Minna Eväsoja: Shoshin aloittelijan mieli – huikea japanilainen kohtaaminen

Elämässä jokainen hetki, jokainen kokoontuminen, kohtaaminen, on ainutlaatuinen, eikä toistu koskaan samana, vaikka samat ihmiset kokoontuisivat samassa paikassa, ja tilaisuuden kulku sekä kaikki tarjottava ruoka ja juoma olisivat täysin samat, sillä ihmisen mieli ja koettu tunnelma ovat alati muuttuvia. Siksi jokaiseen kohtaamiseen tulee valmistautua kuin viimeiseen, niin että huomenna saattaa kuolla rauhallisin mielin.” Luvusta Yksi kerta yksi kokoontuminen, sivu 37, Shoshin aloittelijan mieli

Elokuinen lukupiiri-iltamme tuntui täydelliseltä. Leppeän lämmin kesäilta, terassi meren rannalla, pöydän ympärillä kymmenen Kirsin Book Clubin naista sekä kunniavieraamme, japanilaisen estetiikan tuntija, filosofian tohtori, terveydenhoitaja, kirjailija Minna Eväsoja. Lampusta roikkui hienostunut japanilainen tuulikello, maljakossa emäntämme Piia Fredriksonin valitsemat seitsemän kukkaa ja Piia itse pukeutuneena kimonoon.

Kasvot kameraan vasemmalta Maija-Riitta Mustonen, Päivi Jääsaari, kirjailija Minna Eväsoja, Airi Vilhunen, Pirjo Helenius-Viitamäki ja pöydän päässä kimonossa illan emäntä Piia Fredrikson. Selin vasemmalta Eija Rintala-Murtoaro, Sasu Heikkilä, Marja Castrén ja Titti Mustakallio. Kirsi Ranin otti kuvan.

Otimme sushia ja ryhdyimme keskustelemaan Japanista. Olimme valinneet lukupiirikirjaksemme Minnan keväällä ilmestyneen teoksen nimeltään Shoshin aloittelijan mieli. Mutta emmehän me päässet keskustelemaan kirjan hienouksista ennen kuin olimme kyselleet kaikenlaista Minnan Japanin vuosista. Monta tarinaa on kerrottu jo Minnan edellisessä teoksessa Melkein geisha, mutta kerrattakoon, että ensimmäisen kerran Minna lähti Japaniin vaihto-opiskelijaksi Urasenken perinteiseen teetaidekouluun vuodeksi, sitten jatko-opiskelemaan perinteisiä taidemuotoja ja filosofiaa Kioton ja Takarazukan yliopistoihin.

Melkein geisha kertoo japanilaisesta kulttuurista Minnan tarinoiden kautta. Shoshin aloittelijan mieli kiteyttää kauniisti Minnan yli 20 vuoden opinnot japanilaisesta taiteesta ja filosofiasta.

Ja voi niitä tarinoita! Minna kertoi opiskelijaelämästään ja japanilaisista ystävistään. Kuinka hän osaa sujuvasti huoliteltua japanin kieltä, mutta on vain kaksi ystävätärtä, joiden kanssa hän voi käyttää tasa-arvoisia ilmaisuja, kaikkien muiden kanssa kunnioittavat teitittelymuodot on oltava käytössä. Kuinka Kioton kylmyydessä pysyi sisällä lämpimänä vain sähkövilttien välissä ja pipo päässä ja kuinka hänen yläluokkaisen ystävättärensä äiti päivitteli, kun Minna auttoi ystävätärtä pukemaan kimonon päälle. Aivan, Minna menisi taidoiltaan täydestä o-josamasta eli yläluokkaisesta japanilaisesta naisesta.

Minna Eväsoja ja keväällä 2018 ilmestynyt Shoshin aloittelijan mieli -kirjansa

Shoshin aloittelijan mieli on hieno kirja. Minna on kiteyttänyt siihen yli 20 vuoden tietämyksensä japanilaisesta estetiikasta ja elämänfilosofiasta. Hän siteeraa vanhoja runoilijoita ja tuo niiden ajattomat viisaudet tähän päivään. Kirjaa ei kannata lukea nopeasti, vaan pysähtyen ja sisäistäen japanilaista harmoniaa. Kirjasta huokuu viisaus, joka lukiessa imaisee mukaansa tyyneen tunnelmaan. Jo lukujen otsakkeet ovat kiehtovia: Sydämen pölyt, Sielu pisarassa, Loppusyksyn sadekuuro ja Nainen kuin pioni.

