Podcast #10 Louisiana Literature

Tässä kirjallisen kesämme kohokohta, kirjallisuusfestivaali Louisiana Literature Tanskassa, puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta. Suosittelemme lämpimästi!

Neljä upeaa päivää Louisianan nykytaiteen museossa taiteen ja luonnon keskellä, meren rannalla, auringossa kuuntelemassa toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjallisuuskeskusteluja ja tapaamassa kasvotusten kirjailijoita oli kokemus, jota ei muutamalla lauseella eikä pitkälläkään blogijutulla vangita. Niinpä äänitimme Louisianassa podcastin, josta voit kuunnella päällimmäiset kokemuksemme. Klikkaa kuvaa ja kuuntele podcast soundcloudista. Jutun kuvakavalkadin avulla pääset visuaalisesti podcastin tunnelmiin.

10. Louisiana Literature 22. – 25.8.2019

Louisianan taidemuseoon ensimmäistä kertaa tullessa ei arvaakaan, millainen upea kokonaisuus pienen ulkosivun takaa paljastuu. Kirjallisuusfestivaalilla käy vuosittain 10.000 kävijää ja tämä torstai-iltapäivän jono oli vielä lyhyt viikonloppuun verrattuna.
Näkymä yläpihalta merelle ja festivaalin suurimmalle näyttämölle on upea. Teltta oli aina täynnä, ja viikonlopun keskusteluissa myös telttaa ympäröivät nurmikkoalueet olivat täynnä kuulijoita. Torstaina nurmikolle vielä mahtui.
Valinnnanvaraa oli juuri sopivasti meillekin, joille esim. yhdistelmä unkarilainen kirjailija – tanskalainen tulkkaus ei toiminut.
Louisianan nurmikot olivat suosittuja levähdyspaikkoja esitysten väliajoilla.
Louisianan nurmella tapasimme Helsinki Litin ohjelmajohtajan Philip Teirin ja tuottajan Heidi Backströmin (kolmas vasemmalta), joille Louisianan kirjallisuusfestari on tuttu jo useammalta vuodelta. Vasemmalla Nina Karjalainen. Kirsin Book Club oli paikalla vahvalla viiden naisen ryhmällä, oikealta Marja Castrén, Airi Vilhunen, Kirsi Ranin ja Heli Arantola. Minna Väisälä ehti mukaan vasta perjantai-iltana.

Neljän päivän aikana festivaalilla esiintyi yli 40 kirjailijaa, joista tanskalaisia oli reilut puolet. Merkittäväkään määrä tanskalaisten tv-sarjojen katselua ei ole vahvistanut tanskan kielen taitoamme niin paljon, että olisimme pystyneet täysillä nauttimaan myös tanskankielisistä esityksistä. Jo yhdistelmä tanskalainen ja norjalainen kirjailija keskustelemassa oli helpompi. Kansainväisiä kirjailijatähtiä oli kuitenkin niin paljon, ettei ollut pulaa seurattavista. Etukäteen odotimme eniten naiskirjailijoiden esiintymisä, emmekä pettyneet.

