Josie Silver: Ole minun – One Day in December – sentimentaalia suklaan seuraksi
Esikoiskirja, jonka oikeudet on myyty ennen ilmestymistään yli 20 maahan. Wow, nyt täytyy olla luvassa jotain todella huippua, ajattelin kun tartuin Josie Silverin Ole minun -kirjaan.
Valitsin kirjan myös kahdesta muusta syystä joululoman lukemiseksi. Ensinnäkin sain joululahjaksi kunnon kuulokkeet äänikirjoja varten ja Ole minun -kirja löytyy Storytelistä sekä suomeksi että englanniksi. Toinen syy olikin kirjan sattuva nimi englanniksi eli One Day in December.
Niinpä otin suklaat lähietäisyydelle ja aloitin printtikirjalla. Kun tuli ruoanlaiton aika, nappasin kuulokkeet ja etsin saman kohdan englanninkielisestä äänikirjasta. Rosollista syntyi kasviskeittoa ja kirjassa Laurien ja Jackin kuviot etenivät vuodesta toiseen.
Ole minun on siirappisista siirappisin nuorten rakkaustarina. Minä luen aina silloin tällöin chick lit -kirjoja, joten en kammoa romanttisia juonenkäänteitä, mutta nyt tarinassa ei ollut minun kilometreilleni samaistumispintaa.
Kirjan alussa, eräänä joulukuun päivänä, parikymppinen Laurie istuu lontoolaisessa bussin yläkerroksessa ja näkee pysäkillä kiehtovan miehen. Heidän katseensa kohtaavat ja Laurie on myyty. Mutta kuka mystinen busboy on, mistä Laurie voisi hänet löytää? Ja onko ylipäätänsä mitään mieltä etsiä tuntematonta miestä tai täydellistä rakkautta?
Tarina oli rakennettu hyvin perinteisistä elementeistä. Parhaat tyttökaverit, kimppakämpät, harkitsemattomat totuudet viinipäissään. Mukana on elementtejä Meg Ryan -elokuvista, Bridget Jonesista ja jopa Elizabeth Bennet on mainittu. Miehet ovat komeita ja kaunissilmäisiä, mutta aina on jotain mutkia matkan varrella.
Tarinassa edetään yhdeksän vuotta ja loppuhuipennuskin osuu joulukuulle. Ihan en saa kiinni siitä, miksi Ole minun on niin suosittu. Siinä on romantiikkaa, ystävyyttä, haikailua ja hieman yllättäviä käänteitä, mutta siitä puuttuu chick-litiin kuuluva nokkela sanailu. Päähenkilö Laurie on myös melkoisen nynnykkä ja hieman tavanomainen ikimuistoiseksi sankarittareksi. Olen silti varma, että päähenkilöiden ikätoverit viihtyvät tämän tarinan kanssa ja saattavat loppuratkaisussa tirauttaa muutaman onnenkyyneleenkin.
Minun lienee parempi pysytellä noin viiskymppisten kirjailijattarien kanssa eli odottelen seuraavia Marian Keyesin ja Sophie Kinsellan teoksia. Lue juttuni heidän aiemmista teoksistaan:
- Sophie Kinsella: Kuka on pomo? (Not So Perfect Life)
- Sophie Kinsella: Yllätä minut (Surprise Me)
- Iltapäiväteellä Sophie Kinsellan kanssa
- Marian Keyes: Aikalisä (Break)
- Josie Silver
- Ole minun, suomennos Sari Leveelahti
- Otava, 2018
- One Day in December, 2018
- ISBN 9789511326052
Finished it tonight and enjoyed it :)
It was a good read for a relaxing moment after Christmas. However, I felt that it is a better match for readers under thirty than for me being fifty plus.
Minuunkaan kirja ei uponnut. Tämä oli vähän sellainen jenkki sarjojen kaltainen tarina. Haikaillaan toisia vuosia, ollaan väärien ihmisten kanssa ja sitten vihdoin päädytään yhteen. Minusta se ei ole mitenkään kaunista. Jos olisin tuollaisessa tilanteessa ja sitten kun vihdoinkin päätyisin miehen kanssa yhteen, niin olisin varmaan jo niin katkera menetetyistä vuosista, että suhde ei tulisi kuitenkaan toimimaan. Vaikka olenkin varmaan aika lähellä kirjan kohde ikä luokkaa, niin en vaan ymmärrä tarinan ihanuutta. Minulla suurimman osan ajasta vain ärsytti kuinka tyhmiä hahmot olivat.
Minun chic lit -suosikkini on Sophie Kinsella, sillä hänen sankarittarensa ovat yleensä ainakin nokkelia. Oletko lukenut häneltä kirjan nimeltään Undomestic Goddess eli Varsinainen talousihme? Itsekin luin vuosia sitten, mutta silloin tykkäsin.
Nyt tuntuu niinkuin olisi luettu eri kirjaa… Ihmetyttää huomiot Lu oli ’nynnykkä’ ja ’hieman tavanomainen’, jotka eivät oikein kuvasta päähenkilöä. Ja siinäpä se, joskus pinnan alla on enemmän mitä päällepäin näyttää. Juuri tuo oli hyvää tässä kirjassa, että päähenkilö ei ollut totutun kaavan mukainen jumalattoman kaunis, nokkela, jne.. Kirja vei todella mukanaan, ja nopeasti se tulikin luettua.
Kiva, että tykkäsit!
Minä luulenkin, että olen lukenut vaan aikoinaan niin monta samankaltaista kirjaa, että olisin odottanut jotain särmempää, jotta tämä tarina tai Laurie olisi jotenkin erottunut joukosta. Nyt on kulunut reilu kuukausi siitä, kun luin kirjan, ja muistijälki on erittäin ohut.
Mutta uskon, että ei myyntilistojen kärkeen päästä ellei kirjassa olisi jotain sykähdyttävää, se ei vain tavoittanut minuta ja olen iloinen, että sinä löysit sen!
Samoin klikkasin kirjalle juuri kaksi tähteä book beatissa ja hyvin samoista syistä. Tarina oli mielestäni turhan pitkitetty, siitä puuttui jännitettä ja käännös oli huonosti kustannustoimitettu. Parhaimmillaan chick lit on hykerryttävää viihdettä mutta tässä kirjassa olisi ollut parannettavaa.
Minä olen juuri löytänyt Lucinda Rileyn tarinat, joissa ei ehkä ole chick litien huumoria, mutta tarinat ovat kiinnostavia, sillä niissä menee aina myös historiallinen tarina rinnalla.
Minun chick lit -suosikkini on Sophie Kinsella, ja olen iloinen, että hänen sankarittarensa ovat jo hieman vanhentuneet.