Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani

Bea Uusma tarttui kirjassaan Naparetki aiheeseen, joka on kiehtonut tutkijoita jo sadan vuoden ajan: Andrée-retkikuntaan, jonka kolme jäsentä kuolivat arktisissa olosuhteissa. Miehillä oli varusteita ja ruokaa moneksi kuukaudeksi, mutta siitä huolimatta he menehtyivät lyhyen ajan kuluessa. Tutkijat ovat esittäneet erilaisia teorioita ja arvailuja heidän kuolemastaan.

Tartuin innokkaasti kirjaan, joka houkutteli pelkällä kuvituksellaan ja seesteisellä ulkoasullaan. Harvoin käsissäni on ollut niin kauniisti taitettu teos, vieläpä pikkutarkkaa tieteellistä dokumentointia sisältävä tietokirja.

Bea Uusma on ruotsalainen lääkäri, kuvittaja ja kirjailija. Hän kiinnostui jo 1990-luvulla Andrée-retkikunnasta, kolmesta miehestä, jotka katosivat matkatessaan vuonna 1897 vetypallossa Pohjoisnavalle. Retkikunnan kohtalon selvittämisestä tuli hänen oma ”naparetkensä”, hullaannuttava intohimo. Kirjan alaotsikko onkin Minun rakkaustarinani.

Andrée-retkikuntaan kuuluivat 42-vuotias patenttiviraston yli-insinööri ja lentäjä Salomon August Andrée (1854- 1897), 27-vuotias diplomi-insinööri Knut Frænkel, 27 vuotta (1870-1897) ja 24-vuotias valokuvaaja ja tiedemies Nils Strindberg (1872 -1897). Heidän retkensä tuntuu nykyvalossa jo etukäteen epäonnistuneelta, sillä kenelläkään ei ollut kokemusta arktisista olosuhteista. Mukana oli aivan vääränlaisia varusteita kylmää vastaan, ja vetypallossa oli valmiiksi vuotokohtia.  Kului yli kolmekymmentä vuotta ennen kuin miesten leiri löydettiin. Se oli säilynyt hyvin arktisissa oloissa, tallella olivat luurangot, päiväkirjat, kirjeet, filmirullat, telttakankaat jne.

Bea Uusma alkoi 15 vuotta ensikiinnostuksensa jälkeen tutkia toden teolla, suorastaan pakkomielteisesti, mysteeriä siitä, mikä aiheutti miesten kuoleman. Hän luki kaiken mahdollisen tiedon, arviot ja aiheesta kirjoitetut kirjat ja vietti paljon aikaa Grännaan perustetussa  Andrée-museossa perehtyen eri aineistoihin.

Naparetkessä on rinnakkain Andréen retkikunnan matkan kanssa kuvauksia Bea Uusman omasta matkasta. Hän halusi päästä juuri Valkosaarelle, paikkaan, jonne retkikunta vihdoin päätyi ja jonne heidän tiensä päättyi. Vasta kolmannella kerralla meren jäätilanne oli sopiva, joten Uusma onnistui itsekin astumaan saarelle.

Seitsemänkymmenen vuoden aikana 1930-luvullta 2000-luvulle oli esitetty erilaisia teorioita siitä, mikä tappoi nuoret miehet kolmen vuorokauden aikana. Kirjassa on selitetty tarkkaan nämä arviot ja miten ne ihmiseen vaikuttavat:

• paleltuminen, vaatteet eivät sopineet arktisiin olosuhteisiin
• häkämyrkytys, lumen peittämässä teltassa ruoan laiton seuraus
• morfiini, tahallinen yliannostus
• trikiinit, jääkarhun lihan syönnin seuraus
• hapenpuute, teltta hautautunut lumen alle
• A-vitamiinimyrkytys, hylkeen- ja jääkarhunmaksan syönnin seuraus
• lyijymyrkytys, säilykepurkkien saumat juotettiin lyijyllä
• botulismi, myrkky voi lisääntyä hylkeenlihassa tai kalasäilykkeissä

Mutta mikä saa miehet niin vaaralliselle matkalle, seikkailunhaluko, halu tavoittaa jotakin ainutlaatuista maailmassa ja saada nimensä historiankirjoihin.  Näen mielessäni arktisen jään, jossa on silmänkantamattomiin jäätä ja vaarallisia railoja, enää ei erota, onko päivä vai yö. Jääkarhut ovat ainaisena vaarana. En mitenkään pysty kuvittelemaan kaikkia vaarallisia sään, jääkarhujen, railojen ja jääolosuhteiden tuomia vaikeuksia, vaikka aikanaan tein monta talvivaellusta käsivarren Lapissa autiokämpissä yöpyen.

