Claire Keegan: Nämä pienet asiat – lukupiirin mielestä täydellinen joulukirja

Kirsin Book Club viettää aina vuosijuhlaa – ja minun syntymäpäiviäni – joulukuussa. Tänä vuonna lukupiirimme täytti jo 13 vuotta ja vuosijuhlassa oli vuorossa 154. lukupiirikirja. Päivänsankarin oikeudella minä olin saanut valita kirjan ja tällä kertaa onnistuin kaikkien mielestä erinomaisesti, sillä Claire Keeganin Nämä pienet asiat oli aivan täydellinen kirja joulukuiseen lukupiiriin!

Kerrankin kirja, jota todella halusi lukea ja siksi pelkäsi koko ajan, että kohta se loppuu!”

Lukupiiriläisen kommentti

Taustaa kirjavalinnalle

Myönnän, että minun valintaperusteeni Claire Keeganin kirjalle kumpusivat hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Olin juuri lukenut reilut 150 kotimaista kaunokirjaa Finlandia-raadissa ja kaipasin vaihtelua, kaipasin käännöskirjallisuutta. Tutkailin kustantajien katalogeja ja kiinnostavimmat teokset löytyivät Tammen Keltaisesta kirjastosta. Mietin, ehdottaisinko Jennifer Eganin Piparkakkutaloa, John Irvingin Viimeistä tuolihissiä vai Claire Keeganin Nämä pienet asiat -teosta, jotka kaikki vaikuttivat kiinnostavilta.

Valinnan ratkaisi kolme asiaa:

1. Irlantilaisuus. Olen tammikuisen Dublinin matkani jälkeen halunnut lukea lisää irlantilaisten kirjailijoiden teoksia ja Claire Keegan oli minulle uusi tuttavuus. Tai niin luulin. Olin nähnyt matkallamme Keeganin kirjaan pohjautuvan, todella koskettavan elokuvan An Cailin Ciuin (The Quiet Girl) ja kun tajusin tämän yhteyden, valinta oli selvä.
2. Sivumäärä. Myös Nämä pienet asiat -kirjan sivumäärä (124) puolsi valintaa. Etenkin kun John Irvingin kirjassa on 1245 sivua. Sellaista järkälettä ei luettaisi jouluvalmisteluiden lomassa, eikä ylipäätänsä lukupiiriä varten.
3. Joulu. Kirjan esittelytekstin perusteella tiesin, että kirjan tapahtumat sijoittuisivat joulun aikaan eli saattaisimme saada kirjasta hieman lisää joulutunnelmaa.

Magdalena-pesulat

Nämä pienet asiat -kirja on omistettu ”niille naisille ja lapsille, jotka joutuivat kärsimään Irlannin ensikodeissa ja Magdalena-pesuloissa”.

Ensimmäinen Magdalena-pesula perustettiin Dubliniin jo 1700-luvulla. Pesuloita pyörittivät pääsääntöisesti eri uskonnolliset yhteisöt, joista katoliset Magdalena-pesulat jatkoivat toimintaansa pisimpään. Irlannin viimeinen Magdalena-pesula suljettiin vasta vuonna 1996.

Tarkkaa lukua ei ole saatavilla, mutta arvioidaan, että noin 30 000 tyttöä ja naista asui ja työskenteli pesuloissa. Laitoksiin päädyttiin tilanteissa, kun ei ollut mitään muuta paikkaa, minne mennä. Kun vanhemmat kuolivat, kun naimaton tyttö tuli raskaaksi, kun oli ajautunut myymään seksiä. Magdalena-pesulat ottivat vastaan ja pistivät tekemään rankkaa työtä ruokapalkalla. Oloja on kuvattu vankiloiden kaltaisiksi: työolosuhteet kurjat ja kuri tiukka. Vauvat otettiin äideiltään ja luostarit myivät niitä esimerkiksi Amerikkaan adoptiolapsiksi. Hyvä tositarinaan pohjautuva elokuva aiheesta on Philomena (2013), jonka pääosissa näyttelevät Judi Dench ja Steve Coogan.

Nämä pienet asiat -kirjassa eletään aikaa, jolloin kaupungin nunnaluostarissa toimii Magdalena-pesula.

Nämä pienet asiat

Kirja vie meidät joulun aikaan, pieneen irlantilaiseen New Rossin joenrantakaupunkiin Dublinista lounaaseen. Eletään vuotta 1985, monen taloustilanne on kurja. Seuraamme Bill Furlongia, hiili- ja puutavarakauppiasta ja perheenisää.

Sää on irlantilaisen joulukuun kalsea, vetinen ja harmaa. Variksen raakkuvat puissa, kun Furlongin liikkeen pihamaalla pakataan ja lastataan hiiliä ja polttopuita. Joulu on tulossa ja Bill hyppää itse kuorma-auton rattiin toimittaakseen tilauksia asiakkaille. Seuraamme lukijana hänen toimiaan, kun hän poimii sateessa keppejä poimivan pikkupojan kyytiinsä suojaan tai kun hän toimittaa halkoja vähempiosaisille naapureilleen.

Kotona odottaa puuhakas rouva Eileen Furlong. Heillä on viisi tytärtä, jotka käyvät koulua, laulavat kirkkokuorossa, auttavat äitiä keittiössä ja kirjoittavat joulupukille pohjoisnavalle. Toiveissa on mm. Queenin albumi ja Viisikko-kirjoja.

Yhdellä asiakaskäynnillä Bill Furlong toimittaa halkoja ja hiiltä Hyvän Paimenen nunnaluostariin. Hän menee kappeliin ja kohtaa yllättävän näyn. Yksi tytöistä esittää hänelle pyynnön, joka jää vaivaamaan Furlongin mieltä. Katolinen kirkko on pikkukaupungissa vahvassa asemassa ja sen vallan lonkerot ulottuvat kaikkialle.

Koulukodista ei paljoa tiedetty, mutta pesulalla oli hyvä maine: ravintolat ja hotellit, parantola ja sairaala ja kaikki papit ja varakkaammat taloudet lähettivät pyykkinsä sinne. Sanottiin että lähti pesulaan millaista pyykkiä tahansa, isoja lakanapyykkejä tai vain tusinan nenäliinoja, kaikki tuli takaisin entistä ehompana.”

Bill Furlongin oma lapsuus antaa pohjaa kirjan nykyhetken tapahtumille. Hänen äitinsä oli vain 16-vuotias ja naimaton saadessaan Billin. Äiti työskenteli kotiapulaisena ja hänen protestanttinen emäntänsä otti nuoren tytön ja vauvan siipiensä suojaan. Monta pientä asiaa olisi voinut mennä äidin ja Billin kohdalla hyvin toisin.

Ennen joulua Furlong käy jälleen luostarissa ja tämä käynti pistää hänet miettimään elämän suuria asioita. En paljasta tässä enempää, sillä osa kirjan viehätyksestä on Furlongin pohdinta ja ratkaisu käsillä olevaan tilanteeseen.

Kirja oli koskettava, liikuttavakin. Jäin oikein pohtimaan, voiko hyvä tuoda noin hyvää.”

Lukupiiriläisen kommentti

Kirja loppuu hetkeen, jossa tarina ei todellakaan tule vielä valmiiksi. Moni lukupiirissäkin koki, että olisivat halunneet tietää, miten Bill Furlongille käy. Haastattelussa Claire Keegan itse totesi, että hän koki sanoneensa jo tarpeeksi. Hän jätti Bill Furlongin tämän kodin oven ulkopuolelle. ”Hän on mies, joka seisoo monien ovien ulkopuolella”, sanoi Keegan. Ja mitä enemmän asiaa pohtii, ratkaisu on ainoa oikea. Keegan antaa lukijalle kaikki vinkit siitä, mitä Furlongille tulee tapahtumaan samana iltana tai seuraavana vuonna. Mahdollisia vaihtoehtoja on useita riippuen siitä, uskooko ihmisten kykyyn muuttua, hyväksyä ja tehdä oikeita asioita vai ohjaako tapahtumien kulkua jämähtänyt valtakulttuuri.

Viiden tähden kirja

Kerrankin kaikki olivat varauksettomasti sitä mieltä, että Nämä pienet asiat oli loistava kirja. Kaikki peukut nousivat ylös, eikä viiden tähden arvioon liittynyt mitään varauksia.

Keskustelimme Claire Keeganin taidosta kertoa paljon hyvin pienillä vihjauksilla. Kuinka kirjan voi lukea pienenä, söpönä joulutarinana, jossa oikeamielisyys ja lähimmäisenrakkaus voittavat, tai kuinka syviin ja isoihin teemoihin kirja voikaan johdattaa!

Minusta on aivan käsittämätöntä, että kirjan naiset ovat niin julmia. Hävettää ihan heidän puolestaan! Joko oltiin aktiivisia toimijoita tai sitten tiedettiin ja vaan hyväksyttiin. Ja tietenkin, mitä kävi niille miehille, jotka saattoivat tytöt raskaaksi? Ei mitään!”

Lukupiiriläisen kommentti

Kirja tuo erinomaisesti esiin ihmisen oman vastuun. Kuinka joka päivä teemme lukuisia päätöksiä pienistä asioista, joilla voi olla suuri merkitys. Kuinka päätämme sanoa tai olla sanomatta. Kuinka päätämme katsoa ohi tai toimia. Merkitys korostuu asioissa, joihin liittyy toinen ihminen. Claire Keeganin teos pysäytti miettimään, miten minä voin auttaa toisia omilla teoillani. Pieni, painava kirja.

Kirjailija Claire Keegan

Claire Keegan on voittanut kirjoillaan lukuisia palkintoja. Nämä pienet asiat oli Booker Prize ja Rathbones Folio Prize -ehdokkaana ja kirja voitti Orwell Prize for Political Fiction, Kerry Prize ja Ambassadors’ Prize -palkinnot.

Keegan kasvoi Irlannin maaseudulla ja lähti 17-vuotiaana opiskelemaan englantia ja yhteiskuntatieteitä New Orleansiin. Hän alkoi kirjoittaa, kun palasi Amerikassa vietettyjen opiskelijavuosiensa jälkeen Irlantiin, eikä saanut töitä. Ensimmäinen novellikokoelma Antarctica julkaistiin 1997 ja palkittiin välittömästi. Keeganin kirjoja on käännetty 30 kielelle. Hän myös opettaa kirjoittamista ja järjestää houkuttavalta vaikuttavia kirjoituskursseja.

Helmikuussa 2024 Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestyy Claire Keeganin teos Kasvatti, alkuperäiseltä nimeltään Foster. Kyseessä on juuri se kirja, johon näkemäni An Cailin Ciuin -elokuva perustuu. Kasvatti on luettava heti kun ilmestyy!

Kirjan tiedot

• Claire Keegan: Nämä pienet asiat
• Tammi 2023
• Alkuperäisteos: Small Things Like These (2022)
• Suomentaja: Kristiina Rikman
• 124 sivua / 2 h 10 min
• Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen

Irlantilaisia lukuvinkkejä

Poimin tähän listan niistä irlantilaisten kirjailijoiden kirjoista, joista meillä on blogijuttu. Mukana myös Pohjois-Irlantiin sijoittuvia kirjoja. Poimi myös matkavinkit, jos suunnittelet matkaa Dubliniin.

• Colm Tóibín: Brooklyn – ”Ihan kuin Irlannissa”. Tarina alkaa Irlannista, Colmin synnyinkaupungista Enniscorthysta, josta nuori naispäähenkilö ponnistaa töihin New Yorkiin kuten niin moni muukin irlantilainen.
• Colm Tóibín: Nora Webster – naisen elämää 60-luvun Irlannissa. Todellinen aikamatka kuohuvalle ajanjaksolle, jossa päähenkilönä on leskeksi jäänyt Nora.
• Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva – klassikko vuodelta 1891.Kirja on sekä myöhäisviktoriaanisen ajan goottilainen kauhukertomus että moraliteetti ja Wilden filosofinen pohdiskelu kauneudesta ja sen merkityksestä.
• Marian Keyes: Aikalisä – kun puoliso haluaa etäisyyttä ja vapautta. Kepeää tekstiä irlantilaisten arjesta ja esimerkiksi aborttioikeudesta.
• Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kanssa – on päätettävä, ketä rakastamme. Rooney kuvaa taiturimaisesti parikymppisten henkilöiden mielenliikkeitä, tunteita ja tuntemuksia
• Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä – nautinnollinen kosketus. ”Normaaleja ihmisiä -kirjan päähenkilöt Marianne ja Connell ovat vielä lukiolaisia, kun heidän kiihkeä ja molempia tyydyttävä seksisuhteensa alkaa. Kirja seuraa tämän on-off-suhteen vaiheita neljän vuoden ajan, pienestä länsi-irlantilaisesta Carricklean kaupungista yliopistoon Dubliniin. Suhde on osittain off silloinkin kun se on on.”
• Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet – upea teos nykyajan suhteista. Sisältää myös filosofista pohdintaa ajankohtaisesta aiheesta, missä kaunis maailma onkaan.
• Lucinda Riley: Kadonnut sisar. Seitsemän sisarta -sarjan seitsemäs osa pureutuu osin Irlannin itsenäisyystaisteluun ja erityisesti naisten rooliin siinä. Lucinda on syntynyt Pohjois-Irlannissa.
• Anna Burns: Milkman – vuoden 2018 Booker-voittaja. Anna on syntynyt Pohjois-Irlannissa ja kuvaa Belfastin kaltaista levotonta kaupunkia väkivaltaisena aikana.
• Patrick Radden Keefe: Älä sano mitään. Tositarina menneisyydestä, murhasta ja Pohjois-Irlannista.