Piia Leino: Lakipiste – kun murhaaja ei olekaan ihminen

Kuuntelin Piia Leinon uutta Lakipiste-kirjaa ajaessani moottoritietä kohti Turkua. Kirjassa kuvataan Suomea vuonna 2045, jolloin arjessa avustavat koneet joka elämän saralla.

Tekoäly auttaa vai auttaako?

Matkalla soitin kotiin, mutta en vauhdissa tarttunut kännykkääni, vaan puhuin automme tekoälylle: ”Hi Mercedes!” ”How may I help you?” vastasi MBUX-järjestelmä. ”Call Martti Ranin, please”, ohjeistin ja äänsin nimen englantilaisittain. Hetken kuluttua mieheni vastasi. Puhelun päätyttyä palasin kirjaan ja totesin, että Piia Leinon kirjaan luomat tekoälysovellukset ovat jo osin meillä nyt käytössä ja Lakipisteen luoma tulevaisuuskuva oli ennemminkin todennäköinen kuin utopistinen.

Meistä useimmat ovat havainneet, että puhuessamme jostain asiasta ääneen, somevirtaamme tulee kyseisen asian mainoksia. Ajaessani saavutin rekan, jonka takaseinään oli maalattu isolla Freja. Mietin, että toimiiko tämä jo näinkin, sillä Lakipisteen yksi päähenkilöistä on nimeltään Freija. Lakipiste pistää epäilemään lukuisia asioita. Ovatko Teams-palaverien uudet keskustelukumppanit aitoja ihmisiä vai tekoälyn luomia hahmoja? Jo nyt etäpalavereiden tututkin henkilöt näyttävät olevan palmumaisemissa, avaruusaluksessa tai muissa kuvitteellisissa ympäristöissä, miksei sitten henkilötkin voisi olla kuvitteellisia?

Lakipiste päättää trilogian

Lakipiste on Piia Leinon neljäs romaani. Aiemmat ovat:

Lakipiste on tulevaisuuden Suomeen sijoittuvan trilogian kolmas osa. Taivas sijoittui vuoteen 2058, Yliaika 2052 ja Lakipiste 2045. Ehkä tämän käänteisen kronologian vuoksi Taivas tuntui näistä teoksista rajuimmalta ja havahduttavimmalta, koska siinä ollaan menty jo monta askelta Lakipistettä pidemmälle.

Lakipisteen juoni ilman paljastuksia

Piia Leino on Dekkarifestivaaleilla keskustelemassa Lakipisteestä. Kyseessä ei kuitenkaan ole dekkari, mutta kyllä Lakipisteen trilleriksi voi luokitella.

Päähenkilö Aaro on Googlen toimittaja, joka pääasiassa hieman kuorruttaa tekoälyn kirjoittamia juttuja. Hänen pomonsa lähettää hänet poikkeuksellisesti juttukeikalle Tammilaakson ekoyhteisöön. Yhteisöstä paljastuu seikkoja, joiden perusteella Aaroa kehotetaan tutustumaan yhteisön asukkaisiin paremmin ja selvittämään, onko yhteisössä meneillään jotain vaarallista. Onko Tammilaaksolla yhteys maailmalla tapahtuneisiin murhiin, joissa kelluntatankki on kiehauttanut käyttäjänsä, kaasuhellat polttaneet talot asukkaineen ja kaikista herkullisin esimerkki, siivoojarobotit ovat piikeillään ryhtyneet jahtaamaan isovarpaita torakoiden sijaan?

Tammilaaksossa eletään ilman koneita ja pyritään elämään mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kalastetaan, värjätään lankoja ja kasvatetaan oma kannabis. Asukkaiden taustalla on koneriippuvuutta, ekoterrorismia tai salaliittouskoa. Nyt katsellaan tähtiä, tarot-kortteja ja palvotaan tammea. Useimmat ovat mukavia tyyppejä, mutta ovatko he oikeasti vai esittävätkö vain? Aaro etsii johtolankoja ja epäilee jokaista. Lopulta alkaa olla kova kiire paljastaa salaisuudet, sillä pelissä on muutakin kuin isovarpaita.

Kirjan plussat ja miinukset

Piia Leino on supertaitava löytämään kiinnostavia kirjoitusaiheita. Toimittajana hän on vahvasti ajan hermolla ja osaa viedä teemoja juuri sopivasti överiksi, jotta ne edelleen säilyvät uskottavina. Lakipisteessä on dystopian aineksia, mutta maailmaa ei ole kuvattu ahdistavan kautta. Monessa kohdassa minua ennemminkin hymyilytti sekä ekoyhteisön että konemaailman oivallukset.

Trilleriksi Lakipiste on kevyt. Hetkittäin oli jännittävää, sillä lukijana pidin Aarosta ja toivoin hänelle käyvän hyvin. Muilla tyypeillä ei niin ollut väliä.

Kirjoitustyyli on hyvin tunnistettavaa Piia Leinoa. Ideat ovat mieltä kutkuttavia, teksti sujuvaa, mutta tunnetasolla ei lukiessa niin kovasti kosketa. Tiedän kuitenkin vanhastaan, että Piian tarinat jäävät vahvasti mieleen. Olen esimerkiksi lukuisia kertoja kertonut Taivas-kirjasta tutuille, sillä sen luoma viihderiippuvuus on todella pelottava ajatus. Lakipisteessä ei tullut niin paljon uutta, sillä älylaitteet ranteessa ja sormessa ovat meille jo nyt arkipäivää.

Piia Leino Dekkarifestarilla 2021

Ihminen vai koneet?

Mikä on ihmisen paikka maailmassa, jossa koneet tekevät jo lähes kaiken tehokkaammin. Pitäisikö meidän pelätä ja mitä?

Lakipiste-kirjan takakansiteksti

Eräänä aamuna Tammilaakson aamiaispöydässä ekoyhteisön asukkaat huvittavat toisiaan vitseillä, jota kuvataan lähestulkoon kadonneeksi kansanperinteeksi vuonna 2045. Vitsikirjoja ei enää tehdä. Pöydässä lohkaistaan yksi minuakin naurattanut juttu. Mutta hymyilin silloinkin, kun pyysin ”Mercedestä” kertomaan vitsin ja se vastasi: ”En voi, minut ovat suunnitelleet saksalaiset insinöörit.”

Suositus myös lukupiireille

Jos et vielä ole lukenut Piia Leinon trilogiaa, niin suosittelen aloittamaan Lakipisteestä ja etenemään kronologisesti ensin Yliaikaan ja viimeiseksi Taivaaseen. Kirjat ovat sujuvalukuisia ja antavat taatusti ajateltavaa. Kirjat toimivat myös loistavasti lukupiirissä!

Kirjan tiedot

  • Piia Leino: Lakipiste
  • S & S, 2021
  • 239 sivua, 6 h 12 min
  • Äänikirjan lukija: Jussi Puhakka
  • Kannen suunnittelija: Jussi Karjalainen

Rating: 3.5 out of 5.

Lue myös

Kommentit
  1. Anki Heikkinen
    • Kirsi Ranin

Kommentoi