Sanna Nyqvist: Rannalla – timanttinen tietokirja klassikkokirjailijoiden merisuhteesta
Nyt oli upea tietokirja! Sanna Nyqvistin Rannalla-teosta voi kuvata ihanaksi, inspiroivaksi, hurmaavaksi ja samalla rautaiseksi tietopaketiksi. Luin tämän vuoden 2024 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana olleen kirjan hitaasti nautiskellen, kirjailija kerrallaan.

Sanna Nyqvist käsittelee Rannalla-teoksessa viehättävästi ja omakohtaisesti valitsemiensa kirjailijoiden teoksia ja laajentaa näkökulmaa kaunokirjallisuudesta ympäristöaiheisiin ja kiinnostavaan kulttuurihistoriaan. Mukana on viisi klassikkokirjailijaa:
- Jane Austen
- August Strindberg
- Marcel Proust
- Virginia Woolf
- Tove Jansson.
Rantalomailun historia
Rannalla-kirjan johdannossa Sanna Nyqvist paljastaa olevansa talviuimari. Minä innostuin jo tästä, sillä entisenä kylmien vesien vihaajana minustakin on tullut talviuimari ja harrastus kantaa toista talvea. Jos omaa suhdettani mereen pitäisi määritellä, niin se olisi nimenomaan rannalta merelle katseleva tai rantavedessä muutaman vedon uiva nautiskelija. Rannalla sopi tähän tunnelmaan, sillä esitellyistä kirjailijoista vain Virginia Woolf ja Tove Jansson olivat kovia uimareita.
Vuoden 2024 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraati luonnehti kirjaa näin: ”Kauniilla ja huolitellulla kielellä kirjoitettu teos pohtii, mitä maisema tekee ihmiselle – ja toisin päin. Yllättävä, omaperäinen näkökulma laajentaa aiheen kaunokirjallisuudesta ympäristöön, jota ihminen on muokannut mieleisekseen vuosisatojen saatossa. Pieni, suuri kirja.”
Toki tuokin on totta, mutta minulle kirja kertoi mielenkiintoisesti, miten yleinen suhtautuminen rantalomailuun on kehittynyt sekä millainen suhtautuminen valituilla kirjailijoilla oli meren äärellä olemiseen. He olivat lomalla, mikä mahdollisti arkirutiineista irtautumisen ja maailman tarkkailun uudesta kulmasta. Meri antoi heille innoitusta ja meri päätyi heidän teksteihinsä. Kirjan alaotsake onkin: Miten kirjailijat löysivät meren.

Kiehtovaa kirjallisuushistoriaa
Kaikki viisi kirjailijaa olivat minulle toki tuttuja ainakin niminä. Kaikista opin Rannalla-teoksen myötä uutta. Jane Austen on suosikkejani, August Strindberg oli porukasta minulle tuntemattomin. Marcel Proustin seurassa vietin aikaa toissa vuonna, kun osallistuin Kirsi Pihan vetämään Levoton lukija -lukupiiriin ja tänä vuonna lukupiiri jatkaa Virginia Woolfin seurassa. Toven elämäntarina ja teokset olivat kaikista tutuimpia.
Rannalla-teos esittelee toki ensisijaisesti kirjailijoiden suhdetta mereen, mutta Sanna Nyqvist on saanut tekstiin mukaan erinomaisen esittelyn kaikkien kirjailijoiden elämäntyöstä. Pidin myös Sanna Nyqvistin omasta äänestä tekstissä, kun hän kommentoi kirjailijoiden elämänkäänteitä. Tyyli tuo mieleeni Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin ja Viv Groskopin Älä heittäydy junan alle. Myös Sanna on matkustanut kirjailijoiden jalanjäljissä, käynyt samoilla rannoilla hengittämässä merituulta. Matkakuvaukset olivatkin minun makuuni.
Kaikesta huokuu se, kuinka syvällä Sanna Nyqvist on käsittelemässään aiheessa. Taitoa onkin ollut se, että laajasta tietomäärästä on poimittu oleellinen ja se on saatu niin viehättävään muotoon, että lukijana haluaa heti tarttua Rannalla-kirjassa mainittuihin teoksiin ja löytää juuri ne kohdat, joista puhuttiin. Tämä on kirjallisuushistorian kuvausta parhaimmillaan.
1800-luvun jälkipuolelta lähtien rannalla lomailusta oli tullut olennainen osa porvarillista elämäntapaa. Tuolloin luotiin pohja kollektiiviselle lapsuudenmaisemalle, joka on edelleen osa kulttuurista kartastoamme. Meren ääniin ja valoon yhdistyvät muistot levosta ja leikistä, pitkistä aurinkoisista päivistä, jotka on omistettu seikkailuille rannan salaperäisissä ja jatkuvasti muuttuvissa maastoissa. Kun kaipaamme takaisin rannalle, kaipaamme todellisuudessa lapsen huolettomuutta ja vapautta, loputtomilta tuntuvia kesiä, auringon säteitä ja suolan pärskeitä. Lapsuuden rannat muokkaavat meitä pysyvästi.”
Rannalla, Aaltojen äänet, Virginia Woolf (1882-1941)

Suosittelen lämpimästi tarttumaan Rannalla-kirjaan, jos pidät matkustamisesta, ajankuvauksesta, kirjallisuushistoriasta, taustatiedoista, rannikkokaupungeista, jäätelöstä, merestä, lokeista ja maininkien pauhusta. Takakannessa pitäisi kyllä olla varoituksen sana: Saattaa aiheuttaa matkakuumetta erityisesti kirjassa esiteltyihin paikkoihin!
Kirjan tiedot
- Sanna Nyqvist: Rannalla. Miten kirjailijat löysivät meren
- Tammi, 2024
- Kansi: Markko Taina
- 283 sivua / 7 h 13 min
- Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kirja oli Tietokirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaana 2024 ja sai Lauri Jäntin tunnustuspalkinnon 2025.

Pidin tästä paljon ja haaveilin, että lukisin tätä uudelleen sitten, kun olisin perehtynyt tarkemmin ainakin joihinkin kirjassa analysoituihin teoksiin. Vakuuttavaa ja asiantuntevaa kirjallisuudentutkimusta on ilo lukea.
Kyllä. Taidanpa kaivaa Sannan aiemmat kirjat esiin. Nyt olen lueskellut hänen Parnasso-kolumnejaan ja ihastellut niidenkin näkökulmia. Lukiessa oma perspektiivi laajenee.
Hieno teos todellakin! Ja osui sopivasti luettavaksi juuri, kun olin lukenut Jane Austenin Persuasionin uuden suomennoksen Arkaileva sydän. Siksi Austen-osuus suorastaan sykähdytti.
Tämä kyllä antoi innostusta tarttua Arkailevaan sydämeen!
Tämä oli tosi kiva. Kuuntelin ensin äänikirjana ja ostin sitten painetun version, eli palaan vielä jossain kohtaa. Kirja vain lähti pojalle lainaan (ja turvaan remontin alta), joten kestää hetken.
Oli mielenkiintoista lukea kirjailijoista, sillä olen lukenut suurimman osan mainituista kirjoista ja vain Strindberg on minulla kokonaan tutustumatta. Viime vuoden Proust urakan jälkeen varsinkin se luku veti puoleensa.
Minullakin Strindberg on lukematta, joten hän jäi kaukaisimmaksi kirjailijaksi. Kävin myös heti luettuani katsomassa Tove Janssonin Kesäkirjan, joten kirja toimi siinäkin mielessä hyvänä preppauksena.