Enni Mustonen: Näkijä – Syrjästäkatsojan tarinoita IX + sarjan aikaisemmat osat

Näin ei tietenkään pitäisi tehdä. Aloitin nimittäin Enni Mustosen kirjasarjan Syrjästäkatsojan tarinoita vasta sen yhdeksännestä, tänä keväänä ilmestyneestä osasta Näkijä. Vähän pitää selittää. Olen pitkään ajatellut, että minun pitäisi tutustua Mustosen suosittuihin kirjoihin lukemalla vähintään yksi niistä. En ole kokenut niiden genreä omakseni, mutta hyvä on joskus hypätä ulos omasta kirjallisuuskuplastaan.

Kirsin Book Clubin Varpu on ansiokkaasti lukenut Syrjästäkatsojan tarinoiden kahdeksan aikaisempaa osaa ja kirjoittanut niistä blogiimme. Parin viimeisimmän kohdalla hän ei enää ole ollut kovin innostunut, joten on oikeus ja kohtuus, että Varpu vapautetaan sarjan lukemisesta. Näkijän alussa on esitelty kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt, mutta vielä paremman käsityksen sain sarjan aikaisemmista tapahtumista, kun luin Varpun blogijutut.

Teille, jotka kaipaatte samanlaista katsausta Syrjästäkatsojan tarinoiden aikaisempiin osiin, olen koonnut tämän juttuni perään lyhennelmät Varpun jutuista. Ne toki löytyvät yhä blogista myös täydellisinä, ja niihin on linkki lyhennelmien otsikoista.

Näkijässä päähenkilö ja minäkertoja on Viena, ensimmäisen Syrjästäkatsojan tarinan Paimentytön Idan tyttärentytär. Tässä yhdeksännessä osassa Ida-mumma viettää jo 80-vuotissyntymäpäiviään. Eletään vuosia 1953 – 1962.
Viena työskentelee Hollywoodissa Foxin studioilla puvustajana. Foxin puvustohoitaja, suorapuheinen Martta on Vienalle paitsi vuokranantaja myös varaäiti. Vienan rakastettu on häntä huomattavasti vanhempi viulisti Jon Blume. Mies on kuitenkin naimisissa ja taloudellisesti riippuvainen alkoholisoituneen vaimonsa merkittävästä elokuvasuvusta. Vienan ja Jonin suhteessa onkin monta vaihetta.

Marilyn Monroe on Näkijän historiallinen julkkishenkilö. Vienasta tulee Marilynin suosikkipuvustaja, ja tähden uraa seurataan Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja Kuinka miljonääri naidaan -elokuvista viimeiseksi jääneeseen Sopeutumattomiin. Mukaan mahtuvat Kesälesken tuttu kohtaus ilmastointiaukon kohdalla, Piukat paikat sekä Marilynin avioliitot ja kuuluisat rakastajat. Marilynin lisäksi on mukana koko joukko 50-luvun elokuvatähtiä ja ohjaajia, ujosteleva rokkipoika Elvis Presley ensimmäisessä elokuvaroolissaan, enemmän tai vähemmän onnistuneita käsikirjoituksia. Vaativan historia-asiantuntijan valvonnassa valmistetaan pukuja Mika Waltarin Sinuheen perustuvaan The Egyptianiin. Välillä Viena ehtii Suomeenkin filmauksiin ja Tuntemattoman sotilaan puvustajaksi.

Elokuvamaailman tapahtumat ja tarkat kuvaukset vaativien pukujen valmistamisesta ovat kirjan mielenkiintoisinta antia. Enni Mustonen eli Kirsti Manninen on kekseliäästi punonut elokuvamaailman kirjan tarinaan. Muita aikakauden historiallisia tapahtumia vain hipaistaan. Nikita Hruštšovin kaksiviikkoinen Yhdysvaltojen vierailu herkullisine sattumuksineen sentään saa pari sivua. Nixonin ja Kennedyn TV-väittely, noottikriisi ja kylmä sota lähinnä vain mainitaan.

Lörpöttelyä

Näkijän 663 sivussa oli minulle 300 sivua liikaa. Varpu kuvasi osuvasti lörpöttelyksi Mustosen tapaa kuvata liian yksityiskohtaisesti monia arkielämän tapahtumia, vaikka ne hänestä sarjan ensimmäisissä osissa olivatkin kirjojen parasta antia. Tiivistäminen olisi tehnyt tällekin osalle pelkästään hyvää ja Enni Mustosen kyky kertoa koukuttavia tarinoita olisi tullut paremmin esiin.

Aloin ensin lukea Näkijää, mutta liian löysältä tuntunut teksti ei ollenkaan napannut. Erja Manton taas kerran erinomaisesti lukeman äänikirjan kanssa pystyin etenemään, ja sitten jo vuoroon lukemaankin. Vaikka kyseessä oli jo sarjan yhdeksäs osa, minulle riitti, että olin tutustunut Varpun blogijuttujen avulla aikaisempiin osiin. Hollywoodin tapahtumia oli helppo seurata, vaikkei tiennytkään Ida-mumman elämänvaiheita tarkasti. Yhdeksännestä osasta aloittamalla todennäköisesti kuitenkin menetin sarjan parhaat osat.

Voin hyvin ymmärtää, että Enni Mustosen/Kirsti Mannisen luoma romaanisarja koukuttaa ja tutuksi tulleiden hahmojen ja heidän jälkeläistensä elämä, jota todelliset historialliset henkilöt koristavat, kiinnostaa kirjasta toiseen. Uutta osaa odottaa kuin suosikki TV-sarjan uutta tuotantokautta. Yhdeksänteen osaan tultua on Syrjästäkatsojan tarinoille käynyt niin kuin monille hyville sarjoille, tarina on väljähtynyt ja kerronta laiskistunut. Silti uuttakaan osaa ei voi jättää lukematta.

Minäkään en voinut olla miettimättä, mitä seuraavassa osassa mahtaa tapahtua. On vuosi 1962 ja Viena matkustaa Suomeen. Seuraavana vuonna alkaa näyttelijälakko, jonka jälkimainingeissa tapahtuu sama, jonka Viena oli jo kokenut Hollywoodissa. Suomalainen elokuvateollisuus kuihtuu ja televisiosta tulee tärkeä työllistäjä. Ehkäpä Vienasta tulee Yleisradion puvustonhoitaja. Taidankin kriittisistä kommenteistani huolimatta odottaa Syrjästäkatsojan tarinoiden 10. osaa.

• Enni Mustonen: Näkijä. Syrjästäkatsojan tarinoita IX
• Otava 2021
• Myös äänikirjana ja e-kirjana
• Äänikirjan lukija Erja Manto
• 663 s. / 21 t 14 min.

Näkijän kolmas tähti on Erja Mantolle. Niin herkullisesti hän esittää Martan pohjalaisen puheparren tai Edvin Laineen äksyilyn.

Tässä vielä kertauksena lyhennelmät Varpun kirjoittamista aikaisemmista Syrjästäkatsojan tarinoiden osista:

Enni Mustonen: Paimentyttö – Syrjästäkatsojan tarinoita 1. osa

Kirsin Book Clubin Varpu löysi Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoista yhtymäkohtia oman sukunsa historiaan ja innostui lukemaan ensin kaikki viisi ilmestynyttä osaa.

Sarjan ensimmäisen osan Paimentyttö päähenkilönä on Ida, pohjalaisen äidin ja sipoolaisen isän vuonna 1880 syntynyt tytär, joka isän kuoltua muuttaa äitinsä kanssa Alavudelta Sipooseen. Elämä on työntäyteistä, äiti on Östersundomin kartanossa töissä ja Ida auttelee paimentyttönä. Kaksitoistavuotiaana Ida jää orvoksi äidin kuollessa tuberkuloosiin. Lähinaapurien avustuksella hän saa työpaikan karjapiikana kartanossa, vaikka ei osaakaan ruotsia. Ida on opinhaluinen ja saa suojelijakseen karjakkoneiti Matilda Weckströmin. Tämän avustuksella hän oppii lukemaan myös ruotsia ja toimii jopa tämän sijaisena.

Talvikelillä Ida liukastuu pahasti, ja hänelle tulee useita luunmurtumia. Hänet otetaan Zachris Topeliuksen kotiin Irenen hoidettavaksi, koska hän on aikaisemmin tutustunut Björkuddenin emäntäpiikaan Ireneen. Isännän henkilääkäri J W Runeberg (yksi J L Runebergin pojista) ja Irene hoitavat hänet ontumista vaille terveeksi. Hän saa uuden alun elämälleen, kun pääsee sivistyneistöön kuuluvien Topeliusten piiaksi.  ja kasvaa aikuiseksi Irenen opissa ja tukemana hän kasvaa aikuiseksi.

Mahtava lähde kirjasarjan todellisuuteen on Syrjästäkatsojan tarinoiden Facebook-sivut.

Enni Mustonen: Lapsenpiika – Syrjästäkatsojan tarinoita 2. osa

Sarjan toinen osa on nimeltään Lapsenpiika, ja sen tarina vie Idan Topeliuksen tyttären suosituksesta 18-vuotiaana lapsenpiiaksi Helsinkiin Elisabetinkadulle (Liisankatu) Sibeliuksen perheeseen. Samassa pihapiirissä asuu sattumalta karjapiika-aikojen vanha ihastus vossikkakuski Elias Helenius, joka haluaisi Idan mukanaan Amerikkaan. Lähtö tulee kuitenkin niin äkkiä, että Elias matkaa sinne ilman Idaa. Myöhemmin Sibeliukset muuttavat Keravalle ja siellä Ida kokee jotakin rakkauden tapaista naapurin Teutorin kanssa. Hän antaa kuitenkin rukkaset, kun haluaa elämältään lampuotin vaimon raskasta työtaakkaa parempaa tulevaisuutta.

Kirjasarja antaa mahtavasti tietoa arkisista tavoista, työstä ja miten työntekijöiden ja työnantajien välillä kotitalouksissa toimittiin. Idan ura kulkee luultavasti hyvin tavanomaista polkua pikkupiian askareista aina vaativampiin työtehtäviin. Sibeliukset ovat jatkuvassa rahapulassa. Isä-Janne viftaa mieluusti Kämpissä taiteijaporukassaan. Aino Sibeliuksen äiti Elisabeth Järnefelt on tärkeä tuki, kun vaikeudet koettelevat tyttären perhettä ja samalla Idaa.

Enni Mustonen: Emännöitsija – Syrjästäkatsojan tarinoita 3. osa

Kolmannessa Syrjästäkatsojan tarinassa Ida on Jean Sibeliuksen järjestämänä saanut emännöitsijän pestin Albert Edelfeltin ateljeerissa. Aino Sibelius on ollut tätä työpaikkaa vastaan tuntien Edelfeltin naisseikkailut. Ida kokee itsenäisen huushollinpidon vapauttavana , vaikka välillä onkin kestittäviä herravieraita aamuun asti. Edelfeltin kuollessa Ida on raskaana ja tukeutuu jälleen Topeliusten entisen emäntäpiika Irenen apuun. Tämä lähettää Idan Topeliuksen Eva-tyttären kanssa Tukholmaan yksinäisten äitien synnytyslaitokseen Villa Vallmohon. Siellä syntyy Idan tytär Kirsti. Peitetarinan mukaan lapsen isä, Idan aviomies, on äskettäin kuollut merillä.

Lukija saa taas paljon tietoa Kruunuhaasta ja Helsingin keskustasta vuosisadan vaihteessa. Ida on edelleen innokas oppimaan ja saa kirjastokortin Kansankirjastoon. Hän käy myös Ateneumissa taidenäyttelyissä. Mahtava lähde kirjasarjan todellisuuteen on Syrjästäkatsojan tarinoiden Facebook-sivut. Sinne on koottu taustatietoa Edelfeltin taiteilijakavereista, henkilääkäri J W Runebergistä (sama kuin Topeliuksella), Kansankirjastosta ja Edelfeltin ateljeerin pohjapiirustuksestakin.

Lisää Albert Edelfeltistä voit lukea näistä kirjoista: Anna Kortelaisen Virginie ja Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella.

Enni Mustonen: Ruokarouva – Syrjästäkatsojan tarinoita 4. osa

Idan tarina jatkuu neljännessä osassa, Ruokarouvassa. Ruotsissa Villa Vallmon Märta-rouva on järjestänyt Idalle työpaikan taloudenhoitajana professori Lundströmin huvilassa. Professori määrää testamentissaan Idalle rahaperinnön, jonka turvin hän muuttaa yhdeksänvuotiaan Kirstin kanssa Suomeen ja ostaa Albergasta huvilan täysihoitolaksi. Lähinaapurina ovat kuvanveistäjä Ville Vallgren ja tämän Sika-Pelleä punaisessa silkkinauhassa ulkoiluttava Viivi-(avo)vaimo. Akseli Gallen-Kallela rakennuttaa ateljeeta ja kotia lähellä Tarvaspäässä, jonne Idakin kutsutaan naapurina vieraaksi. Vähän häntä arveluttaa, mitä isäntäväki mahtaa ajatella Edelfeltin emännöitsijän sosiaalisesta noususta omistavaan luokkaan.

Eletään sortovuosia. Maailmansota koskettaa läheltä, kun Venäjä aloittaa linnoitusten rakentamisen Albergassa. Ida on ottanut hoteisiinsa Kirstin alakoulun luokkatoverin, orvoksi jääneen Allin. Ida kouluttaa molemmat tytöt täysihoitolassa asuvan Helmi-opettajan suosituksesta Lucina Hagmanin Uudessa suomalaisessa yhteiskoulussa. Samalla luokalla on Hertta Kuusinen. Sisällissodan taisteluilta ei vältytä Idan huvilassakaan, jossa ovat paossa Helsingistä täysihoitolalaiset L. Onerva ja Leevi Madetoja. Veljekset Kasimir ja Eino Leino käyvät vieraina milloin Vallgreneilla, milloin täysihoitolassa. Suomalaiset taiteilijapiirit ovat valkoisten puolella, niin on Idan kotiväkikin.

Karttoja ja muita tietoja tutkimalla Varpulle selvisi, että hänen Gallen-Kallelantien alkupäässä asuneet isovanhempansa ja isänsä sisaruksineen ovat olleet Idan täysihoitolan läheisiä naapureita. Lue tästä linkistä Varpun koko juttu, josta selviää muutakin mielenkiintoista hänen suvustaan.

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär – Syrjästäkatsojan tarinoita 5. osa

Syrjästäkatsojan tarinan 5. osassa pääosassa on Ruokarouvan tytär, Kirsti. Eliaksesta on tullut Kirstille ja Allille isäpuoli ja perheessä on myös pienet kaksospojat Veikko ja Voitto. Eletään vuosia 1924–1927. Idan tyttäret opiskelevat yliopistossa, Kirsti romaanista filologiaa ja Alli suomen kieltä ja kirjallisuutta ja vertailevaa kansanrunouden tutkimusta. Uudella ylioppilastalolla vietetään paljon aikaa ja Eteläsuomalaisen osakunnan riennot ja Naisylioppilaiden Karjala-Seuran pakolaistyö ovat nuorten naisten vapaa-ajan harrastuksia. Alli on runonlausujana enemmän aktiivinen toimija ja Kirsti ehkä leimallisemmin se syrjästäkatsoja.

Ruokarouvan tyttäressä tavataan häkellyttävä määrä tulevia kulttuurijulkkiksia. Tulenkantajat on vastikään perustettu. Allin lausuntainnostus ja kiinnostus kansanrunouteen vie hänet mukaan Olavi Paavolaisen piireihin. Nuoren Voiman Liitto kokoaa isänmaallisesti ajattelevia nuoria. Näissä piireissä pyörivät Yrjö Jylhä, Ilmari Pimiä, Katri Vala, Elina Vaara, Uuno Kailas, Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi.

Kirsti lähtee opintomatkalle Pariisiin apurahan turvin. Viivi Vallgrenin Kirstille etukäteen tekemät kortteerijärjestelyt pettävät. Neuvokkaasti taiteellinen Kirsti, joka on myös hyvä ompelija, onnistuu saamaan tuttavantuttavan Katariinan kautta työpaikan Chanelin muotitalossa. Taitavana piirtäjänä hän pääsee mallipukuompelimon työnjohtajan Virginie Laurentin suojelukseen ja asuukin hänen huoneistossaan. Siellä on seinällä muutama Virginien perinnöksi saama maalaus, joissa naismallilla on häkellyttävän samanlaiset, toisistaan eriväriset silmät kuin Kirstillä. Kirsti seurustelee Pariisissa suomalaisten ja amerikkalaisten expatriaattien kanssa, joihin kuuluu myös kirjailija Ernest Hemingwayn perhe.

Varpu luki kaikki viisi Syrjästäkatsojan tarinaa yhteen syssyyn. Hän piti notkeasta tarinanjuoksutuksesta ja teosten hengästyttävän laajasta tietomäärästä: ”Arkielämän kuvaus on paikoin hyvin yksityiskohtaista, mutta sepä juuri houkuttaakin tällaista historiasta kiinnostunutta maallikkoa. Totta kai joku toistuva sanonta paikoin häiritsee, mutta onneksi ei liikaa. Jokaisen teoksen lopussa on luettelo kirjallisuudesta, josta voi hakea lisätietoa. Syrjästäkatsojan Facebook-sivut ovat helppo tapa saada kompaktia taustaa tarinoille.”

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo – Syrjästäkatsojan tarinoita 6. osa

Taitelijan vaimossa Ida Heleniuksen tytär Kirsti Eriksson on Pariisissa, missä hän huolehtii Elsa Schiaparellin muotisalongista. Hotel de Suede on koti monelle nuorelle uraansa rakentavalle pohjoismaiselle taiteilijalle. Kirsti ja Iivo Borissainen ovat nyt pari ja asuvatkin samassa huoneessa, vaikka naimisiin on tarkoitus mennä vasta Suomessa. Iivosta on tullut Ville Vallgrenin koulima kuvanveistäjä ja nimikin on suomalaistettu Ilmari Aaltoseksi. Hän onnistuu saamaan töitä Monsieur Pomponin apulaisena, joka on Auguste Rodinin oppilaas.

Taiteilijan vaimon  varsinaiset tapahtumat keskittyvät Helsinkiin ja Albergaan (Leppävaara). Kirsti ja Iivo jättävät Pariisiin Mika Waltarin ja Olavi Paavolaisen, jotka yrittävät selvitä Minna Craucherin otteesta. Seurapiiritähti Craucherilla on kyseenalainen maine huijarina, joka kiristi pauloihinsa joutuneita nuoria miehiä. Minna Craucherilla oli Helsingissä Freesenkadulla itämaisesti sisustettu salonki, mutta hän kulutti aikaa myös Olavi Paavolaisen kannoilla Pariisissa.

Albergassa eletään 1930-luvun vaihteessa näennäisen rauhallista aikaa. Kirsti ja Iivo menevät yksinkertaisin menoin vihille Espoossa. Kirsti ja Miili perustavat Bulevardille muotihuoneen, jossa kekseliäästi kehitetään uudenlaista pukeutumista varakkaammille helsinkiläisnaisille. Yksi heistä on Laura Kivijärvi, kulttuurivaikuttaja Erkki Kivijärven laulajatarvaimo.

Ajankohtaisia tapahtumia seurataan Suomessakin. Vihtori Kosolaa ja Lapuan liikettä seurataan Iivon  ja Idan aviomiehen Eliaksen taksiyrityksen näkövinkkelistä. Idan täysihoitolan viimeinen asukas, aiemmista kirjoista tuttu maisteri Tikkanen kohtaa Näsijärvellä höyrylaiva Kurun onnettomuuden, jossa henkensä menetti 138 ihmistä. Kurun uppoaminen on edelleen pahin Suomen sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.

Ida kasvattaa kymmenvuotiaita Veikkoa ja Voittoa aika yksinään, kun Eliaksen aika menee taksikeikoilla. Uutta teknologiaa hän reissuiltaan tuo ja taloon saadaan radio ja kamera. Kieltolaki oli Suomessa voimassa 1919-1932. Nykyisen Espoon alueella oli vilkasta pirtun salakuljetustoimintaa, eikä Idan ja Kirstin perhekään selviä ilman trokaamisen ikäviä seurauksia.

Iloinen perhetapahtuma on odotettavissa vastoinkäymisten vastapainoksi, mutta äitiyslomaa ei kiireinen Kirsti ehdi paljon pitää, mutta onneksi on mummo Ida, joka hoitaa ja huolehtii.

Arkielämän kuvaus on edelleen kirjojen parasta antia. Valitettavasti tarina alkaa menettää tuoreutta ja väkinäiseltäkin alkaa tuntua.

Enni Mustonen: Sotaleski – Syrjästäkatsojan tarinoita 7. osa

Sotaleskessä eletään toisen maailmansodan tapahtumia. Ida-mummo asuu edelleen Leppävaaran huvilassaan Ville ja Viivi Walgrenin naapurissa. Aktiivisimman roolin kirjasarjassa on saanut Idan muotisuunnittelijatytär Kirsti, jonka isä on Albert Edelfelt. Tämä paljastui tyttärelle kuudennen osan lopussa ja ohitetaan Sotaleskessä lyhyellä maininnalla.

Uhkakuvat itärajalla ovat saaneet Kirstin Iivo-puolison liikkeelle vapaaehtoisiin linnoitustöihin Karjalaan. Kirsti lähtee Viena-tyttären kanssa tapaamaan Iivoa itärajalle ja jää sinne joksikin aikaa lottana muonittamaan linnoittajia. Kielitaitoisena Kirsti otetaan tulkkaamaan ja avustamaan amerikkalais-ranskalaista naistoimittajaa Thérèse Bonneyä (1894-1978), joka valokuvaa Suomen ja Neuvostoliiton rajalla ihmiskohtaloita. Kirstin veljet Voitto ja Veikko valmistautuvat tahoillaan osallistumaan taisteluihin. Voitto on urheilumiehiä ja lupaava keihäänheittäjä. Veikko on lentäjä ja hänen kauttaan pääsemme tutustumaan Suur-Merijoen kartanoon Viipurin lähellä.

Jatkosodassa Suomi on vallannut alueita Itä-Karjalasta. Alunperin sieltä kotoisin oleva Iivo on hakeutunut Äänislinnaan (Petroskoi) ja löytänyt muamon ja Anjan. Kirsti jättää Viena-tyttären Ida-mummon ja maisteri Tikkasen huomaan ja lähtee tapaamaan puolisoaan ja tämän perhettä. Pitkät erossaolot ovat kuluttaneet avioliittoa. Iivon elämä tuntuu asettuneen Äänislinnaan, kun Kirstille koti on pääkaupunkiseudulla. Epävarmoissa olosuhteissa on vaikea tietää kehen luottaa, mutta onneksi apuna on leskeksi jäänyt kapteeni Martti Streng.

Varpu oli aikaisemmissa osissa pitänyt erityisesti arkielämän kuvauksesta, mutta nyt hänestä niissä mennään välillä lörpöttelyn puolelle. Monipuolinen kuva saadaan kuitenkin siviiliväestön elämästä sota-ajan Suomessa. Sota vaatii uhrinsa myös Idan ja Kirstin perheessä.

Enni Mustonen: Pukija – Syrjästäkatsojan tarinoita 8. osa

Syrjästäkatsojan tarinoissa on edetty jo yli puoli vuosisataa ja eletään nyt vuosia 1949–1953. Ida on 70-vuotias mumma ja maisteri Tikkasen vaimo. Tytär Kirsti on siirtynyt muotiliikkeen pitäjästä pukuompelun opettajaksi. Hän on adoptoinut miesvainajansa, kuvanveistäjä Ilmari Aaltosen Äänislinnassa avioliiton ulkopuolella syntyneen Ilpo-pojan. Perhe asuu Leppävaarassa tutussa talossa. Keskeiseksi syrjästäkatsojaksi on tullut Kirstin tytär Viena. Hän on saanut valkolakin ja miettii tulevaisuutta. Kirsti-äidin kumppani, kapteeni Martti Streng on hommannut Vienan au-pairiksi Otterhillin villatehtaan omistajan kotiin. Northumberlandissa, Englannin itärannikolla Skotlannin rajalla Viena tutustuu yläluokkaiseen elämään Carlton Hallissa ja oppii sujuvaksi englannin puhujaksi, joskin Veikko-enon mukaan skottiaksentilla. 

Kirjassa keskitytään positiivisiin tapahtumiin. Valvontakomissiosta ja sotakorvauksista ei sanota sanaakaan, Korean sodasta nyt puhumattakaan. Omat olympialaisemmekin sivuutetaan parilla lyhyellä maininnalla.

Leppävaaran kodissa sota-aikana evakkona ollut Vienan ikätoveri Anna-Liisa on työssä Suomen Filmiteollisuuden ompelimossa. Synnynnäisillä taidoillaan ja Anna-Liisan avulla kotiin palannut Viena päätyy ompelimon kautta puvuston järjestäjäksi Liisankadun studioille ja tutustuu siellä ajan filmitähtiin Leif Fagerista Rauha Rentolaan.

Kirsti-äidin yhteyksien kautta Viena pääsee osallistumaan kahden kuuluisan Armin uran alkutaipaleille. Marimekon ensimmäiseen muotinäytökseen Kalastajatorpalle ja Suomen Neito -kisoihin tarvitaan pukijaa. Rapakon toiselle puolelle Miss Universum mittelöihin halutaan Armi Kuuselalle englantia osaava naispuolinen tukihenkilö. Missihulinoissa on mukana Universal-elokuvayhtiön johtava puvustonhoitaja, alunperin pohjanmaalainen Martha Valo. Nyt ollaankin jo melkein Hollywoodissa, josta näyttäsi Vienalle aukeavan meille vielä tuntematon tulevaisuus.