Min fantastiska väninna Lillanissa – tunteellinen jälleennäkeminen Ferranten Napoli-sarjan ystävättärien kanssa
Tämän näytelmän ensi-iltaa todella odotin! Min fantastiska väninna tuo Elena Ferranten vaikuttavan Napoli-sarjan näyttämölle. Neljä upeaa kirjaa on tiivistetty kolmen ja puolen tunnin näytelmäksi. Me Ferrante-fanit koimme tunteellisen jälleennäkemisen kirjasarjan pääparin Lenú Grecon ja Lila Cerullon kanssa. Muutkin napolilaiskorttelin henkilöt ovat mukana, mutta selkeissä sivurooleissa.
Min fantastiska väninnan ensi-ilta oli Lilla Teaternissa torstaina 15.9.2022. Tallensimme Airin kanssa tunnelmamme heti aplodien jälkeen podcast-jaksoksi. Kuuntele klikkaamalla kuvan nuolta tai suoraan Soundcloudista, Apple Podcasteista tai Spotifysta.
Fantastisten ystävättärien tarina
Min fantastiska väninna noudattaa Napoli-kirjasarjan tapahtumia. Pääkohdat on poimittu ja sovitettu näyttämölle. Kun näyttämöllä Lenú on Ischialla tai Lila makkaratehtaassa, muistot kirjojen kohtauksista tulvahtavat mieleen ja täydentävät kokonaisuutta.
Kirsinbookclubilainen Heli oli käynyt katsomassa esityksen ilman että oli lukenut kirjoja. Hän kertoi pysyneensä hyvin tarinassa mukana esimerkiksi näyttämön taustatekstien, joissa oli vuosiluvut, avulla.
Kirsin Book Clubissa on käsitelty jokaista sarjan kirjaa ja parhaiten saat käsityksen kirjasarjan tapahtumista lukemalla jutut järjestyksessä:
- Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus – kirjoittajana Varpu Olsonen
- Uuden nimen tarina – kirjoittajana Airi Vilhunen
- Ne jotka lähtevät, ne jotka jäävät – kirjoittajana Airi Vilhunen
- Kadonneen lapsen tarina – kirjoittajana Kirsi Ranin
Näytelmän pääpari Lenú ja Lila
Kohtasin pääparia esittävät Pia Anderssonin ja Cecilia Paulin teatterin syysinfossa. Jo ensikatseessa ihastuin heihin, he vastasivat erinomaisesti ulkoiselta habitukseltaan minun kirjasarjan pohjalta luomia mielikuviani Lenústa ja Lilasta.
Vaikutelma vain vahvistui kuin näin heidät näyttämöllä. Podi-jaksossamme Airi nostaa esiin, kuinka näyttelijät olivat tavattoman uskottavia rooleissaan eri ikäkausina.
Tässä lainaus blogijutustamme, joka sopii hyvin myös teatteriesityksen esittelyyn:
Lila on Lenun peili. Kaikkea tekemistään, osaamistaan ja ulkonäköään hän vertaa Lilaan, ja tuntee jäävänsä kakkoseksi. Lila on älykkäämpi, kauniimpi, pärjäävämpi. Kirjan tarina etenee vuorovedoin: Lenu menestyy koulussa ja oppii uutta ja kohta Lila osoittaa osaavansa samat asiat ja paremmin. Lenu ihailee ja rakastaa Ninoa ja kokee saavansa vastarakkauttakin, mutta pian Nino onkin umpirakastunut Lilaan. Nuorten naisten ystävyys välillä viilenee ja ystävykset erkanevat toisistaan palatakseen taas läheisiksi.” (Airi Uuden nimen tarinan blogikirjoituksessa)
Riikka Oksasen fantastinen ohjaus
Olin katsomassa Min fantastiska väninnan avoimia harjoituksia elokuussa Taiteiden yössä. Nyt oli hienoa nähdä, kuinka silloin nähdyt kohtaukset olivat kehittyneet. Kaikkinensa voi kiittää ohjaaja Riikka Oksasen näkemystä, kuinka laaja kokonaisuus on saatu erinomaisen hallitusti ja ilman kiireen tuntua lavalle.
Vasta jälkikäteen luin, että Riikan edellinen ohjaus oli KOM-teatterin Lou Salomé, jota myös rakastin (mutta josta kirjoittaminen blogiin jäi) ja sitä aiemmin saman teatterin Poika, joka oli sydänveren koskettava esitys. Miten en ollut aiemmin tai edes Riikan Kaupunginteatterin syysinfossa tavatessani tajunnut, että hän on nainen minua puhuttavien esitysten takana? Nyt Riikka Oksanen seurantaan, enää en lipsauta yhtään hänen ohjaamaansa teosta ohitse!
Peukut ylös ja vahva suositus
Podi-jakson lopussa peukutamme esitykselle. Airilla oli pieni varaus, kynnenpää alas, mutta minulla nousi molemmat peukut ja varpaatkin. Toki pieniä puutteita voisi listata, mutta mitä niistä, kun oma katsomokokemus oli niin vahva: BRAVO!