Mestarin tasolle ei ole oikotietä. Perusteet ja säännöt ovat kaiken oppimisen pohja ja niiden tulee olla hyvin hallussa, oli kyse sitten tieteestä, teetaiteesta tai kalligrafiasta. Tullakseen taitavaksi on syytä ennen kaikkea harjoitella kärsivällisesti. Se vaatii toistoa, sillä ensin asian muistaa vartalo, vasta sitten sen ymmärtää mieli. Samaa on harjoiteltava niin kauan että muodosta – perusteista ja säännöistä – tulee yhtä luonnollista kuin hengitys, jolloin mieli on vapaa ja liike tulee vartalon muistista automaattisesti, ilman, että tarvitsee pohtia mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.” Luvusta Aloittelijan mieli, sivut 11-12, Shoshin aloittelijan mieli.

Kirjan kuvitus on fantastista! Minna Eväsoja on käynyt läpi Ateneumin laajan, japanilaisten puupiirrosten kokoelman ja poiminut sieltä joka lukuun sopivat kuvat. Jo tämä kartoitustyö oli kulttuuriteko, sillä useimmat puupiirroksista valokuvattiin ensimmäistä kertaa kirjaa varten. Ateneumin luetteloissa niistä oli vain maininta aikakaudesta, tekijästä ja teoksen nimi. Keskustelimmekin, että olisi upeaa, jos Ateneumin japanilaiset taideteokset olisi koottuna yhdeksi kokoelmaksi ja kenties tulevaisuudessa kuratoitu myös näyttelyksi. Kannattaisi soittaa Minnalle, vink, vink!

Vanha luumupuu oli suosikkilukujamme. Sitä kuvittaa Suzuki Harunobun teos Pukeutumispöytä ja syksyn kuutamo, kuva Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Minna oli valmistanut meille myös yllätyksen. Hänellä oli mukanaan teeseremoniassa käytettävää välineistöä ja hienoa japanilaista vihreää teetä. Saimme pienen katsauksen teeseremonioiden osasiin ja harjoittelimme juomaan oikein teemaljasta. Voi kuinka kiehtovaa olikaan seurata, kun hän annosteli pikkuruisella puulusikalla teejauhetta maljaan ja vispasi varmoin ottein teen varpuvispilällä! Näki, että jokaista liikettä oli harjoiteltu lukuisia kertoja. Ei haitannut, että me kaikki pulisimme ja kyselimme ympärillä.

Päivi katsoo vieressä, kun Minna esittelee arvokasta teemaljaa ja sen kasvoja.

Japanissa perinteisiä taidemuotoja opetetaan tuhansien toistojen kautta. Niin teessä kuin zenissä muoto vapauttaa mielen ja estetisoi liikkeen. Jokainen liike on tarkoin harkittu ja tehtävä pyritään tekemään mahdollisimman vähäisellä liikkeellä. Mitään ei tehdä turhaan, jotta tunnelman tyyneys ja hiljaisuus eivät häiriintyisi. Myös turhaa puhetta vältetään, ja niin isäntä kuin vieraat tietävät tarkasti, missä kohtaa tilaisuutta on mahdollisuus sanoa ja kysyä, ja millä tavalla. Tekojen takaa kumpuavaa asennetta tai tunnelmaa arvostetaan enemmän kuin virheetöntä suoritusta, sillä virheettömään suoritukseen pystyy kuka tahansa harjoittelemalla ahkerasti, mutta vasta sydän, asenne, tekee siitä kauniin.

Airi harjoitteli teemaljan oikeaoppista kääntämistä oikeaan juoma-asentoon.

Me kaikki rakastimme Shoshin aloittelijan mieli -kirjaa. Kuin yhdestä suusta totesimme, että sitä pitää lukea ajatuksella ja ajan kanssa. Useampi kertoi ostaneensa sen lahjaksi siskolle, tyttärille, kummityttärelle, ystävälle, joka on kiinnostunut Japanista.

