa haltuuni baskin kielen. Emaiguzu gaur gure eguneroko ogia, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Painan poskeni linja-auton ikkunaa vasten ja lausun sanat hiljaa, tervehdin niillä kaupunkia.”

Kaupungissa, jota paikalliset kutsuvat botxoksi, kuopaksi, Elinalle muodostuu oma cuadrilla, kaveriporukka. Oikeastaan Idoia, Christina, Xabier ovat hänelle enemmän kuin vain kavereita, heistä tulee pitkäaikaisia ystäviä. Päivät kuluvat opiskellessa ja illat baareissa juhlien. Varmasti tuttu kuvio sadoille ja tuhansille vaihto-opiskelijoille. Paitsi että – kun muut palaavat yön tunteina kotiin tai opiskelijakämpälle, Elina jatkaa juomista ja juhlimista, vähitellen myös amfetamiinin vauhdittamana.

Kolme eri Elinaa

Elina palaa myöhemmin takaisin Bilbaoon, tällä kertaa koko vuodeksi kirjoittaakseen väitöskirjaansa. Mukana seuraa vaihto-opiskeluvuoden jälkeen löytynyt suomalainen puoliso. Yhdessä on päätetty, että Bilbaon vuoden jälkeen ”loppuu nuoruus, tämän jälkeen vakavoidumme, alamme täyttää veroilmoituksen ja pedata sänkymme aamuisin”.

Kun puoliso on palannut jo Suomeen ennen Elinaa, yhtenä alkoholi- ja huumehöyryisenä yönä Elina jatkaa iltaa baarissa tapaamansa Ángelin eli Enkelin kanssa. Yö jatkuu miehen asunnossa, jossa mies raiskaa Elinan raa’asti. Kerta ei jää viimeiseksi.

Elinan käytöksessä toistuu sama kaava: Iloinen ilta ystävien kanssa baarissa, ja muiden lähdettyä Elina jatkaa ja ajautuu yhä epämääräisempiin tilanteisiin ja tulee tai antautuu hyväksikäytetyksi. Hän elää kaksoiselämää: päivällä vakavasti otettava tutkija ja yliopiston opettaja, yöllä peniksensä paljastaneiden miesten edessä polvilleen pudottautuva, imemään valmis, syvästi trumatisoitunut, humaltunut ja huumehöyryinen Elina.

On kolmaskin Elina, se joka hakee turvaa ja haluaa käpertyä suojaan.

Bilbao jakoi lukupiiriläisten mielipiteet

Toukokuiset kiireet olivat kutistaneet lukupiiriin osallistuneiden määrän viiteen. Useampi oli kuitenkin lukenut Bilbaon ja kommentoi kirjaa sähköpostitse. Yksimielisiä olimme siitä, että kaikki se, mitä kirjasta luimme Baskimaasta ja baskin kielestä oli kiinnostavaa.

”Vaikutuin aluksi päähenkilö-Elinan elävästi kerrotusta, liki salamana iskeneestä rakkaudesta baskikieleen ja -kulttuuriin.”

Hanna Lantto tuntee hyvin Bilbaon, jossa hän on opiskellut ja tehnyt myös väitöskirjaansa, samoin kuin romaanin Elina. Myös baskin kielen hän hallitsee ja on opettanut sitä mm. Helsingin yliopistossa. Nykyisin Lantto on Turun yliopiston espanjan kielen yliopistonlehtori.

Bilbaon luvut alkavat baskin- tai espanjankielisten runojen ja tekstien lainauksilla. Kirjan tarinasta opimme mm. että baski on Euroopan ainoa kieli, jolle ei tunneta eläviä tai kuolleita sukulaiskieliä.

Baskimaa on yksi Espanjan itsehallintoalueista, ja kirjasta ilmenee sekin, miten Espanja on kontrolloinut tiukasti alueen itsenäistymispyrkimyksiä. Bilbaon varhaisimmat tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, jolloin baskien vapautusjärjestö ETA oli vielä toiminnassa ja sen terrorismista syytettyjä jäseniä istui vankiloissa.