Rakastin kirjasarjaa, tv-sarjasta en tykännyt ja Lillanin näytelmä oli minusta hurmaava ja koskettava. Edelleen sama kysymys on auki, jonka kirjasin Napoli-sarjan neljännen kirjan, Kadonnut lapsi, blogijutussani:
”Mielessä on edelleen kysymys, kumpi on se ”loistava ystävä”. Onko se Elena, joka on ponnistanut tunnetuksi ja arvostetuksi kirjailijaksi? Elena, joka on valmistunut yliopistosta, saavuttanut itsellisen aseman, joka käy ajankohtaisohjelmissa kommentoimassa naisten asemaa ja nostaa korttelia hallinneen mafian teot esiin.
Vai onko se Lila, tuo lahjakas ja oikukas nainen, joka lopetti opinnot yläkouluun, jossa on Peppi Pitkätossua ja Lisbeth Salanderia? Lila, joka ei taivu vastoinkäymisten edessä, vaan uppiniskaisesti jatkaa, vaikka aina ei kannattaisi. Lila, joka halutessaan voi lumota kaikki, mutta useimmiten ei halua.”
Esityksen tiedot
Min fantastiska väninna, ensi-ilta 15.9.2022, Lilla Teatern, Yrjönkatu 30, 00100 Helsinki
Ystävysten lisäksi lavalla ovat Lumi Aunio, Peter Kanerva, Sanna Majuri, Pia Runnakko, Ursula Salo, Rasmus Slätis, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius. Näytelmän on dramatisoinut April De Angelis ja käännöksestä vastaa Johanna Hedenberg. Lavastus ja puvustus on Vilma Mattilan käsialaa. Valosuunnittelusta vastaa Sofia Palillo ja videoprojisoinneista Tinja Salmi. Äänisuunnittelijoina ovat toimineet Ville Aalto ja Ilkka Tolonen. Naamioinnin on suunnitellut Maija Sillanpää.
Esitys on ruotsinkielinen ja se tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi.
Podi-jakso koko Napoli-kirjasarjasta
Niin vaikuttuneita olemme olleet Napoli-kirjasarjasta, että teimme myös aivan ensimmäisen podi-jaksomme pohjautuen kokemuksiimme kirjoista.
Niin kuin hyvä kirja myös hyvä teatteriesitys pyörii mielessä pitkään. Olen palannut ajatuksissani kuluneen viikon aikana moneen kertaan Den fantastiska väninnan hienoon esitykseen. Jo kirjasarjaa lukiessani ajattelin, ja siitä kirjoitinkin, miten Lila on melkein myyttinen hahmo ja miten ”Lenulle Lila on ikään kuin korttelin nielu, kuilu joka vetää häntä koko ajan puoleensa, vaikka hän rimpuileekin päästäkseen irti”. Näytelmäversion jälkeen varmistuin, että Lenú ja Lila ovat yksi henkilö. Lila edustaa Lenússa sitä, mikä hänellä on jäljellä taustastaan. Se on hänelle myös voimavara kirjailijana, olihan hänen ensimmäisen kirjansa alkio Lilan nuorena kirjoittama tarina. Lopussa hän on päässyt eroon taustaan mutta samalla myös kadottanut jotakin. Haluaisin niin kysyä ohjaajlta, oliko tällainen tulkinta hänelläkin mielessään.
Nyt nämä hienoimmat tulkinnat vasta tulevatkin esiin! Onneksi saimme kuitenkin myös monta ajatusta mukaan podi-jaksoomme.
Riikka Pulkkisen Lumossa on tuo sama ydinkonflikti, kuin Loistavassa ystävässä (kirjassa) Kuka lumoaa kenet, kenellä on valta, kuka projisoi mitäkin? Samalla molemmat kirjat ovat tutkielmia projektiivisesta identifikaatiosta: mitä on sinussa, on myös minussa (tai otan sen sinulta). Asetelma löytyy myös elokuvasta Black Swan. Ego ja alterego, hyvä ja paha objekti, niiden lohkominen tai integrointi. Viettelyn voima, kateus, toisiinsa kietoutuminen.
Kiitos hienosta analyysista, näin syvälle en ole osannut mennä. Hyvin kiinnostavaa. Lumo odottaa pöydälläni, joten nyt innostuin tarttumaan siihen.
Lumo on teemoiltaan niin runsas, että sieltä voi toki nostaa lukuisia metaforia esiin. Vaikuttavaa oli myös, miten Pulkkisen tyyli oli saanut rohkeutta, jopa paloa. Sosiaaliset normit ja yhteiskunnan (mielikuva)rakenteet saavat kyytiä, sukupuoleen liittyvä epätasa- arvo erityisesti. Kokonaisuus on ilmaisuvoimainen. Ainoa pieni hiomista vaativa seikka oli neurologisen sanaston turha runsaus, lukija olisi kyllä huomannut kevyemmilläkin vedoilla, että kirjailija on tehnyt ”kirurgisen” tarkkaa taustatyötä.