Ingar Johnsrud: Kummitäti – väkivaltaa, huumeita ja juonittelua pienessä norjalaiskylässä

Kirjan takaliepeen arvioiden perusteella odotukseni olivat korkealla, kun aloitin Ingar Johnsrudin Kummitäti-trilleriä. Kyseessä on lähes viisikymppisen norjalaiskirjailijan neljäs romaani. Kolme aikaisempaa teosta muodostavat sarjan, mutta Kummitäti on itsenäinen teos, tai ehkä se on uuden sarjan avaus. 

Mikä on Kummitädin rikos ja kuka sitä selvittää? 

Vapausrangaistuksensa loppusuoralla oleva Stella palaa valvontapanta nilkassaan kotikylään isänsä hautajaisiin. Isän kuolemaan johtaneita vaiheita ja omaa menneisyyttä tutkiessaan Stella huomaa, että hänen entisen pomonsa Corneliksen rikolliset bisnekset ylettyvät isosta kaupungista pieneen kotikylään saakka. Mutta mitä paljastuukaan kylän varakkaan kartanon siipien suojasta? Onko kartanon vanha rouva Stellalle edelleen se lapsuusajan rakas kummitäti vai jotain ihan muuta?

Onko juoni vetävä? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Kirjan tarina on monipolvinen ja mukana on paljon henkilöitä Stellan menneisyydestä sekä nykyisyydestä. Lukijana halusin tietää miten tarinassa käy ja luin sen takia kirjan vauhdilla, mutta minulle olisi riittänyt pienempikin määrä sekä juonenkäänteitä että henkilöhahmoja. Loppua kohti rikokset alkoivat selvitä ja osa ratkaisuista oli aika lailla arvattavissa, mutta kyllähän lopussa joku yllätyskin vielä tuli.

Opitko jotain?

Opin sen (minkä tosin tiesin jo ennestään), että rikos ei kannata. Varsinkaan huumausainerikos. Jos nimittäin arvostaa sitä, että omat sormet säilyvät toimintakykyisinä.

Onko Kummitäti raaka, ahdistava tai pelottava?

Nuorempana olen lukenut paljonkin trillereitä, joiden raakuudet eivät ole tulleet uniin tai tuntuneet ahdistavilta, mutta tämän kirjan eräs useampaan kertaan toistunut elementti tuntui vastenmieliseltä. Viittaan sen osalta edelliseen kohtaan: sormet.

Herättikö Kummitäti sinussa ajatuksia, koskettiko?

Kirja ei herättänyt mitään sen kummempia ajatuksia, vaan oli minulle aika lailla perustrilleri sillä twistillä, että rikoksia oli ratkomassa itsekin rikolliselle polulle eksynyt Stella tavanomaisen poliisin tai yksityisetsivän sijasta. Perusviihdettä.

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Kahdelle omalle kummitädilleni en tätä kirjaa suosittele, mutta jos olet nordic noirin ja norjalaisten vuonomaisemien ystävä, niin Kummitäti voi olla sinua varten. Se tarjoaa tavanomaisesta ”yksityiselämässään epäonnistunut poliisi ratkoo rikoksia” -näkökulmasta poikkeavan asetelman. Tähtiä annan ainoastaan kaksi ja puoli, koska odotukseni kirjasta toteutuivat vain puolittain.

Kirjan tiedot

• Ingar Johnsrud: Kummitäti
• Like Kustannus / Kustannusosakeyhtiö Otava 2022
• Alkuteos: Gudmoren
• Suomentaja: Jonna Joskitt-Pöyry
• 304 s / 9 t 55 min
• Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn

Muut dekkariviikon blogijuttumme:

• Ann Cleeves: Kulovalkea
• Donna Leon: Pimeillä vesillä
• Matti Laine: Kuolemanloukku
• Satu Rämö: Hildur
• Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna
• Denise Rudberg: Seitsemän syytä kuolla