Roxane Gay oli yksi festivaalin odotetuista esiintyjistä. Hänen osuutensa jäi kuitenkin vain tähän yhteen torstaipäivän lukutilaisuuteen. Viiden festivaalin kansainvälisen vieraan lukuhetki oli erinomainen intro tuleville keskusteluille.
Rachel Cusk on valmiina siirtymään lavalle. Vuoroaan odottavat vasemmalta Lisa Halliday , Claudia Rankine ja Roxana Gay. Lukuhetken ainoa mies, nigerialainen Ben Okri odotti vuoroaan muualla.
Kirsi oli valmistautunut festivaaliin mm. kuuntelemalla Roxane Gayn teoksia, ja niinpä hän pystyi vähän arvuuttelemaan, mistä äkkinäinen poistuminen olisi voinut johtua. Suomeksi on ilmestynyt Gayn Bad Feminist -teos.
Airin odotti eniten Sara Stridsbergin esiintymistä eikä turhaan. Ruotsalaiskirjailija puhui yhtä kauniisti kuin kirjoittaakin, vaikka hänen aiheensa eivät niin sanotusti kauniita olekaan. Stridsbergin uusin kirja Kärlekens antarktis ilmestyy syksyllä suomeksi. Hänen kirjastaan Unelmien tiedekunta löytyy Airin juttu blogistamme. Kuvassa keskellä myös Kirsin Book Clubin Minna Väisälä.
Rachel Cusk vieraili Suomessa viime keväänä Helsinki Litissä, ja mahtoiko syynä olla kesäinen lämpö ja aurinko, mutta Louisianassa saimme kuunnella vapautuneempaa ja vähemmän teoreettisesti kirjastaan ja kirjoittamisestaan puhunutta kirjailijaa. Hänen trilogiastaan ovat suomeksi ilmestyneet Ääriviivat ja Siirtymä, viimeinen osa, englanninkieliseltä nimeltään Kudos, ilmestyy suomeksi ensi keväänä.
Lisa Halliday on uusi ja mielenkiintoinen nimi, josta toivomme ja uskomme kuulevamme lisää myös Suomessa ja suomeksi. Hänen esikoiskirjansa Asymmetry on saanut loistavat arvostelut, eikä vain siksi , että yhtenä tarinan henkilönä on Philip Rothiksi tunnistettava vanha kirjailija. Kuva Hallidayn ja Rachel Cuskin keskustelusta, jota moderoi Tonny Vorm. Taustan taideteos Sam Francis Big Red II, 1979.
Turkkilaisen Elif Shafakin oli tarkjoitus keskustella yhdessä Roxane Gayn kanssa, mutta Gayn äkillinen poistuminen muutti esiintymisen Shafakin haastatteluksi. Harmi, olisi ollut todella mielenkiintoista kuunnella näiden kahden erilaisen femistikirjailijan vuoropuhelua.

Ranskalainen Michel Houellebecq veti suurimman festivaaliyleisön seuraamaan hänen haastatteluaan rannan festivaaliteltalla. Me olimme etukäteen niputtaneet hänet ’grumpy old men’ -kategoriaan. Samaan kategoriaan, tai ehkä paremmin ’dirty old men’ -kategoriaan pääsi toinen festivaalitähti, underground-sarjakuvan elävä legenda Robert Crump, joka esiintyi festivaalilla myös yhdessä vaimonsa Aline Kominsky-Crumbin kanssa, hänkin sarjakuvataiteilija. Podcastista kuulet, muutimmeko herroista käsitystämme festivaalin aikana.

Michel Houllebecqin uusin romaani Serotonin oli juuri ilmestynyt tanskaksi, ja ranskalaiskirjailijan signeerausjono oli pitkä. Ainakin puolitoista tuntia hän kirjoitti omistuskirjoituksia eikä ollenkaan näyttänyt maineensa veroiselta arvaamattomalta enfant terribleltä.
Podcastista kuulet, miten Airin ja Kirsin mielipiteet erosivat kuuluisasta sarjakuvapiirtäjästä! Vasemmalla Robert Crumb. Häntä haastatteli tanskalainen toimittaja Christian Monggaard.

Ei kuitenkaan niputeta kaikkia festivaalin miehiä samaan kategoriaan. Yksi mielenkiintoisimmista festivaalin keskusteluista oli islantilaisen Sjónin ja unkarilaisen László Krasznahorkain välinen festivaalin viimeisenä päivänä sunnuntaina.

Islantilainen Sjón tulee saarelta, joka on täynnä kertomuksia, ja Krasznahorkai taas väitti, että unkarilaiset ovat menettäneet kaiken historiansa, jäljellä on vain kaksi muinaista kertomusta. Hänelle niin kuin Sjónillekin tarinat ovat jo olemassa, jossakin, ja kirjailijan tehtävä on antaa niille vain muoto. Miehiä yhdistää muukin kuin kirjoittaminen, Sjón on yksi Sugarcubes/bändin perustajista ja Krasznahorkai on soittanut jazzia ja beat-musiikkia. Krasznahorkain Saatanatango on juuri ilmestynyt suomeksi.