Jo pallon lähtö oli epäonnistua, mutta se nousi kuin nousikin ilmaan. Olosuhteet olivat kuitenkin hankalat, pallo imi ilmasta kosteutta ja sen paino nousi valtavasti. Vain 65 tunnin ja 33 minuutin jälkeen retkikunnan piti tehdä pakkolasku Jäämerelle, noin 600 kilometrin päähän pohjoisnavasta, vain 480 kilometrin päähän Tanskansaaren lähtöpaikasta.

Kello on 11 minuuttia yli kahdeksan, kun Andrée, Strindberg ja Frænkel nousevat korista jäälle. He eivät huomaa sitä itse, mutta ajantaju heiltä on jo alkanut kadota. Nyt he seisovat jäällä ja kaikki, mitä he näkevät, joka puolella, on valkoista. Horisonttiviiva on sulautunut taivaaseen. Kolme miestä, joilla on mahdollisimman vähän tietoa arktisista olosuhteista, on äkillisesti keskellä valkoista painajaista.

Kirjassa seurataan kohta kohdalta retkikunnan pakkolaskun jälkeistä, vaivalloista matkaa kohti mannerta, läpi ahtojäiden, raskaita rekiä vetäen. Säilyneissä päiväkirjamerkinnöissä kaikki on taltioitu päivittäin, ja Uusma on järjestänyt matkan vaiheet kirjaansa aikajärjestykseen.

Uusma on eritellyt tarkkaan jokaisen löydöksen, luut ja vaatteet, jotka kullakin oli yllään, myös leiripaikalla löytyneiden tavaroiden sijainti on merkitty yhdelle aukeamalle. Hänen harmikseen luut oli tuhkattu, eikä niitä voinut tutkia nykyaikaisin menetelmin, koska siten olisi saatu paljon lisäselvityksiä.

Leiristä löydettiin retkikunnan nuorimman jäsenen Nils Strindbergin toiveikkaita ja kaipaavia kirjeitä morsiamelleen Anna Charlierille, ja kirjassa ne on taitettu kaunissävyiselle siniselle pohjalle. 25-vuotiaan Annan kuvia löytyy muutamia ja hänen myöhempää elämäänsä on myös kuvattu.

Tällä hetkellä nukut kai suloisinta untasi ja kenties näet unta sinun Nilsistäsi. Uneksi silloin jostain iloisesta ja kauniista ja kunpa et kiduttaisi itseäsi ikävillä ajatuksilla. Ja sitten kun heräät on toki sunnuntai ja isä on ulkona ja teille tulee takuulla oikein mukava päivä. Oi miten tätä kaikkea pohtivat minun aatokseni paljon nykypäivin, on niin paljon aikaa ajatella ja on niin suloista kun on niin miellyttäviä muistoja ja niin iloisia tulevaisuudennäkymiä pohdittavaksi!

Tämä kirja oli niin kiinnostava, että luin sen todella lyhyessä ajassa. Annan kirjalle täydet viisi pistettä sen sisältämästä perusteellisesta tietopaketista ja kauniista ulkoasusta.

Eri väreillä on eri aallonpituus. Sinisen valon aallonpituus on lyhyin, punaisen valon pisin. Jos jää 84. leveysasteella näyttää turkoosilta, se johtuu siitä, että se ei ole imenyt turkooseja valoaaltoja itseensä. Turkoosilta näyttävä jää on imenyt itseensä kaikki värit paitsi juuri turkoosia. Jään todellinen väri ei siis ole se, jonka näemme. Jää sisältää kaikki ne väri, joita emme näe.

Kirjalle on Ruotsissa myönnetty tietokirjallisuuden August-palkinto vuonna 2013. Suomessa bloggarit valitsivat sen vuoden 2015 parhaaksi tietokirjaksi.

• Bea Uusma: NAPARETKI. Minun rakkaustarinani
• LIKE, 2015
• Ruotsinkielinen alkuperäisteos Expeditionen. Min kärlekshistoria, 2013
• Suomentanut Petri Stenman
• Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Muita kiinnostavia kirjoja, joissa yhdistyy tieto ja kirjailijan omat kokemukset:

• Helen Macdonald: H niin kuin Haukka
• Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
• Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin