Anni Polva 100 vuotta: Otan sinut vaikka väkisin

0_2321579212676455471-2
Anni Polvan
Otan sinut vaikka väkisin on aivan ilmeisesti ollut myyyntimenestys aikanaan. Neljä ensimmäistä painosta on otettu samana vuonna 1964. Luin Arvi A. Kariston 1971 painaman seitsemännen painoksen, jonka hankin käytettynä Kirja-Kissasta.

Olen lukenut vähän yli 200 sivuisen teoksen teini-ikäisenä ensimmäisen kerran. Samoihin aikoihin olin kioskikirjallisuuden suurkuluttaja ja ahmin Lääkäri-, Kulta- ja Sydän-sarjoja, jotka sopivankokoisina mahtuivat hyvin myös koulukirjan sisään. Muisti ei riitä vertailemaan lukukokemusta noihin lehtiin, mutta arvelen niden kertomusten olleen melko samalla lailla kevyitä kuin Polvan aikuiskirjat.

Olin nyt uudelleen lukiessa melko yllättynyt henkilöhahmojen kapeasta kuvauksesta. Naimattomien nuorten päähenkilöiden, samassa konttorissa työskentelevien Tertun ja Taimin, taustoista ei muuta työpaikan lisäksi selvinnytkään.

Kirjassa kuvataan Tertun ja Taimin viikon lomareissua kulttuurikurssille maaseudulle. Paikka on kurssikeskus, jossa on eri-ikäisiä osanottajia harrastamassa näyttelemistä, kuvaamataiteita, kuorolaulua ja kirjallisuutta. Aika nopeasti on selvää, että kenelläkään kurssilaisella ei ole muuta mielessään kuin toisen sukupuolen kiinnostuksen herättäminen. Suurin osa on sinkkuja ja päämäärä on aviopuolison nappaaminen kurssilta. Kosintaa odotellaan muutaman päivän tutustumisen pohjalta.

Konkreettisten asioiden ajankuvaus oli kirjassa kiinnostava. Pukeutumisesta, liikennevälineistä, ruokalajeista ja lomanviettotavoista sai kivasti selkoa. Kirjassa ei kerrota mitään ulkopuolisesta maaailmasta, vaan keskitytään kokonaan matkaan kurssikeskukseen ja siellä oleskeluun.

Asenteet tuntuivat nykyihmiselle melko oudoilta. Kolmekymppinen tyttäreni järkyttyi jo kirjan nimestä, joka tosiaan viittaa melkein rikokseen. Miespäähenkilö, Kauko, on suorasukaisuudessaan häkellyttävä suudellen Terttua pimeässä käytävässä ennen kuin on edes selvää kuka on suudeltava. Hän käyttää myös voimaa. Terttu huomaa miehen sormien jättämät mustelmat käsivarressa ja pitää niitä osoituksena itseensä kohdistuneesta romanttisesta kiinnostuksesta. Nykypäivänä syyte seksuaalisesta häirinnästä olisi lähellä. Kauko on kurssikeskuksessa rehtorin pyynnöstä ja siis tavallaan henkilökuntaa. Kirjailija on myös asettanut hänet vierailevana kuvataiteilijana naishahmojen yläpuolelle. Yhdistys yhdeksän ei ollut vielä tässä vaiheessa avannut ravintoloiden ovia yksinäisille naisille. Nykylukijan silmään pistää naisroolien perinteisyys.

Terttu on Polvan naissankarien tapaan reipas ja mutkaton tyyppi. Taimi tuo vastakohtaa hiljaisena ja myöntyvänä huonekaverina. Hänelle löytyy myös sopiva pari Taistosta. Tämä on Kaukon vastakohta tarkkana ja asioihin keskittyvänä, naisia pelkäävänä miehenä.

Fyysisesti kirjassa ei edetä suutelemista pidemmälle, vaikka ilmapiiri on hyvin seksuaalisesti latautunut. Hannu Salaman  Juhannustanssit  ilmestyi samana vuonna ja ensimmäiset ehkäisypillerit olivat tulleet myyntiin Suomessa 1962. Seksuaalinen vapautuminen ei näy ainakaan tässä Polvan teoksessa ja kirjailija pitäytyy kevyen hakkailun tasolla.

Tilannekoominen kerronta on uskomattoman soljuvaa ja mukaansa tempaavaa, vaikka tarina on kevyt ja käsittämättömän ohut. Lopussa tietysti parit saavat toisensa, vaikka sitä saakin ”jännittää” viimeiselle sivulle asti.

Nostalgisen mukava lukukokemus ja siinäkin mielessä positiivinen, että voi huomata tasa-arvossa tapahtuneen jotakin tällä välin!

Anni Polva 100 v

Arvio on osa Anni Polvan 100 v -lukutempausta 6.1.2015, johon Kirsin Book Club osallistuu viidellä Anni Polva -kirja-arviolla:

Myös muissa kirjablogeissa on Anni Polva -arvioita, esimerkiksi Lukulampussa. Oletko sinä lukenut Anni Polvan kirjoja? Mikä oli sinun suosikkisi?

 

  • Anni Polva
  • Otan sinut vaikka väkisin
  • Karisto, 1964
Kommentit
  1. Avatar photo Kirsi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *