Minna Maijala: Punaiset kengät – esseitä Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta

On Minna Maijalan ansiota, että Minna Canth on arvostusasteikossani erittäin korkealla sijalla, ihan ykkösiä suomalaisten naisten joukossa. Luin viisi vuotta sitten Maijalan Minna Canth -elämäkerran Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth, ja kirjasta löytyi toisenlainen, inhimillinen Minna Canth. Ei pelkästään kunnioitusta herättävä ”patsas”, jota ikään kuin kuuluu pitää merkittävänä henkilönä. Minna Maijala näytti Minna Canthissa monta sellaista puolta, joista en tiennyt aikaisemmin.

Punaiset kengät on 20 vuotta Canthia tutkineen Maijalan esseekirja, hänen omia pohdintojaan kirjan alaotsikon mukaisesti Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta. Sen verran Maijalan esseet ovat velkaa Minna Canthille, että jokaisen esseen tematiikkaa voi löytää myös Canthin ajatuksista tai kirjoituksista sadan vuoden takaa. Näin tutkija ja kirjailija itse kuvasi kirjansa lähtökohtia tammikuussa 2019 Otavan kirjakaupassa järjestetyssä Kello viiden salongissa, jossa häntä haastatteli Katja Kallio:

Kun pitkään seuraa ja tutkii jonkun ajattelua ja kirjoituksia, se alkaa resonoida nykyajan kanssa. Esim. päivälehtien lukemiseen se tuo uuden tason. Kun seurasin vaikkapa prostituutiokeskustelua, kuulin siinä kaikuja 1800-luvun lopusta.

Kirjan nimi Punaiset kengät viittaa Maijalan väitöstilaisuuteen vuonna 2008 (väitös koski Minna Canthin teosten ihmiskuvaa), johon hän puki jalkaansa punaiset kengät. Hän tunsi kenkien kuljettavan häntä läpi tämän ”ihmeellisen ja onnellisen” päivän aivan kuin samannimisessä balettielokuvassa tai H.C.Andersenin sadussa, johon elokuva pohjautuu. Punaiset kengät olivat kirjoittajalle merkki siitä intohimosta, jolla hän oli väitöstyötään puskenut. Samalla hän halusi kengillä kapinoida miehistä instituutiota vastaan ja osoittaa, että naisellisissa turhuuksissa on myös voimaa.

Minna Maijala keskellä Kirsin ja Airin kanssa Otavan kirjakaupassa tammikuussa.

Maijalan esseiden aiheet liikkuvat tasa-arvokysymyksistä tämän ajan medikalisaatioon, naisten välisen ystävyyden kuvauksista Auschwitzin keskitysleiriltä selvinneiden esittämiseen dokumenttielokuvissa. Hän assosioi vapaasti ja löytää esseittensä tematiikkaan liittyviä esimerkkejä päivälehdistä, uusista ja vanhoista tv-ohjelmista, elokuvista, ja tietysti kirjallisuudesta, muustakin kuin Minna Canthin teoksista.

Mielenkiintoinen on esimerkiksi hänen esseensä Mielen rajat, mielenterveyden muotidiagnooseista Canthin aikana ja nykyisin. Häkellyttävän paljon on samankaltaisuutta, vaikkeivät neurestenia, hypokondria ja hysteria olekaan enää suosikkitermejä. Maijala kyseenalaistaa moniin lähteisiin tukeutuen nykyisistä ”muotidiagnooseista” mm. ADHD- ja Asperger-diagnoosit. 

Modernistuvan ajan ihmisen katsottiin kärsivän maailman nopean muuttumisen sivuoireista. 1800-luvun lopussa tyypillinen neurastenian eli hermoheikkouden diagnoosi kuvasi elämän kiihtyvän nopeuden, teollistumisen, tiedonvälityksen ja liikenteen vilkastumisen kuormittamaa mieltä ja henkistä hektisyyttä. Mielen katsottiin kestävän heikosti yhä kiihkeämpää elämänrytmiä.

Minna Maijalan näkökulma on vahvasti feministinen. Miehiä vai ihmisiä? -esseessä hän avaa mm. historian tutkimusta ja kirjoitusta, jossa naisten osuus on ollut jäädä sivuosaan ja usein kokonaan pois, niin kuin lukion kirjassa tietolaatikkoon, ”jota ei tarvitse kokeeseen lukea”. (Leena Virtasen kirjoitus tyttärensä historian kirjasta ja opettajan kommentista.)

Yksi Maijalan jo Canth-elämäkerran yhteydessä esiin nostama havainto naisten ja miesten esittämisen erilaisuudesta sai minutkin miettimään, miten näissä blogiteksteissä kirjoitan henkilöistä. Nimittäin naisista puhutaan usein vain etunimellä ja miehet taas esiintyvät koko nimellään. Minna Maijala ei puhu Minnasta vaan käyttää hänen koko nimeään tai sukunimeä. 20 vuoden intensiivinen tutkimuskaan ei tee näistä kahdesta Minnasta toistensa tuttavia ainakaan niin, että Minna Maijala haluaisi meille lukijoille nimetä tutkimuskohteensa vaan etunimellä.

Hiustenhalkomistako? Ei, vaan osoitus, miten monista pieniltä näyttävistä tai tuntuvista yksityiskohdista rakentuu epätasa-arvon kokonaisuus.

Minna Maijala on ollut kysytty puhuja jo monta vuotta, mutta Minna Canth 175 vuotta -juhlavuosi on lisännyt kysyntää. Tässä hän on naisten päivänä Suomalaisessa kirjakaupassa. Haastattelijana Raisa Rauhamaa.
  • Minna Maijala: Punaiset kengät – Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta
  • Esseitä
  • Otava 2019
  • ISBN 978-951-1-330967-7
Minna Maijala on koonnut ja toimittanut myös Minna Canthin 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kokoelman Canthin novelleja: Minna Canth: Ihmisen kuvia. Moniin näistä novelleista Maijala viittaa esseissään.
  • Minna Canth: Ihmisen kuvia. Novelleja.
  • Toimittanut Minna Maijala.
  • Gummerus 2019.
  • ISBN 978-951-24-1184-9.

Lue lisää Minna Canth -aiheisista kirjoista ja näytelmistä blogissamme:

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth

Canth Kansallisteatterissa

Turun kirjamessujen keskustelu Minna Canthista syksyllä 2018

Kirsin Book Clubin podcast Minna Canthista ja muista yönaisista löytyy SoundCloudista tai tämän blogijutun kautta: (klik)

Kommentit
  1. hikkaj
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen

Vastaa käyttäjälle Airi Vilhunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.