Kun löydät uuden kirjailijan, ihastut ja alat lukea tuotantoa taaksepäin: Arttu Tuominen

Ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin tuli tunne, että haluaisin valvoa läpi koko yön kirjaa lukien.

Tykkään lukea dekkareita ja Suomessa on noin viisi kirjailijaa, joiden tuotantoon olen tykästynyt niin kovin, että odotan kirjailijan jokavuotista uutuutta. Kirja vuodessa on kirjailijalle kova tahti, mutta lukijalle se on toivottoman vähän. Siksi tulee niin mukava yltäkylläisyyden tunne, kun löytää itselleen uuden kirjailijan ja pääsee ahmimaan koko hänen tuotantonsa yhteen putkeen. (Sama fiilis kuin törmätessä uuteen Netflix-sarjaan.)

Lue Karin jutut seuraavien lempikirjailijoidensa uusimmasta tuotannosta: Ilkka Remes, Jarkko Sipilä, Kari Häkämies, Reijo Mäki ja Taavi Soininvaara.

Tänä keväänä minulle kävi niin Arttu Tuomisen tuotannon suhteen. Silmiin alkoi osua ylistäviä arvioita, mm. täällä blogissa, hänen uutuudestaan Vaiettu. Teoksen tai kirjailijankaan nimi eivät oikein jääneet mieleen, mutta kirjakaupassa kysyin myyjältä ”sitä keltaista kirjaa, joka on saanut hyvät arviot”. Näin ostin ensimmäisen Arttu Tuomiseni.

Ensimmäiset 50 sivua olivat minulle liian verkkaista ja yksityiskohtaista kuvausta, mutta sivulla sata olin jo jäänyt kirjan kummallisen vetoavan tunnelman vangiksi. Ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin tuli tunne, että haluaisin valvoa läpi koko yön kirjaa lukien.

Saatuani Vaietun loppuun menin kirjakauppaan ja ostin Tuomisen kaksi aikaisempaa teosta, Verivelan ja Hyvityksen. Ahmin nekin nopeaan tahtiin.

Arttu Tuomisen kirjat eivät todellakaan päästä lukijaansa helpolla, vaan niissä käsitellään hyvinkin kipeitä ja ahdistavia aiheita – koulukiusaaminen, lasten pahoinpitely, vähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta sekä suomalaissotilaiden mahdolliset sotarikokset toisessa maailmansodassa.   

Myös päähenkilöt ovat rohkealla tavalla mahdollisimman kaukana perinteisen dekkarin prototyypistä (eronnut ja alkoholille perso mies). Tuomisen dekkarien päähenkilöt ovat itse käyneet yhtä syvissä vesissä kuin rikollisiksi kääntyneet vastapelurinsa. Erityisesti keskimmäisessä romaanissa (Hyvitys) paljastuu Oksman-nimisen päähenkilön taustaa hiuksia nostattavalla tavalla. 

Vahva suositus Arttu Tuomisen kirjoille!

Kaikki kolme kirjaa ovat mielestäni erinomaisia ja jos aloitat vasta nyt, ne kannattaa lukea järjestyksessä. Vaikka tematiikka ahdistaa, kannattaa vaan painaa eteenpäin. Teksti vangitsee aikanaan. Omasta mielestäni paras oli Hyvitys, jonka jännitys on kaikkein tiiviimmillään. Erittäin hyvin toimiva loppukohtaus tuo mieleen kuuluisan elokuvan Uhrilampaat. Toisaalta sitten jollain tapaa kaikkein vaikuttavin on tuo toisen maailmansodan tapahtumia puiva Vaiettu. Se pakottaa lukijan kysymään itseltään, onko näin voinut tapahtua.

Vieraskynässä Kari Jääskeläinen

  • Kirsin Book Clubin Minna Väisälän arviot:
  • Arttu Tuominen: Verivelka
  • Arttu Tuominen: Hyvitys
  • Arttu Tuominen: Vaiettu

DEKKARIFESTIVAALI 2021

Arttu Tuominen osallistuu Dekkarifestivaaleille 18.9.2021. Mukana verkkofestareilla myös Viveca Sten, Leena Lehtolainen, Clare Mackintosh, Saija Kuusela, Max Seeck, Jarkko Sipilä, Martta Kaukonen, Tuire Malmstedt ja Max Manner. Dekkarifestivaalin koko ohjelma ja tarkka aikataulu julkaistaan kokonaisuudessaan tiistaina 10.8. festivaalin sivustolla.

Lippuja voi ostaa jo nyt Tiketistä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *