Syksyinen viinimatka Piemonten upeisiin maisemiin

Ensin oli ajatus syksyisestä viinimatkasta. Olimme joitakin vuosia sitten matkailleet sadonkorjuun aikaan ensin Saksassa, sitten Ranskan Alsacessa. Nyt olisi Italian vuoro. Sitten näimme Piemonten tryffelin metsästäjät. Tryffelit eivät niinkään kiinnostaneet, mutta elokuva palautti mieleen takavuosien työmatkan Torinoon ja muistikuvan, että alueen Barolo-viinit ovat arvostettuja ja erinomaisia. Kun Finnair vielä sopivasti mainosti edullisia lentoja Milanoon, syksyn matkakohde oli valittu.

Olemme toki mieheni kanssa viinin ystäviä, ja vuosien ja matkojen myötä niistä jotakin oppineet, mutta hifistelijöitä emme ole. Viini on enemmänkin hyvä syy yhdistää matkailu, kauniit maisemat, vaellukset viinitarhojen välissä, pienet kylät ja hyvä ruoka.

Matkan ensimmäiset kolme päivää varasimme sukulaisvierailulle Sveitsin Locarnoon, johon oli helppo päästä Milanosta junalla. Myös eteläisessä Sveitsissä oli tarjolla mahtavia maisemia ja hyvää viiniä. Asconan musiikkijuhlien konsertti oli hieno päätös vierailulle.

Lennot varasin jo keväällä ja alkusyksystä googlailin harvakseltaan tietoja Piemonten alueesta. Mitään tarkkaa suunnitelmaa tässä vaiheessa ei ollut, mutta isot kaupungit päätimme kiertää. Milanon vierailu jäi viimeiseen yöhön ennen paluulentoa, varsinkin kun selvisi, että La Scalan oopperakausi käynnistyy vasta matkamme jälkeen.

Alban ympäristö putkahti useimmiten google-hakuihini, enimmäkseen alueelta löytyvän harvinaisen valkoisen tryffelin ansiosta. Vähitellen selvisi, että juuri Alban ympäristö on Piemonteen yhdistämäni Barolo-viinin aluetta. Sinne siis!

Niistä kohteista, joissa olemme viinin vietteleminä vierailleet, Piemonten maiset ovat ehdottomasti kauneimmat. Olen matkustanut Italiassa ilman viini-teemaa myös Toscanassa ja Umbriassa eikä Piemonte häviä näillekään kaunottarille. Syystäkin Piemonten viinimaisema Langhe-Roeron ja Monferraton alueilla on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Tämä meille paljastui kuitenkin vasta perillä. Alueen viininviljelyllä ja viinin valmistuksella on pitkä historia. Viinikasvin siitepölyn jäämiä on löydetty kerrostumista, jotka ovat ajalta 500 ennen ajanlaskun alkua, jolloin Piemonte oli etruskien ja kelttien kaupankäyntialuetta.

Treiso – kylä, kirkko ja Michelin-ravintola

Ensimmäinen yöpymispaikka Treiso valikoitui melkein tikkatauluperiaatteella: Google maps esiin ja sieltä jokin paikkakunta lähellä Albaa. Maatilamajoitusta eli Agriturismo-kohteita jokaisessa kylässä on useampia. Matkamme aikaan 1.-7.10. sesonkikausi oli jo ohi, joten majoitus oli helppo löytää vielä matkapäivänäkin. Kesällä ja syyskuussa tilanne voi olla toinen. Kaikki yöpymispaikkamme löytyvät myös varauspalvelujen kautta, mutta minä varasin ne suoraan soittamalla tai sähköpostitse.

Treisossa lumouduimme heti maisemista. Kumpuileva maasto, kylä ja linna siellä täällä kukkulan laella, joka puolelle levittäytyvät vihreät viinitarhat; kauniimpaa kuin olimme osanneet odottaa.

Yöpymispaikkammme il Bricco on kahden sisaruksen ylläpitämä, suvulta periytynyt viinitila, jonka yhteydessä on muutama perinteisesti sisustettu huone matkailijoille, pihalla uima-allas ja parvekkeelta ja pihamaalta avautuva upea maisema.

Treiso ei yllättänyt pelkästään upeilla maisemillaan. Kylä on pieni, kirkko, sen edessä aukio, pääkatu ja sen vieressä toinen. Kuitenkin kylässä oli neljä ravintolaa, ja yksi niistä on saanut Michelin-tähden. Oli lauantai-ilta ja kuten emäntämme osasi varoittaa, silloin paikallisetkin tulevat ravintoloihin syömään. Michelin-ravintolaan en edes yrittänyt tehdä pöytävarausta, mutta kaksi muutakin olivat täynnä. Neljännestä saimme varatuksi pöydän ja maittavan piemontelaisen illallisen.

Barolon mukaan on nimetty alueen viini

Seuraavan kohteen valitsin sillä perusteella, että kunta on antanut nimensä alueen kuululle viinille Barololle. Olimme perillä sunnuntaina lounasaikaan ja kylä oli täynnä väkeä. Vastaan tuli kävijöitä, joilla oli joko viiniostos tai sunnuntaimarkkinoiden paketti kädessään. Eläväinen kylä näytti niin viehättävältä, että skippasimme suosiolla suunnitelmamme vierailla iltapäivällä Alban kaupungissa, jossa vietettiin perinteistä paliota, useassa Italian kaupungissa järjestettävää kaupunginosien välistä ratsastuskilpailua, joka Albassa toteutetaan aaseilla ratsastaen.

Yöpymispaikkamme B&B Casa in Barolo osoittautui nappivalinnaksi, kohteittemme ehdottomasti paras hinta-laatusuhde. Iso, tyylikkäästi sisustettu huone ja upea kylpyhuone vastasivat vähintään neljän tähden hotellimajoitusta, ja hinta oli 90€/yö. Emäntämme Maria Pian kattama aamiainen oli runsas ja maukas. Erityisesti ihastelin emännän itse tekemiä kahdeksaa erilaista hilloa.

Serralunga d’Alban maalaiselämää

Etukäteen olin varannut yöpymisen kahdeksi yöksi Agriturismo Cascina Meriameen. Perillä selvisi, miksi juuri tämä paikka oli löytynyt suomalaisesta matkailublogista. Tilan lähin naapuri on Riikka ja Jyrki Sukulan viinitila, ja myös sitä kautta siitä on tullut tuttu suomalaisille. Etukäteen sopien Sukuloidenkin viinejä voi käydä maistelemassa, mutta meillä oli tarpeeksi ihasteltavaa Gian Paolo ja Luisella Manzonen viineissä.

Jäimme tilalle kolmanneksikin yöksi, sillä sieltä oli helppo patikoida ympäristössä tai kiertää autolla kylästä toiseen. Piemonte on pyöräilyä harrastaville hyvä mutta haastava kohde, ja moni olikin liikkeellä pyöräillen. Me valitsimme kävelyn, sillä edes sähköpyörillä kukkuloita ylös kiipeäminen ei näyttänyt kovin kevyeltä.

Valloittavia viinejä

Ennätyskuuman ja kuivan kesän takia viininkorjuu oli alkanut normaalia aikaisemmin, ja viimeiset päivät olivat vielä vierailumme ajan meneillään. ”Kiireistä aikaa”, huikkasi Paolo Manzonen iloinen ja puhelias isäntä, Gian Paolo itse, kun hän kiirehti pihan yli matkalla viinitarhoilleen. Tämän vuoden satoa hän kehui erinomaiseksi, vaikkakin vähän pienemmäksi kuin normaalisti. Viiniköynnös ei tarvitse paljon vettä menestyäkseen, siksi kuivuus ei ole satoa haitannut.

Viinitarhojen rinteet olivat niin jyrkkiä, että korjuu näytti joka puolella olevan käsityötä. Korjuutöissä oli mukana myös Luisella-emännän 97-vuotias eno, täydet päivät hänkin. Pienemmällä il Briccon tilalla oli korjuussa yhdistetty kolmen viinitilan voimat, sillä pienille tiloille oli vaikea saada kausityöntekijöitä lyhyeksi ajaksi.

Olimme maistelleet myös il Briccon viinejä, mutta Manzonen viinivalikoima oli laajempi ja maisteltavaa enemmän. Saimmekin erinomaisen oppitunnin alueen viineistä.

Barolo-merkintä on kuin samppanja. Alueeseen kuuluu 11 kylää ja vain niiden alueella viljelty ja valmistettu viini voi käyttää Barolo-nimeä. Laajemmalla alueella Nebbiolo-rypäleistä valmistetaan Barbaresco-nimistä viiniä. Erinomaisia molemmat. Viinituotantoa ja sen laatuluokitusta säätelevät tiukat säännöt ja lait.

Sekä Manzonen että il Briccon tilat ovat sukutiloja, periytyneet nykyisten pitäjien vanhemmilta ja isovanhemmilta. Manzonen tila on Luisellan suvun perintöä. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa viljelivät viiniköynnöstä, mutta eivät itse valmistaneet viiniä vaan toimittivat rypäleet kylän osuuskunnalle. Heidän elämänsä oli huomattavasti vaatimattomampaa kuin nykyisin, ja tämän Luisella kertoi aina haluavansa muistaa. Nyt 14 hehtaarin tila vie viinejä 31 maahan, myös Suomeen.

Viini on elämäni.”

Viinitilan emäntä Luisella Manzone

Piemontelaista perinneruokaa

Jokaisessa kylässä on ainakin muutama ravintola ja niiden ruokalistat jokseenkin samanlaisia, perinneruokaa tai perinneruokaa pienellä tvistillä. Alueella on useampia Michelin-tähden ravintoloita, mutta ne ja tryffelit jätimme väliin. Ruoka on hyvää, mutta … Viimeistään kolmen päivän jälkeen aloimme kaivata salaatteja ja tuoreita vihanneksia lisäkkeiksi pastalle ja lihapitoiselle ruualle.

Alkuruokavaihtoehtoina ruokalistoilla toistuivat ainakin herkullinen vitello tonnato, tartarpihvi (cruda di fassone), majoneesisalaatti joka kulkee nimellä venäläinen salaatti, purjo- tai kesäkurpitsapiiras/kohokas.

Priminä joka ravintolassa tarjottiin pastoja, joiden nimet olivat Plin ja Taiarin. Plin on pieniä raviolityyppisiä pastanyyttejä, liha- tai esim. pinaattitäytteisiä ja herkullisia esim. voin ja salvian kanssa. Taiarin taas on ohutta spagettia ja sen kastikkeena tarjotaan ragua eli maukasta liha-tomaattikastiketta. Kolmas vaihtoehto on sitten jokin risotto.

Pääruuat ovat yleisimmin lihaa, vaikkapa Brasato di vitello al Nebbiolo, eli viinissä haudutettua vasikkaa. Myös jänispata oli yleinen vaihtoehto. Kalaa ei osunut tarjolle kertaakaan, äyriäisiä kerran. Pääruokalistan viimeisenä oli tarjolla juustolautanen, mutta varsinaiset jälkiruuat olivat vielä erikseen. Aamiaisillakin oli tarjolla alueen pähkinäkakkua tai hillopiirasta.

Ravintolat ovat viikonloppuisin auki, mutta viikolla kiinni päivän tai kaksi, kuitenkin vuorotellen, joten useamman ravintolan kylistä kyllä saa ruokaa joka päivä.

Kasvissyöjä vielä selvinnee Piemontessa, mutta vegeparatiisi Piemonte ei ole. Ihania, paikallisia hedelmiä on aamiaisella tarjolla yllin kyllin. Ruokakauppoja ei kylissä ole, joten mahdolliset retkieväät ja välipalavihannekset kannattaa ostaa vähän isompien paikkojen marketeista.

Kiertelyä kylästä kylään

Kylät ja pienet kaupungit ovat kukkuloiden laella, ja jokaisessa niissä tuntuu olevan linna ja tietenkin kirkko, ellei kaksi. Etäisyydet ovat näennäisen lyhyitä, mutta voi käydä kuten meille. Lähdimme patikoimaan Manzonen viinitilalta näkyvään seuraavan kukkulan laella olevaan kylään. Oikaisimme alaspäin viinitarhojen välistä, mutta viereiselle kukkulalle ajattelimme kävellä kiemurtelevaa tietä pitkin. Päädyimmekin toiselle kukkulalle, josta olisi ollut vielä vähintään yhtä pitkä matka rinteitä pitkin alas ja ylös kiemurtelevaa tietä, jotta olisimme päässeet alkuperäiseen kohteeseen.

Pyörimme koko vierailuviikon pienellä alueella, jossa linnuntietä matkat olivat lyhyitä, mutta todelliset matkat pidempiä. Maisemat ovat upeita koko ajan ja kylissä riitti katseltavaa. Kuvissa pari poimintoa paikoista, joissa kannattaa vierailla yöpymiskohteidemme lisäksi.

Lisää luettavaa

Lue myös uusi blogijuttu Italian viinialueilta, Marja Vesalan kirjasta Vuosi Toscanan kukkuloilla

Kirsi teki kuohuviinimatkan viime keväänä Luxemburgiin ja Moselin laaksoon. Lue hänen viiniretkestään Kuohuviinimaistelua Bernard-Massardilla Luxemburgissa ja kiertelyä Moselin laaksossa.

Laajemman Italian matkan voit tehdä Markku Koskelan ja Tomi Kontion matkakirjan Vaelluksia Italiassa kanssa. Siitäkin on juttu blogissamme (KLIK)

Lue muista kulttuurimatkakohteistamme täältä (KLIK)