Muu osa Bilbaosta, Elinan traumaattinen tarina lapsuuden ja teini-iän kokemuksista aikuisen Elinan järkyttäviin ja inhorealistisesti kuvattuihin hyväksikäyttötilanteisiin jakoi tuntemuksiamme:

”Hanna Lantto on kirjoittanut rumista ilmiöistä koskettavan ja kirjallisesti hienon romaanin. Bilbao edistäköön osaltaan vääryyksien tulemista näkyviksi, jotta niitä voidaan edelleen oikaista.”

”En pystynyt lukemaan kirjaa. Luin kirjasta vain alkuosan ja lopun ja päätin, etten lue kirjaa kokonaan.”

”Pidin Hanna Lanton kielestä ja lauseesta. Preesensin käyttö kerronnassa teki tapahtumista vielä enemmän ihon alle meneviä.”

”Bilbao on tärkeä kirja. Monelle vastaavassa tilanteessa olevalle on varmasti tukea siitä, että elämässään menestyneen henkilön piilossa pidettyjä ongelmia ja hyväksikäyttöä avataan.”

”Bilbao oli minusta epämiellyttävä kirja. Siitä jäi paha maku.”

”Kovien huumeiden käyttö ylitti käsityskykyni.”

”Kuuntelin kirjan ja pidin paljon Elsa Saision äänestä. Jotenkin se tuntui tosi hyvin sopivan tähän romaaniin.

Trauman kuvaus

Bilbaon voi ajatella rinnastavan baskien taistelun itsemääräämisoikeuksista ja Elinan henkilökohtaisten rajojen rikkoutumisen. Ensi sijassa kirja on kuitenkin Elinan trauman kuvaus, jolle Bilbao kaupunkina luo kulissit.

”Rinnakkaisasettelu ei minusta toimi, jos se ollenkaan on ollut kirjailijan tavoite. Siinä mielessä kirja ei ollut tasapainoinen kokonaisuus.”

Kirjassa palataan takaumin Elinan varhaisvaiheisiin ja kokemuksiin, joissa varhain kehittynyt tyttö joutuu kuuntelemaan poikien huutelua tai kokemaan aikuisten miesten seksuaaliväritteistä lähentelyä.

”Se rakenteellinen väkivalta naisia kohtaan, jota Elina kohtaa Bilbaossa, on rajumpaa kuin Suomessa (vai onko?). Sen pohjavire on kuitenkin sama: naisen asema miehelle alisteisena kakkosluokan kansalaisena. Suomesta Elina vie mukanaan myös tyttöön kohdistetun aliarvostuksen, joka saa uhrin syyttämään itseään.”

”Päähenkilön maailma on itselle vieras, mutta jotenkin kuitenkin helposti samaistuttava. Helsingin Sanomien artikkelista opin korkean toimintakyvyn riippuvaisista, joihin päähenkilö selvästi kuuluu.”

”Elinalta tuntui kokonaan puuttuvan itsesuojeluvaisto.”

Elinan puolison pitkämielisyys ihmetytti. Hän näki vaimonsa uhrina, kun taas Elina koki itsensä pitkään syyllisenä.

”Olen vihainen kaikille teille, jotka loukkasitte koskemattomuuttani. [—] Saitte minut uskomaan, että ruumiini kuuluu kaikille. Saitte minut vihaamaan itseäni, tuntemaan itseni kelvottomaksi, likaiseksi, käytetyksi. Eristitte minut maailmasta ja itsestäni. Minä vihaan teitä.”

”Hanna Lantto ei ehkä ole keksinyt ns. uutta ruutia. Hänen kuvailemansa epäkohdat ja sukupuolten aseman eriarvoisuus ovat ikiaikaisia, ja vaikka #metoo paljon muuttikin, paljon on vielä tehtävää.”

Kirjan tiedot

Hanna Lantto: Bilbao
Tammi, 2025
324 s/ 9 t 53 min
Äänikirjan lukee Elsa Saisio

Kiitos keskustelusta lukupiiritapaamisessa Kirsi, Marja, Raila ja Titti sekä kirjallisista kommenteista Minna, Pirjo ja Varpu. Airi kokosi ajatukset yhteen.