Tanskalainen Helle Hellen kirja de (he) on tänä vuonna ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Jäimme Louisina-kokemuksen jälkeen kaipaamaan sitä ja monta muuta tanskalaiskirjaa suomeksi.
Joskus kävi näin. Japanilaisen Sayaka Muratan haastattelu oli niin suosittu, että yleisömuurin läpi ei pieni(kään) nainen pystynyt pujottelemaan. Hänen läpimurtoteoksensa Convinience Store Woman perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja sitä on Japanissa myyty jo yli miljoona kappaletta.

Taidetta kaikkialla ja luonto ympärillä

Louisianaa upeampaa kirjallisuusfestivaalin paikkaa on vaikea keksiä. Taidetta on kaikkialla eikä ensisilmäyksellä edes tajua, miten laajalle taidemuseon kaninkolomainen rakenne kävijän vie. Pysyvän näyttelyn helmiä ovat monet veistokset. Arkiset auditoriot ja salit muuttuivat juhlapaikoiksi, kun niiden taustaseinää koristi metrien korkuinen taideteos.

Luonto ja taide ovat Louisianassa läsnä ja yhdessä. Museossa on laaja Alberto Giacomettin veistosten kokoelma. Kuvassa niistä yksi lähes henkeä salpaavan maiseman edessä.
Ulkona roikkui valkoisia kalsareita. Olivatko nämä niitä The First Danish Guyn alusvaatteita? Ainakin ne olivat Pipilotti Ristin installaatio ja illalla valaistuna eivät ensimmäiseksi tuoneet alushousuja mieleen.
Tanskalaisia herkkuja ja Kirsin suosikkia, vaaleanpunaista raparperijuomaa.
Airi ja Marja jonottivat pääsalin ohjelman lippuja, jotka piti hakea tuntia ennen esitystä. Näin vältyttiin ruuhkalta salin oven edessä, mutta muuten käytäntö oli kankea ja vaati joskus mielenkiintoisen esityksen jättämistä puoliväliin, jotta ehti saada lipun vielä mielenkiintoisempaan esitykseen.

Maltoimme sentään kirjallisuuskeskustelujen välillä tutustua myös museon näyttelyihin, ja tässä ne, jotka valitsimme mielenkiintoisimmiksi:

Yayoi Kusaman Gleaming Lights of the Souls, 2008, rauhoitti Kirsin ja Marjan toisiin universumeihin.
Airi kiersi sveitsiläisen Pipilotti Ristin laajaa retrospektiiviä, jonka videotaide ja erilaiset installaatiot saivat sekä hymyilemään että ajattelemaan. Aivan kuten naisen käsilaukku myös videotaide voi sisältää melkein mitä vaan. Tässä punaisessa käsilaukussa pienessä monitorissa pyörii video sukeltavasta ja iloitsevasta tytöstä.
Ns. kauneus kauhistutti amerikkalaisen Lauren Greenfieldin Generation Wealth -näyttelyssä. Flirttailevat pikkutytöt, joita heidän äitinsä valmentavat ja muokkaavat kauneuskilpailuihin, kauneusleikkaukkaukset, mauttomuutta ja rahaa pursuavat talot ja tavarat ovat hänen aiheitaan.

Palaamme Tanska-kokemuksiin myös myöhemmin, sillä vierailimme Karen Blixen -museossa, joka on upeamaisemaisen Strandvejen varrella Kööpenhaminan ja Louisianan välillä. Samoin kirjailijahaastatteluista ja -keskusteluista voit lukea lisää myöhemmissä blogijutuissa.

Lämmin kiitos Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto, jolta Airi ja Kirsi saivat matka-apurahan Louisianan festivaalille. Ilman sitä emme olisi löytäneet tätä kirjallista helmeä.

Louisiana Literature järjestettiin tänä vuonna 10. kerran. Aikaisempien festivaalien kirjailijaesiintymisiä voit katsoa osoitteessa channel.louisiana.dk. Sinne tulee aikanaan videotallenteita myös tämän vuoden festarista.

Tässä vielä taidemuseon osoite tulevia Tanskan matkoja varten:
Louisiana Museum of Modern Art
Gl. Strandvej 13
Humlebaek
www.lousiana.dk

Louisiana Literature löytyy myös Facebookista ja Instagramista.


Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.