Pidin kirjasta aivan valtavasti, se on tietokirja, filosofistinen teos ja visuaalisesti yksi kauneimpia kirjoja, joita olen lukenut. Kun vielä kuulin tarinan, miten Minna on kuvat valinnut, arvostin sitä vielä enemmän. Pelkästään kuvien valinta on kulttuurellisesti arvokas työ samoin kuin koko sisältö. Oli mielenkiintoista sukeltaa filosofistiseen maailmaan, teetaiteeseen, japanilaisiin tapoihin ja esittävään taiteeseen. Hetkeen keskittyminen nousi vahvasti esiin aivan kaikessa, niin taiteessa, kukkien asettelussa kuin kohtaamisissakin.” – Pirjo

Japanilainen tuulikello kiinnitettiin pöydän yläpuolelle. Kellon kilkatuksen tarkoituksena on luoda tunnelma viilentyvästä ilmasta. Kuvassa Titti.

Minna kirjoittaa alkusanoissa: ”Sensei auttoi minua ymmärtämään, että oppimisessa tekojen ei tarvitse olla täydellisiä, mutta ne tulee tehdä oikealla asenteella. Opiskelu on ennen kaikkea sydämen sivistämistä, ja se tehdään itseä varten, jotta myöhemmin voi jakaa oppimastaan muille.”
Tästä on todella kyse Shoshinissa. Kaunis kirja jota mielestäni pitää lukea rauhassa, ajatuksella ja lyhyinä pätkinä. Tähän voi palata aina uudestaan.” – Marja

Piian leipoma japanilainen juustokakku oli herkullista!

Kirjan lukeminen muistutti minua siitä, että kaiken rumuudenkin keskeltä löytyy kauneutta, kunhan vaan rauhoittuu sitä katsomaan. Melkein geisha -kirja puolestaan olisi voinut olla minun päiväkirjani, sillä olen asunut vuosia Kobessa ja monet Minnan kokemuksista tuntuivat kovin tutuilta.” – Eija

Minnan väitöskirja käsitteli Wabi-käsitettä yli 300 sivun verran. Hienosti hän oli kyennyt kiteyttämään Wabin reilun kahden sivun mittaan Shoshinissa. ”Wabi kuvastaa myös mielentilaa, jossa ulkoinen vaatimattomuus kääntyy sydämen rikkaudeksi ja ihminen pystyy hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat.” Maija-Riitta, joka on sisustussuunnittelija, kertoi, että Wabi on muodikas termi sisustuspiireissä, jossa se tarkoittaa tyyliä, jossa skandinaavinen, vaalea sisustus rikotaan jollain vanhalla rosoisella esineellä.

Minna ihasteli Piian kimonoa ja muita japanilaisilta ystäviltä saatuja lahjoja.

Ihastuin todella paljon Shoshiniin.Ensin lainasin sen kirjastosta, mutta menin sitten ostamaan sen itselleni.
Tämä pitää olla kirjahyllyssä varsinkin kun on rakkaita japanilaisia ystäviä.
Kirja on upeasti tehty.
Paksut sivut , kauniita kuvia, ja vähän myös japanilaista kirjoitusta .
Ajattelemisen arvoisia elämänviisauksia kirja on pullollaan.” – Piia

Suosittelemme Minna Eväsojan Melkein geisha -kirjaa kaikille Japanista ja itämaisista kulttuureista kiinnostuneille. Melkein geisha viehättää myös varmasti kaikkia hyvien tarinoiden ja matkakuvausten ystäviä.

Suosittelemme Shoshin aloittelijan mieli -kirjaa samoin kaikille Japanista ja itämaisista kulttuureista kiinnostuneille. Shoshin sopii loistavasti hetkiin, jolloin voi miettiä elämää ja hiljentyä kauneuden äärelle. Aivan ehdoton valinta vakiokirjaksi yö- tai sohvapöydälle!

Kuuntelin Minnan radiohaastattelua, jonka jälkeen jo lähes kaatouhkauksen saanut luumupuuni sai uuden mahdollisuuden jatkaa eloaan vanhaksi luumupuuksi. ”Vanhassa luumupuussa on eleganttia seesteisyyttä ja iän mukanaan tuomaa varmuutta.” – Maija-Riitta

Kuvassa yksityiskohta Ishikawa Toyonobun teoksesta Nainen tuulessa. Fuzoku-ga, 1741-1781. Kuva Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen


Muita juttujamme liittyen Japaniin:

  • Minna Eväsoja
  • Shoshin aloittelija mieli
  • Gummerus, 2018
  • ISBN 978-951-24-0891-7
Kommentit
  1. Kaisa Reetta
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.